tiistai 10. joulukuuta 2013

Naisten paratiisi




Emile Zolan (1840-1902) kirjoittamasta Naisten paratiisista on tehty samanniminen ihanan vanhanaikainen tv-sarja, josta on jo toinen tuotantokausi meneillään. Koska ihastuin tv-sarjaan ja olen katsonut kaikki osat, halusin lukea myös alkuperäisen kirjan, josta sarja on saanut vaikutteita. Tv-sarjan esityksessä kerrotaan, että sarja perustuu Emile Zolan kirjaan. Se taas oli minulle yllätys, että kirjan ranskalainen alkuteos Au bonheur des dames ilmestyi jo vuonna 1883. Kirja kuuluu Zolan kaksikymmentä osaa käsittävään teossarjaan Les Rougon-Macquart ja Naisten paratiisi on sarjan yhdestoista teos. Les Rougon-Macquart teossarja on kertomus erään suvun henkilökohtaisista ja yhteiskunnallisista vaiheista Ranskan toisen keisarikunnan aikana.

Naisten paratiisin päähenkilöt olivat nuori Denise Baudu ja Naisten paratiisi - kauppaliikkeen omistava Octave Mouret, joka sai perintönä kauppaliikkeen kuolleelta vaimoltaan. Denise hakeutui töihin Pariisiin Naisten paratiisiin, sillä hän oli kahden nuoremman veljen elättäjä vanhempien kuoleman jälkeen. Isän veli piti omaa kauppaliikettään Naisten paratiisin vieressä ja sedän liike oli konkurssin partaalla, hän ei voinut elättää Deniseä ja hänen veljiään. Suuri kauppaliike söi pienet liikkeet suihinsa ja osti ne pois tieltä. Pian Naisten paratiisi oli koko korttelin kokoinen kauppapaikka, jonne pariisilaiset kantoivat rahansa ilomielin. Pakko ostaa, vaikka ei olisi tarvinnut mitään. Kirjailija kehitti kirjassaan nykyaikaisen kauppaliikkeen, joka myi alhaisella hinnalla mahdollisimman paljon, joten kauppa kannatti. Kirjailija herättää keskustelua ostamisesta ja mikä aiheuttaa tavaran omistamisen autuutta tarkastelemalla kirjan henkilöiden vaikuttimia. Kirjassa tulee esille myös kaupasta varastaminen, jota harrastettiin iästä, sukupuolesta ja varallisuudesta riippumatta. Kirjailija kuvaili jopa ostohysteriaa ja pakkomielteistä ostamista, jota liikkeenomistaja piti yllä alennusmyynneillä ja mainoksilla. Tuttua myös tänä päivänä.

- Todella idearikas liikemies ja vaarallinen juonittelija, joka mullistaa koko kaupunginosan jos hänen vain annetaan vapaasti touhuta, jatkoi Baudu. – Uskon, että Carolinen, joka myöskin oli luonteeltaan hiukan haaveellinen, sai tartunnan tuon miehen mielettömistä ajatuksista… Mourethan sai vaimonsa ensin ostamaan oikeanpuoleisen talon ja myöhemmin myös vasemmanpuoleisen. Yksin jäätyään Mouret oli ostanut vielä kaksi muutakin taloa. Tavaratalo oli kasvanut ja kasvoi edelleenkin. Se kasvaa sellaisella vauhdilla, että kohta se syö meidät kaikki.
Baudu osoitti sanansa Deniselle, mutta tuntui siltä kuin hän olisi puhunut itselleen rauhoittaakseen kuumeen tapaista tarvettaan käsitellä tuota hirviötä, josta hän ei enää päässyt eroon.

Kirja on yhteiskunnallinen kirja, se kertoo kaupankäynnin kehittymisestä samalla kun se kuvaa 1800-luvun myyjien asemaa ja naisen aseman muuttumista työssäkäyväksi ja oman elatuksen hoitajaksi. Nainen ei enää ollut välttämättä riippuvainen isästä tai sukulaisista, jos pääsi töihin suuriin kauppoihin. Tosin naisilta vaadittiin kunniallista käytöstä, eikä kaupan katon alla suvaittu epäsiveellistä käytöstä, josta tuli lähtö kassan kautta kadulle. Myyjien ja eri osastojen kesken käytiin armotonta kilpailua paremmuudesta, eikä kirjan sivuilla kaikki temput olleet miellyttäviä. Armoton juoruilu ja muiden työntekijöiden mustamaalaaminen oli jokapäiväinen hupi. Nykyaikana siitä puhuttaisiin työpaikkakiusaamisena.

Naisten paratiisi oli ennen kaikkea rakkauskirja, joka kertoi Denisen ja Mouretin suhteen kehittymisen orastavista ensitunteista riehuviin rakkauden tunnustuksiin. Mouret oli Pariisissa tunnettu elostelustaan naisten keskuudessa. Hänellä oli useampi nainen käytettävissään samanaikaisesti. Hänellä oli tapana myös lähetellä illalliskutsuja myyjättärille ja myös Denise sai kutsun illalliselle, joka muuttui kymmeniksi kutsuehdotuksiksi, sillä Denise kieltäytyi niistä. Hän ei halunnut olla yksi monista myyjistä, joka oli suostunut Mouretin sänkykaveriksi.

Moret kävi raa´aksi. Denise päästi kevyen huudahduksen käsiään puristavan tuskan vaikutuksesta. Tuska sai hänet jälleen tointumaan. Hetkessä hän vapautui otteesta. Sitten hän ojentautui suoraksi ja sanoi rauhallisena:
- Ei, antakaa minun olla rauhassa… En ole mikään Clara, joka jo seuraavana päivänä heitetään menemään. Ja sitten hyvä herra, tehän rakastatte erästä naista, niin, häntä joka silloin tällöin käy täällä luonanne… Jääkää hänen kanssaan, minä en suostu!

Denise oli vahvaluonteinen ja ymmärsi oman asemansa rikkaan liikkenjohtajan yhtenä pelinappulana. Emile Zola on ollut tarkkanäköinen ja herkkä naisen aseman ja elämän havainnoitsija ja kuvaaja 1800-luvulla. Apua havaintoihin hän sai vaimoltaan, jonka ansiosta saamme lukea Naisten paratiisin sivuilta tuon ajan erilaisista naisen elämään kuuluvista esineistä, kankaista, asusteista ym. erittäin tarkasti kuvattuna. Kirja on kuin pitsien, satiinien, silkkien ja ylellisyystavaroiden runsaudensarvi, jonka vastakohtana Zola kuvasi köyhyyttä ja elämän nurjia puolia yhtä runsaasti. Suomentajan kömmähdyksiä on joitakin, kun hän on käyttänyt liikkeen laajentamistöissä sirkkeliä ja jossakin kohdin valaistuksessa runsasta sähkövalaistusta. En usko, että ne kuuluivat 1800-luvun puolivälin esineisiin. Mutta kirja itsessään on erittäin ajankohtainen, sillä suuret kauppakeskukset ovat tätä päivää. Ja se rakkaus tuo kirjaan oman viehättävän lisän. *****

Emile Zola, Naisten paratiisi
suom. Ossi Lehtiö 1973
Karisto 2011, 5. painos
alkuteos Au bonheur des dames 1883
s. 518

2 kommenttia:

  1. Olen seurannut teeveesarjaa, kirjaa en ole lukenut.
    Sarjasta tuskin uskoisi sen kertovan 1880-luvun elämästä, niin 'moderni' se on:)
    Mutta tosiaan mielenkiintoinen sarja (ja varmaan myös kirja).♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tv-sarjan hyviä puolia ovat puvut ja upeat lavastukset. Kirja ja tv-sarja poikkeavat toisistaan. Pikkuveljet on jätetty pois ja setä ei ole naimisissa ja hänellä ei ole lasta. Tv-sarjassa Mouret seurusteli ylhäisöön kuuluvan naisen kanssa, jonka isältä hän sai rahoituksen kaupalleen. Mouret oli menossa naimisiin Catherinen kanssa, mutta kuinka siinä sitten kävikään...tätä ei kirjassa ollut.
      Sarja on todellakin viehättävä kieroiluineen ;)

      Poista