Rakkaudesta puhun
varovasti, avioliittoon en usko, mutta ystävyyden varaan rakennan. Ystävyyttä
ei synny ilman tasaveroista antamista, ja koska minä joudun julkisuudessa
olemaan sellainen lukittu lipas, minulla on ollut tarve uskoutua niille joihin
tosiaan luotan. Muutamalle ihmiselle – niin, ja noille päiväkirjoille.
Johanna Venhon fiktiivinen teos Ensimmäinen nainen kertoo Sylvi Salome Kekkosesta os. Uinosta
(1900-1974), joka oli kirjailija, tasavallan presidentti Urho Kekkosen puoliso
ja kahden pojan äiti. Kirjailijaksi Sylvi Kekkonen ajautui kuin vahingossa,
mutta hän piti kovasti kirjallisuudesta ja runoudesta ja vietti aikaansa
mielellään kirjailijoiden parissa. Johanna Venho on koonnut kirjansa siten,
että 66-vuotias Sylvi suree ystävänsä kirjailija Marja-Liisa Vartion kuolemaa ja pakenee
suremaan kesämökille Katermaan. Siellä yksinäisyydessä on aikaa ajatella
ystävyyttä ja muita vielä kipeämpiä asioita.
Luonnostelin savesta
Sylvin kasvoja veistosta varten. Siihen tuli liian suuret silmät, ei näytä
oikealta, lapsen mittasuhteet päässä. Vaivasin möykyksi ja aloitin uudestaan.
Minähän olen hyvä muovaamaan lapsia, älkää kysykö miksi, ja Sylvissä on
säilynyt samoja viivoja kuin lapsen päässä, katseessa reitti auki lapsuuteen.
Mutta aikuisessa niin ohut iho ja värähtelevät piirteet nostattavat minussa
lievää kuvotusta.
Kontrastina Sylvin herkkyydelle ja sairaalloisuudelle
Johanna Venho on kirjoittanut toisen ystävän Essi Renvallin puhumaan omasta
kuvanveistäjän työstään, sekä ystävyydestään Sylvin kanssa. Essi on yrittänyt
tehdä vuosikausia patsasta Sylvistä, mutta hän ei onnistu saamaan sitä
aikaiseksi.
Sylvi poti nivelreumaa ja oli monesti pitkiäkin aikoja
hoidattamassa reumaansa. Miehensä uskottomuus ja siitä uutisointi oli varmasti
raskasta Sylvin terveydelle ja uskon, että jopa pahensi sitä. Mielipahalla on
vaikutusta terveyteen. Julkisuus oli myös vaikeaa Sylville. Urho Kekkonen
ei paljon piitannut mitä hänestä kirjoitetaan ja uutisoidaan, mutta Sylvi
välitti. Sylvistä on sanottu, että hän vaikutti temperamentikkaaseen
puolisoonsa rauhoittavasti.
Sylvi Kekkonen oli kansan rakastama ensimmäinen nainen.
Johanna Venhon kirjalla on siis hyvin valittu nimi, joka antaa hehkua Sylvin
muistolle. Sylvi ei halunnut olla esillä, sen tekivät kyllä hänen miehensä seuraan
päätyneet naiset. Jostakin syystä Sylvi ei eronnut, vaikka hänen miehensä
salasuhteet kestivät vuosikausia. Eron pettäjämiehestään hän halusi vasta
kuolemansa jälkeen, kun hän halusi päästä samaan hautaan siskonsa vierelle.
Johanna Venho on kuvannut Sylvin Ensimmäinen nainen teoksessa juuri sellaisena
kuin olen Sylvin kuvitellutkin, älykkäänä ja herkkänä ajattelijana ja
luonnonystävänä.
Johanna Venho, Ensimmäinen nainen
Wsoy 2019
s. 257Johanna Venho: Syntysanat
Sylvi Kekkosella on ollut niin raskasta, että miten ihmeessä hän jaksoi? Itse en ole vielä lukenut Johanna Venholta kuin runoja, mutta tuon Syntysanat löysin tässä kerran kirpputorilta, ja se kiinnostaisi, kunhan vain ehtisin lukea sen joskus. Ohut kirjahan se kyllä on. Sylvi Kekkosen tarina minua jotenkin pelottaa, se tuntuu liian surulliselta.
VastaaPoistaSitä minäkin ihmettelin, että miksi hän ei heivannut pettäjämiehensä laidan yli. Varmasti elämä olisi kannatellut häntä ilman jatkuvaa mielipahaa.
PoistaNyt kirjoitetaan paljon romaaneja oikeasti eläneistä henkilöistä, ja välillä niitä on hämmentävää lukea, kun ei tarkkaan tiedä, mikä tapahtui ja mikä on kirjailijan mielikuvistusta. Silti tämäkin kirja Sylvi Kekkosesta kiinnostaa kovasti.
VastaaPoistaTykkään näistä fiktiivisistä kirjoista, joissa päähenkilö lähtee elämään elämäänsä kirjailijan mielikuvituksen voimin.
PoistaTykkäsin Rouva C:stä ja tykkään myös tästä kirjasta.
Hyvä postaus, kiitos tästä. Kyseessä on varmasti mielenkiintoinen kirja. En ole sitä vielä lukenut, mutta valitsimme sen lukupiirimme syksyn kirjaksi.
VastaaPoistaKiitos Anneli <3
PoistaKirja on mielenkiintoinen ja uskon, että se on tosi suosittu kirja tänä vuonna. Hyvä lukupiirikirjavalinta :)
Tää kirja herätti kiinnostukseni Sylvi Kekkosta kohtaan. Hän ei oo aiemmin kiinnostanu mua pätkääkään.
VastaaPoistaKirja on todella hyvä. Olen aina ollut kiinnostunut Sylvistä. Hän joutui elämään seinäkukkasena Urkin rinnalla. Minua on kiinnostanut tietää miksi ihminen jää sellaiseen suhteeseen, että on avioliitossa ulkopuolisen osassa ja se muka riittää.
Poista