Hän kuulee nyt laulun
sanattomien fraasien hitaan svengin ja näkee itsensä seisomassa spotissa,
soittamassa yksin lavalla, silmät kiinni, mutta hän on tanssilattialla Lolan
kanssa. Lolan kädet ovat löyhästi ristissä hänen niskassaan ja liikkuvat hänen
kaulallaan kun he tanssivat lähekkäin klubilla joka on täynnä ihmisiä. Joskus
he tanssivat levyautomaatin soidessa, mutta nyt he ovat keskellä tätä outoa
jakautunutta hetkeä, kuulevat hänen soittavan kappaletta jonka vain hän soittaa
täsmälleen tällä tavoin. He ovat yhdessä ja Lolalla on raukea tyytyväinen
hymy ja kosteat silmät niin kuin
rakastelun jälkeen, ilme joka hänestä aina oli pakahduttavan surullinen.
Amerikkalaisen Jayne Anne Phillipsin Kiuru ja Termiitti nousi lukulistalleni blogiystävän suosittelemana.
Luin kirjailijan Suojelus teoksen
viime vuonna ja Leena Lumi suositteli silloin minulle tätä toista kirjailijan teosta.
Nämä kaksi teosta ovat aihepiiriltään erilaisia, mutta molemmissa on kirjailijalle
tyypillinen maagisen runollinen ääni, johon liittyy psykologinen jännitys, odotus,
intohimon herääminen ja ihastuminen. Molemmissa kirjoissa yksi päähenkilöistä
on pieni poika. Termiitti on puhumaton ja liikkumaton poika. Toinen
päähenkilöistä on hänen melkein 18v. isosiskonsa Kiuru, joka hoitaa ja rakastaa
Termiittiä valtavan paljon. Kirjan kertojina toimivat myös Termiitin nuori isä ja
molempien lasten täti Nonni.
On vuosi 1950 ja 21-vuotias korpraali Robert Leavitt on
keskellä Korean sotaa. Hän ei pelkää omasta puolestaan, vaan on jännittynyt
vaimonsa Lolan synnytyksen johdosta, sillä synnytykseen on lyhyt aika. Tilanne
Etelä-Koreassa on järisyttävän dramaattinen. Sotilasjoukot tulittavat kaikkea mahdollista, kaikki
ovat vihollisia ja nuoret sotilaat ampuvat silmittömän peloissaan kaikkea liikkuvaa.
Leavitt on jäänyt tunneliin evakuoimiensa siviilien kanssa. Häneen on
osunut kuolettavia luoteja, mutta hän ei pääse ulos tunnelista omin voimin. Viimeiset
muistot elämästä vierivät tuskallisen kiduttavina hänen silmiensä ohi.
Nogun Rinin tapahtumat Etelä-Koreassa ovat tapahtuneet
todella, ja kirjailija on omistanut teoksen Cholle, vauvalle, joka syntyi ja
kuoli tunnelissa Nogun Rissä heinäkuussa 1950.
Vuonna 1959 Länsi-Virginiassa Kiuru hoitaa Termiittiä, ja on
samalla jokaisen lähiseudun miehen intohimon kohteena. Pienellä paikkakunnalla
jokainen tuntee toisensa, joten kiihkeä ja kaunis Lola, lasten muualle
muuttanut äiti, on vielä kaikkien muistissa ja tiedossa. Kiuru on yhtä kaunis
kuin äitinsä, mutta luonteensa hän on perinyt salassa pidetyltä isältään.
Heidän äitinsä on jättänyt lapsensa siskolleen Nonnille hoidettaviksi, eikä ole pitänyt
yhteyttä. Salaisuudet tulevat lopulta esille kuin tulvavesi, joka peittää talot ja
maat. On tullut aika miettiä tulevaisuutta ja tehdä elämänmuutoksia.
Jayne Anne Phillipsin Kiuru ja Termiitti koskettaa
aihepiiriltään, se koskettaa henkilöidensä puolesta, se koskettaa tarinallaan
ja luo maagisen ja lukumuistoihin jäävän kirjan, joka sisältää omanlaatuisen
maailman, joka voisi olla niin totta.
Se painaa sormen
keskelle minun rintaani kuin kovan pisteen ja liikuttaa sitä alaspäin kuin
kirjoittaisi minuun.
Jayne Anne Phillips, Kiuru ja Termiitti *****
Suom. Kersti Juva
Tammen Keltainen Kirjasto 2009
s. 314
Kirjaa sopii Helmet-lukuhaasteen kohtiin 6. Rakkausromaani ja 43. Kirja seuraa lapsen kasvua aikuiseksi
Leena Lumin loistava bloggaus kirjasta
En ole vielä lukenut toisesta kielestä käännetty suomeksi kirjoja, varmasti sitäkin pitää ruveta harjoittamaan. Ainakin yhden sellaisen kirjan olen jo ostanut. Toivottavasti vielä ehtii tänä vuonna lukea.
VastaaPoistaOli kiva lukea tuon lyhyen kirjoituksesi, hienot ajatukset kirjasta. Kaunis ajatus, kun kirjan rinnalle esiintyy kukkia. Ehkä sinulla on kotona usein kukkia, ainakin tällä kerta tulppaaneja.
Hyviä lukuhetkiä
Lämmin kiitos ajatuksistasi :)
PoistaUskallusta vaan käännöskirjallisuuden parissa. Suosittelen selkokielisiä kirjoja, joita voi kysyä kirjastonhoitajilta tai kirjakaupan myyjiltä.
Kirjojen lukeminen on ihana harrastus.
Lukuiloa sinulle.
Positiivisesti erilainen ensikosketus kirjailijaan. Vastakohtaisuuksia ja runsaasti elementtejä sisältävä teos, jolle en kuitenkaan syystä, jota en pysty erittelemään, aivan varauksettomasti antautunut, vaikka Phillipsin kerronta vakuuttikin, ambivalentti lukukokemus..
VastaaPoistaMinä tykkäsin kovasti. Tässäkin kirjassa tapahtui ns. tappo, mutta oliko sitten jutussa syyllinen vai syytön, se jäi auki. Kumpaankin kirjaan liittyi henkilö, joka osoittautui erityiseksi. Jotain tällaista mieletöntä fantasiaa proosakirjan sisällä, on uskomattoman hienoa lukea.
PoistaMinulta on kokonaan mennyt ohi nämä molemmat. Miksi? En tiedä. Koneunia (ilm. 1984) olen joskus lukenut, mutta siitä ei ole mitään mielikuvaa. Kiitos vihjeistä!
VastaaPoistaOle hyvä Piritta :)
PoistaMinunkin lukulistat kasvavat, kun käyn muiden bloggaajien sivuilla. Kiitos kaikille kirjabloggaajille hyvistä vinkeistä minultakin.
Mai, tämä kirja meni vereen, verisuonistoon, kiehui kuin laava. Mieti, jos tällaisia kirjoja saisi lukea enemmän...
VastaaPoistaLuin muistaakseni ensibn Suojeluksen ja sitten tämän. Molemmat todella hottia, mutta tässä enemmän maagisuutta, sitä ihon alle menevää, joka jää sinne sateenkaaren tuolle puolen.
Kiitos kauniista sanoistasi♥♥ Ja minulla ei ole Mai, mitään sanoja kuvaamaan, että pidit juuri Kiurusta ja Termiitistä kuten minäkin...
(Laitan nyt tähän, että aina kun muistan nämä kaksi kirjaa, tulee mieleni myös Ann-Marie MacDonaldin Linnuntietä ja etenkin järkyttävä Armon yö. Siitä, Armon yöstä kuulee niin vähän.)
♥♥
Kiitos Leena <3
PoistaKyllä hyvä tarina kaipaa ripauksen maagisuutta, mutta Phillippsillä on taikakynä, jolla tarinat saavat siivet...
Linnuntietä on lukulistalla <3