Mieheni kanssa hyrisemme päät yhdessä. Hyrinä resonoi pehmeästi kallossa. Se tapa alkoi silloin, kun odotimme poikaa. Uskoimme, että lapsi kuulee hyrinän ja tuntee itsensä tervetulleeksi maailmaan. Kun hellimme, hyrisemme. Tämän lempeämpiä emme osaa olla.
Kati Tervon teoksen Rapsuta minua kirjoitukset ovat ilmestyneet eri lehdissä vuosien 2012-2017 aikana. Lisäksi kirjassa on Yleisradion tilaama puhe nimeltään Perjantait ovat lyhentyneet, joka ilmestyi vuonna 2017. Kirjoituksia on kaiken kaikkiaan 91 kappaletta. Niistä huokuu huumori ja järkevän ihmisen jalat maassa asenne.
Nukuin pikkutyttönä kolhiutuneessa valkoisessa rautasängyssä. Jeesus katseli minua imelänvärisestä taulusta. Kun kasvoin pituutta, sänky vaihdettiin ruskeaan hetekaan. Jeesuksen tilalle teippasin elämäni ensimmäisen Suosikin julisteen. Siinä hymyili pellavahiuksinen Danny. Isä kävi kurkkaamassa huoneeseeni ja kysyi: "Mikäs jannu se tämä on?"
Ylläoleva lainaus on Nalle kainalossa kirjoituksesta. Kati Tervo kirjoittaa sujuvaa ja nautittavaa tekstiä. Kirjoitukset ovat etupäässä lyhyitä noin parin kolmen sivun pituisia. Teksti koukkaa hauskasti lapsuudesta nuoruuteen sekä keski-ikään. Kun ikää on jo kertynyt, niin miksipä sitä piilottelemaa kirjoituksissakaan. Ikä saa näkyä ja kokemukset ovat rikkautta, oli ne hyviä tai pahoja tai siltä väliltä.
Poika on abi ja hänen viimeinen kouluvuotensa alkaa. Olen nieleskellyt itkunpoikasia. Vastahan me saattelimme häntä ala-asteelle. Pellavapäisestä lapsesta on varttunut matalaääninen aikamies.
Ylläoleva lainaus on kirjoituksessa Aamuhali. Kati Tervo on naimisissa Jari Tervon kanssa ja heillä on poika nimeltään Kalle. Kirjassa solahdetaan myös Tervon kirjailijaperheen arkipäiviin iloineen ja suruineen. Surua tuotti pojan aikuistuminen, niin kuin kaikkia muitakin vanhempia. Tuo aika, kun lapset tarvitsevat aikuisten tukea on loppujen lopuksi todella lyhyt. Lapset itsenäistyvät varhain ja lentävät aikuistuttuaan muualle.
Kerran veljeni kysyi minulta painoani. Se loukkasi. Olin aika tanttara niihin aikoihin. En vastannut, koska en tiennyt. Liikaa joka tapauksessa. Veli sohaisi arkaan asiaan.
Ylläoleva lainaus on Twiggy kirjoituksesta, jossa Kati Tervo pohdiskelee itsensä ulkoista hyväksymistä. Niinpä niin, kukapa nainen on aina ollut tyytyväinen omaan ulkonäköönsä. Toisinaan on jokin kohta vinksallaan. Vaatteet eivät istu hyvin tai jotain muuta ylimääräistä ongelmaa on ilmestynyt kehoon. Itsensä hyväksyminen alkaa itsestä. Kuten Kati Tervo kirjoittaa napakasti: Meidän kuuluu olla erikokoisia ja - näköisiä. Siinä mainio ajatelma ulkonäöstä.
Kati Tervon Rapsuta minua ja muita kirjoituksia teosta oli todella mukava lukea.
Kati Tervo, Rapsuta minua ja muita kirjoituksia
Otava 2018
s. 272
Kirjoituksia, jotka ovat ilmestyneet eri lehdissä ja Ylellä vuosina 2012-2017.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti