lauantai 18. tammikuuta 2014

Toni Morrison: Rakkaus




Varttunut, akateeminen naishenkilö etsii seuralaista, sihteeriä. Kevyttä mutta erittäin luottamuksellista työtä. Hakemukset rva H. Coseylle. Monarch Street 1, Silk.

Rakkaus on yhdysvaltalaisen Toni Morrisonin Rakkaus teoksen vahva teema. Kirjan henkilöt ovat mustia ja rotukysymykset ovat voimakkaasti esillä kirjassa, kuten Adichien Kotiinpalaajat kirjassa. Molemmat kirjailijat ovat mustia ja kirjoittavat mustista ihmisistä ja heidän kokemasta rasismista kirjoissaan, mutta myös rakkaudesta ja rakkauden eri teemoista. Morrison kirjoittaa vahvaa tekstiä, draamallisia kokemuksia ja tapahtumia henkilöilleen. Rakkauden henkilöiden elämänkaari tulee kirjoissa hyvin esille, ehkä väliin hieman hassusti, väliin surullisesti, toisinaan vihaa tihkuen, mutta se rakkaus kurkkii viekkaana rivien välissä. Kirja alkaa siis siitä, että Heed The Night etsi itselleen sihteeriä, sillä hän oli jo vanha ja hänen kätensä olivat nivelreuman runtelemat, mutta todellakaan hänellä ei ollut akateemista koulutusta, voisi sanoa, että ainoastaan elämänkoulutusta.

Heed ja Christine olivat niitä lapsia, jotka eivät pysty peruuttamaan rakkautta eivätkä pysäköimään sitä. Siinä tapauksessa ero viiltää luuhun asti. Ja jos välirikkoakin rosvotaan, rutistetaan vereslihalle, kupataan lapsen omaksi parhaaksi, niin se voi tuhota mielen.

Heed ja Christine olivat 40-luvulla parhaimmat ystävykset. Heed oli 11 ja Christine 12 vuotta. Christine asui rikkaan isoisänsä Bill Coseyn luona äitinsä kanssa. Heed oli köyhistä oloista, joten hän teki välillä pieniä töitä Coseyn hotellilla, mutta tärkeintä oli leikkiminen Christinen kanssa. Heillä oli jopa yhteinen salakieli, jota muut eivät ymmärtäneet. Kunnes eräänä päivänä kaikki muuttui. 52-vuotias Bill Cosey otti 11-vuotiaan Heedin vaimokseen. Cosey maksoi Heedistä tämän isälle 200 dollaria ja äiti sai uuden laukun. Heed sai elostelijamiehen ja Christinen ja tämän äidin vihat niskoilleen. Heed oli 42-vuotias, kun hänen miehensä kuoli yli kahdeksankymppisenä. Siitä alkoi taistelu testamentista ja omaisuudesta, sillä oikeaa testamenttia ei löytynyt. Kirjan lopusta selviää mitä oikeassa testamentissa luki ja mitä sille tapahtui, joten lukijat malttakaapa mielenne ja nauttikaa kirjan välillä erikoisista kohtauksista.

Heed ja Christine, kaksi ikääntynyttä lapsetonta naista, asuivat kahdestaan Coseyn vanhaa isoa taloa. Hotelli oli laitettu kiinni jo vuosia sitten, sillä asiakkaat kaikkosivat siltä alueelta. Christine hoiti ruoanlaitot, teki siis ruokaa, jota Heed inhosi. Heed maksoi talouskulut ja talon ylläpidon. Kerran vuodessa he saivat aikaan tappelun, jossa Heed oli altavastaajan osassa heikon kuntonsa vuoksi. Nyt Heed oli saanut päähänsä etsiä sihteerin, joka kirjoittaisi uuden testamentin, jossa Cosey jätti koko omaisuutensa yksin hänelle. Paikkaa haki yksi henkilö, Junior. Junior oli 18-vuotias juuri pakkolaitoksesta vapautunut nuori tyttö.

”Se tekee jotakin järjelle, se että menee naimisiin ennen ensimmäisiä kuukautisia. Heed tarvitsee ammattiapua, eikö sinustakin?” Christine puhalsi sormuksiinsa. ”Neitsyet on erikseen ja lapset erikseen”, hän sanoi ja jätti Juniorin pohdiskelemaan ajatusta.

Toni Morrison on kirjoittanut 18 teosta, joista 9 on romaania (kaikki romaanit on suomennettu). Vuonna 1987 Morrison sai Pulizer-palkinnon kirjastaan Minun kansani, minun rakkaani. Vuonna 1993 Toni Morrison sai ensimmäisenä naisena ja mustana amerikkalaisena Nobelin kirjallisuuspalkinnon.

Toni Morrison, Rakkaus ****
suom. Seppo Loponen
Tammen keltainen pokkari
ensim. suomenkielinen painos 2004
Alkuteos Love 2003
s. 276

4 kommenttia:

  1. Tämä on niin hieno kirja! Pitäisi lukea uudelleen, sillä lukemisesta on jo aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirja oli ensimmäinen lukemani Morrisonin kirja, mutta pieni uteliaisuus jäi päälle. Tuo Pulizer-palkittu kirja kiinnostaa kovasti.
      Nappasin Jokken Nobel-haasteesta kiinni ja nyt luen vuoden ajan Nobel-kirjailijoiden kirjoja. Haastava haaste, mutta Nobel-kirjailijat tulevat tutuiksi.

      Poista
  2. Morrisonin kirjat ovat vahvoja ja vaikuttavia. Tästä nimenomaisesti en aivan erityisesti pitänyt, en ihan päässyt sisään tarinaan. Mutta aion lukea vielä paljon lisää Morrisonin kirjoja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse pääsin sisälle juoneen, ja pidin kirjasta. Kirjassa oli tarpeeksi vastakohtaisuuksia ja sitä säpinää, vaikka tapahtumat elettiin pienessä piirissä.

      Poista