Mia Kankimäki: Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin

 

Yli kymmenen vuotta sitten aloin vaihtaa ajatuksia 900-luvulla eläneen japanilaisen hovinaisen Sei Shõnagonin kanssa. Luin hänen kirjoittamansa teoksen Makura no sõshi eli Tyynynaluskirja jollain japanilaisen kirjallisuuden kurssilla yliopistossa ja rakastuin oitis. (Hyvä on: en lukenut kokonaan, koska se on paikoitellen aika vaikeatajuinen, mutta perehdyin englanninkieliseen käännökseen valikoiden.)

 

Mia Kankimäki jäi vuorotteluvapaalle, lähti Japaniin kiinnostuksensa kohteen perässä ja kirjoitti aiheesta tämän riemastuttavan omaelämäkerrallisen matkakirjan Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin. Kankimäki oli töissä kustantamossa, jossa alkoivat yt-neuvottelut. Mielestäni hän teki elämälleen aika rohkean muutoksen. Tuon muutoksen aikana hän kirjoitti tämän kirjan, ja on myös jatkanut kirjoittamista teoksella Naiset joita ajattelen öisin (2018), johon ihastuin ensimmäisenä.

 

Kämppikset. Nuo maailman eri kolkista tänne Yoshidayaman rinteelle saapuneet vieraat ihmiset, joista yllätyksekseni tulee pian ystäviä, perheenjäseniä. Tuntuu siltä kuin talo olisi täynnä sisaruksia, joiden vanhemmat ovat lähteneet lätkimään ja jättäneet meidät selviytymään keskenämme.

 

Kankimäen kirjoitustyyli on pohdiskeleva ja hän havainnoi pieniäkin yksityiskohtia Japanin matkallaan, mutta paikoitellen varsin hauskat kevennykset houkuttelivat minua lukemaan aina enemmän ja enemmän. Eipä aikaakaan, kun huomasin matkaavani Kioton kaduilla polkupyörällä museosta toiseen ja viettäväni aikaa temppeleissä ja teehuoneissa kirjailijan siivellä. Joku oli kirjailijalle kertonut, että kannattaa käydä pakolliset jutut heti alussa, sillä muuten ne voivat jäädä tekemättä. Kaupunki oli pöyristyttävän kallis ja tukahduttavan kuuma, mutta samalla niin kaunis.

 

En ole ollut täällä kuukauttakaan, mutta suunnittelen jo toista matkaa. Kysyn Kimiltä, voisinko varata huoneen kevääksi maaliskuun alusta toukokuun loppuun. Kuulemma mielellään.

 

Yksin matkustaminen ei sovi kaikille, mutta selvästi se sopi kirjan tekijälle. Kaupungin tullessa tutummaksi, häntä alkoi painamaan aikomukset selvittää Sei Shõnagonin tarinaa. Kyseinen hovinainen oli tallentanut hovin elämää ja samalla omaakin elämäänsä naisille sopivalla kana-kirjoituksella. Miehet saivat vain kirjoittaa kiinalaisilla merkeillä, jotka olivat käytössä Japanissa tuohon aikaan. Älykäs hovineito osasi siis lukea ja kirjoittaa todella kauan aikaa sitten. Hän pukeutui 12 kimonoon, hiukset laskeutuivat maahan saakka, valkaisi kasvonsa ja mustasi hampaansa. Olen nähnyt jossakin ohjelmassa mustasuisen geishan, ja minua on sen jälkeen aina kammottanut heidän kasvonsa ja varsinkin suunsa. Kaikenlaisia kauneusihanteita sitä on ollut aikojen saatossa.

 

Jos kerran sairauden tai kuoleman aiheuttama epäpuhtaus vaikutti koko talouteen niin, että pannaan joutuneen talon ikkunaluukkuihin ripustettiin merkki pitämään vierailijat loitolla, niin mahtoiko tämä koskea myös naisten vaivoja? Istuitko kerran kuussa punaisella merkityssä talossa kuin vittuuntunut ruttopotilas?

Ainakin tunnut ikävystyvän niillä reissuilla kuoliaaksi.

 

Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin riemastutti minua melkein koko kirjan ajan. Kirjasta löytyi tummempiakin sävyjä sillä, kun Kankimäki meni keväällä uudestaan Kiotoon, tapahtui Fukusiman ydinvoimalan tuhoutuminen tsunamin vaikutuksesta. Maa meni sekaisin, ja lopulta kirjailija matkasi talvivaatteineen tukahduttavan kuumaan Thaimaahan, ja palasi takaisin Kiotoon kirsikankukkien aikaan. Japani sijaitsee alueella, jossa maa järkkyy ja järisee, maanjäristykset ja muut luonnonkatastrofit kuuluvat elämään. Siltikin haluaisin käydä Japanissa. Ja haluaisin käydä siellä kirsikankukkien aikaan, vaikka tiedän, että siellä on silloin valtavasti turisteja. Aina voi toivoa asioita tapahtuvaksi.

 

Suosittelen matkaamaan Mia Kankimäen jalanjäljissä nykyiseen ja historialliseen Japaniin tämän herkullisen, hauskan ja rohkean matkakirjan mukana. Uskon, että sinunkin aikasi kuluu kuin siivillä kirjan parissa.

 

Mia Kankimäki, Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin

Otava 2013

s. 380

 

Mia Kankimäki: Naiset joita ajattelen öisin