Joka
ilta Maria ja mummo nukuttavat itkevän Jurin vanhempien sänkyyn ja istuvat
puolityhjän asunnon pöydän ääressä. Pelko on syöpynyt heihin jo niin syvälle,
etteivät he enää muista, miltä tuntui elämä ilman sitä. Mitä jos vaarille
tapahtuu jotain? Miten äiti pärjää kevyillä loppukesän vaatteilla? Mitä jos isä
ei tule takaisin?
Pietarilaissyntyisen
Anna Soudokovan esikoisromaanin, Mitä männyt näkevät, sivuilla matkataan
kauas taakse, aikaan, kun kirjan päähenkilö Juri oli pieni poika. Vuosi oli
1936, kun Jurin ja Marian vanhemmat vietiin. Kukaan ei tiennyt mihin. Heitä
syytettiin Neuvostoliiton vihollisiksi. Onneksi lapsilla oli isovanhemmat,
jotka pystyivät hoitamaan heitä ja rakastamaan heitä. Vanhempiaan Juri ei
nähnyt enää koskaan. Mitä männyt näkevät pohjautuu Anna Soudakovan
isoisän elämäntarinaan.
Lastenkodin
takapihalla Juri ymmärtää yhtäkkiä, kuinka yksin hän on. Ypöyksin koko tässä
hiekanmurusina narskuvassa maailmassa. Kolme vuotta sitten hänestä tuli virallisesti
orpo.
Isovanhempien
kuoltua, lapset sijoitettiin lastenkotiin, jossa heitä rangaistiin ja
nöyryytettiin ja karjuttiin, että he olivat katalia iljetyksiä, mädäntyneitä
matoja ja petturivanhempiensa kopioita. Onneksi sisarukset saivat olla samassa
lastenkodissa yhdessä, mutta sekin aika päättyi, ja Juri joutui eroon Mariasta.
Juri
tietää olevansa vihollisten ja petturien lapsi. Se on nyt iskostettu häneen.
Älä usko, älä usko, älä usko, Maria kuiskii hänen korvaansa vierailullaan.
Aurinkoisä
oli julma valtion päämies ja se heijastui kaikkiin kansalaisiin. Jopa kaikista
pienempiin lapsiin. Valtion vihollisten koko suku joutui kärsimään kavaltajien
syytöksistä. Vihollisten lasten annettiin kasvaa aikuisiksi ja sen jälkeen
heidät määrättiin Siperiaan moneksi vuodeksi. Juri ja Maria välttivät Siperian
kurjat olot, mutta heidän tiellensä aseteltiin muita esteitä ja vaikeuksia.
Anna
Soudakova muutti perheineen Suomeen, kun oli 8-vuotias. Isovanhemmat muuttivat
pian perässä Turkuun Annan perheen naapuriin. Kirjailija kertoo kauniisti
Suomen oloista, sekä hyvistä että huonoista. Kerronta on todella kaunista, ja
siitä nousee esille se, että kirjailija on äidinkielen- ja kieltenopettaja.
Tarinointi on lahja ja kirjailija näyttää upean lahjansa kertomalla oman
isoisän kokemuksista Stalinin ja toisen maailmansodan aikana ja loppuvuosina
Suomessa. Isoisän elämänkaari on ollut kuin kirjan tarina, uskomaton ja täynnä
draamaa.
Anna
Soudakova, Mitä männyt näkevät
Atena
2020
s.
244
Esikoiskirja
Esikoiskirja
Neuvostoliitto
Pietari
Stalinin vainot
Hienoa, että sinäkin olet tykännyt tästä. Minulla on jo useampi päivä kun lopetin tämän, mutta vieläkin tuntuu, että kävelisin Sandarmohin mäntykankaalla. Todella mieleenjäävä kirja.
VastaaPoistaKirjailijan isoisän elämä on ollut traaginen. Kirjahan pohjautuu hänen elämäntarinaansa.
PoistaMieleenjäävä ja samalla erittäin hieno kirja.
Tavallaan haluaisin lukea tämän kirjan, mutta pelkään, että sen aihe on liian kipeä.
VastaaPoistaAiheet voivat todellakin olla liian kipeitä. Tämä kirja on kerrottu kuitenkin todella kauniisti. Suosittelen.
PoistaIhastuttava kirjakuva kärhön kera Mai <3 Tämäkin on lukulistalla, joskin siellä on tungosta!
VastaaPoistaKiitos Riitta. Kuvassa on summer snow-kärhö. Kirjan kansikuva on todella hieno. Lukuihmisten lukulistat ovat aina tupaten täynnä kirjoja, jotka tekisi mieli lukea, niin minullakin.
PoistaTämä on kyllä ehdottomasti yksi vuoden upeimpia kirjoja. Rankka aihe, mutta kauniisti kirjoitettu.
VastaaPoistaOlen samaa mieltä Mannilainen, vuoden upeimpia kirjoja, sillä teksti on kaunista.
Poista