torstai 9. elokuuta 2018

Jayne Anne Phillips: Suojelus



Hän tunsi että hänen ruumiinsa kohosi ja pyöri vitkalleen, viilenevän illan irrottamana ja pimeyden ja yön äänien jotka voimistuivat sitä mukaa kuin hän keskittyi niihin yksi kerrallaan: heinäsirkoista kohoava läpitunkeva siritys, metsäpöllöjen kuin henkeä haukkovat huudot, ruohon hienoinen kahina, oksan katkeaminen.

Lenny on 15-vuotias nuori tyttö ja päähenkilö amerikkalaisen kirjailijan Jayne Anne Phillipsin jännitystä tihkuvassa teoksessa Suojelus. Lenny toimii Suojeluksen yhtenä kertojana ja hänen pikkusiskonsa Alma, joka myös on leirillä Shelterissä, on toinen kertoja. Kolmas kirjan kertoja on Buddy, leirin keittäjän pieni poika. Heidän perheensä asuu lähistöllä pienessä talossa. Kirjan neljäntenä äänenä toimii Pastori, joka on saapunut paikkakunnalle vankilasta pääsynsä jälkeen tai ehkä karkaamisensa jälkeen, tarina ei kerro koko totuutta. Shelteriin Pastorin veti Buddyn isäpuoli, joka oli Pastorin sellikaveri vankilassa.

Shelterissä on siis tyttöjen kesäpartioleiri menossa ja eletään vuotta 1963. Kirjan tapahtumat kuvaavat henkilöiden omaa elämää, mutta myös muutaman päivän tapahtumia leirillä ja yllättäviä juonenkäänteitä, lapsuuden viattomuuden menetyksiä, ja jopa ikäviä ja traagisia väkivallantekoja, joihin kirjan henkilöt joutuvat ottamaan osaa tavalla tai toisella.

Jokaisen lapsen ja nuoren, joka esiintyy kirjassa, taustalta löytyy traagisia menetyksiä tai omien vanhempien kyvyttömyyttä toimia lapsensa tukena ja turvana. Vanhemmat kuvataan oman edun tavoittelijoina, jopa ikävinä tyyppeinä, jotka turvautuvat lapsiinsa, eikä toisinpäin. Lapset katsovat olevansa vastuussa vanhemmistaan, ainakin niistä heikoimmista ja avuttomista. Lapset kuvataan vahvoiksi ja itsenäisiksi toimijoiksi, jotka joutuvat lopulta toimimaan vaistojensa varassa pahuutta vastaan.

Suojelus saa heti kirjan alusta otteeseensa ja uskoin heti, että kirjassa tapahtuu jotain todella pahaa ja eikä se paha jäänyt yhteen kertaan. Tarinan kertomistyylin vuoksi koin lukijana olevani kuin tirkistelijä näiden henkilöiden elämässä. Ehkä Pastori oli kaikkein kaukaisin henkilö, jonka tarina ja olemus sekä käytös olivat välillä jopa epätodellista, mutta hyvin tarinaan kuitenkin  sopivaa, sillä muuten kertomus olisi liian raskas lukea. Fantasia liittyi myös pienen Buddyn elämään, ja hänen kokemuksensa olisivat olleet muuten ihan hirveitä.

Fantasian ja runollisuuden avulla kirjailija on luonut omalaatuisen maailman henkilöiden ajatuksista ja kokemuksista sekä leirin tapahtumista. Kaikista näistä lasten ikävistä kokemuksista huolimatta, uskon, että nämä lapset selviäisivät oikeassakin elämässä. Pahuudesta selviäminen voittajana voi olla henkisesti raskasta, mutta hyvien ystävien apu ja yhteinen ponnistus pahuutta vastaan kannatti tässä tarinassa. Kirjan huippukohta on ikävä ja traaginen ja siinä on lukijalle paljon pohdittavaa ja nikoteltavaa. Onneksi tarina on fiktiota. Kiihkeitä tunteita, ystävyyttä ja heräävää intohimoa, mutta myös psykologista jännitystä, pelkoa ja jopa paniikkia.

Hiljaisuus jonka halki hän käveli oli täynnä hajanaista linnunlaulua, ylhäällä puissa kaikuivat näkymättömät kutsut ja vastaukset. Ruoho oli kuin valaistu, joki raikas, läpinäkyvä, liian kirkas ollakseen totta. Viime yönä joen tumma vesi oli ollut kuin kiinteä mutta rikkonainen pinta jonka alla kuohui. Nyt joki vain mumisi unista kohisevaa mutinaa joka häipyi ja sykki Lennyn etääntyessä kivistä polkua puiden lomitse kohti Turtle Holea.

Jayne Anne Phillips, Suojelus *****
Suom. Kersti Juva
Tammen Keltainen pokkari, toinen painos
s. 372
Shelter 1994
Ensimmäinen suomenkielinen painos 1995
psykologinen jännityskirja

Leena Lumin bloggaus

12 kommenttia:

  1. Mai, maailmankirjallisuuden kultaa<3 Sitä on myös saman kirjoittajan Kiuru ja Termiitti, mutta hyvin erilainen silti...

    ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä Leena, maailmankirjallisuuden kultaa ♥♥
      Nyt yritän toipua kirjan tapahtumista, sillä ne ovat kyllä todella pahoja. Phillipsin kirjallisuus alkoi tietysti kiinnostaa ja aion kyllä lukea hänen kirjojaan jatkossakin.

      ♥♥

      Poista
  2. Mai, juuri fantasia ja runollisuus olivat tarinan pitkospuut. Phillips on taitava!

    Oletko lukenut häneltä Kiuru ja Termiitti? Vahva suositus sillekin.

    ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli ensimmäinen Phillipsin kirja, jonka luin. Kansikuva on niin hyytävän hyvä, että se imi puoleensa ja pidin myös kirjan nimestä.
      En siis ole lukenut muita Phillipsin kirjoja, mutta aion kyllä lukea.

      ♥♥

      Poista
    2. Mai, mistä nyt löytyisi uusi 'suojelus' tai 'kiuru ja termiitti'. Olen lukenut kirjoja, joista en nyt syty tuleen, vaan koen tyhjyyttä. Nainen on heikoilla, kun odottaa Adlibrikselta tilaamansa viime syksyn dekkaria ja pelkää taas pettyvänsä. Nyyyh...

      Poista
    3. Miten olisi hyytävät trillerit Joona Linnan seurassa? Lars Keplerin Lazarus saa ikenet nousemaan ylöspäin jännityksestä. Sopii myös miehille, jotka pitävät trillereistä.

      Poista
  3. Kiva kun sinäkin olet tykännyt tästä. Luin tämän vuosia sitten ja pidin kovasti. Todella loistava kirjailija.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että olet pitänyt tästä kirjasta. Loistava kirjailija, ihan pakahduin tämän kirjan kanssa sen juonesta ja upeasta tekstistä.

      Poista
  4. Tämä oli tosiaankin ihan omanlaisensa kirja, meni vähän aikaa että pääsin sen imuun, mutta lopulta tykkäsin kovasti. Erikoisen intensiivinen tunnelma. Leenan kehuma Kiuru ja Termiitti odottaa lukuvuoroaan Yhdysvallat-haasteeseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvin kuvaat kirjan tunnelmaa, erikoisen intensiivinen ja olen siitä samaa mieltä. Koko lukukokemus oli voimakkaan intensiivinen kokemus. Taidan ottaa piakkoin luettavaksi Kiurun ja Termiitin. Kyllä tämä kirja vaikutti niin voimakkaasti, että haluan lukea kirjailijalta lisää kirjoja.

      Poista
  5. Hyvä suositus tuo "jännitystä tihkuva". Oman leimansa juttuun tuo varmaan se että eletään 60-luvulla ja että ollaan leirillä. Aikamoisen tiheätunneimaiselta kuulostaa.

    Hyvää uutta viikkoa !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Rita!
      Juu menneisyys on mukana mukavasti ja se tekee kirjasta vielä kiinnostavamman. 60-luku oli naisten vapautumisvuosi, ja se näkyy kirjan vanhempien vapaampana käytöksenä. Ei ollut pakko pysytellä avioliitossa, jos ei halunnut.
      Tiheätunnelmainen tarina.

      Uusia tuulia viikkoosi!

      Poista