torstai 3. tammikuuta 2019

Marissa Jaakola ja Ari Väntänen: Takaisin valoon


Sinä et naura. Sinä et itke. Kun menemme ulos, sinä et puhu kenellekään etkä katso ketään silmiin. Sinä et kysy minulta mitään. Jos sinä et tottele minua, minä katkaisen sinulta käden.

On uskomatonta miten voi joutua huijatuksi hyvään työpaikkaan ja sitä kautta ulkomaille töihin, mutta havahtua joutuneensa väkivaltaisen miehen vangiksi Tunisiaan. Näin tapahtui Marissa Jaakolalle. Hän kirjoitti omakohtaisesta kokemuksesta ihmiskaappauksen uhrina kirjan Takaisin valoon, sillä hän haluaa herättää keskustelua siitä, miten rikosten ja väkivallan uhriksi joutuneita ihmisiä voitaisiin auttaa paremmin ja tehokkaammin. Kirjan kirjoittaminen on ollut myös terapeuttista kirjoittajalle, mutta se on selvää, että hän ei pääse koskaan eroon kyseisen kaappaajan jättämistä ahdistavista muistoista. Itse ihmiskaappaaja on kuollut, eikä hän ehtinyt saada rangaistusta ihmiskaappauksesta ja väkivallasta. Toisaalta huvittavaa oli, että ihmiskaappaaja saatiin tuomittua petoksista, jotka hän teki Marissa Jaakolalle, mutta vakavammat rikokset roikkuivat rikosoikeuden hitaissa rattaissa vuosikausia. Voi vain kuvitella mitä sellainen tekee väkivallan uhrille.

Tämä on minun maani. Täällä noudatetaan minun sääntöjäni.

Näin telkkarissa ohimennen lyhyen pätkän Marissa Jaakolan haastattelusta ja huomasin hänen esittelevän Takaisin valoon kirjaansa. Kiinnostuin heti siitä, miten on mahdollista, että hän joutui ihmiskaappaajan uhriksi Tunisiaan. Varasin kirjan heti kirjastosta, ja jouduin odottamaan kirjaa pitkään, sillä monet ihmiset haluavat lukea hänen tositarinansa. Marissa Jaakola ei ollut ainoa uhri, vaan hän tapasi vastaavissa olosuhteissa olevia eurooppalaisia uhreja, jotka oli myös huumattu ja pahoinpidelty tottelemaan ihmiskaappaajaa. Sillä aikaa, kun turistit viettivät hauskaa lomaa auringon lämmössä, Marissa Jaakola vietti elämää vankina huumattuna ja pahoinpideltynä, nälissään ja janoissaan sekä vakavasti sairaana saman kaupungin laitamilla. Vakavasti sairastuminen esti ilmeisesti hänen myymisensä eteenpäin, sillä hän oli kurjassa kunnossa.

Jos katsot vielä väärään suuntaan, minä tapan sinut.

Marissa Jaakolan kaapannut mies oli selvästi psykopaatti ja/tai narsisti. Hän osasi hurmata käytöksellään ja sai tekemään mitä halusi, mm. neuvoi kokematonta nuorta naista hakemaan luottokortteja, joita piti käyttää firman piikkiin ja hakea rahat myöhemmin kuitteja vastaan pois. No sellaista päivää ei tietenkään tullut, että niitä rahoja olisi saanut takaisin, vaan Marissa Jaakola  kuuli vankeutensa jälkeen olevan luottokelvoton ja saatavia oli paljon. Kyseinen psykopaatti aiheutti siis muutakin kuin terveyden menetyksen, mutta lisää voit lukea kirjasta. Hyytävä tositarina.

Marissa Jaakola ja Ari Väntänen, Takaisin valoon
Like 2018
s. 235

Sopii Helmet-lukuhaasteen kohtiin 1, 2, 4, 7, 11, 15, 18, 25, 36

12 kommenttia:

  1. Mai, minä en tajua, miten voit lukea tällaista, kun kavahdat joitan dekkareita? Minulle tulee tästä aiheesta ahdistus. Syynä tosin voi olla, että yksi todella minulle läheinen ihminen on ollut narsistin uhri. Meistä kukaan ei tajunnut mitään ja uhri vähiten. Vasta ulkopuolinen huomasi...Olen ikuisesti kauhuissani, että en tajunnut, että se voi tulla niin liki, että narsisti voi huijata ketä huvittaa, olla menestyvä ja vaikka mitä. Tämä taas ei ole yhtään mun aihe eli takuulla ahdistuisin. Laitan sulle privaa.

    ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yleensä luen aika pahojakin dekkareita ja trillereitä. Kauhuosasto on sellainen, josta en tykkää. En aio lukea Ohlssonin uusinta kauhudekkaria. En vain tykkää kauhusta. Nuorempana luin ihan tarpeeksi kauhua. Sitten on lapsiin kohdistuva pedofilia esim Erik Axl Sundin dekkareissa, joka suorastaan inhottaa, enkä halua lukea niistä.
      Marissa Jaakola on kirjoittanut tämän yli kymmenen vuotta tapahtumien jälkeen, joten hänen elämänsä on tällä hetkellä valoisa. Onneksi<3

      Blogistani löytyy muitakin narsistien uhrien kirjoittamia kirjoja esim. Riina-Maria Metson Miksi se ei vain lähde? ja Iiris Aroniemen Narsistin vuoristorata.
      Mielestäni tositarinoiden on hyvä päästä esille. Psykopaatit ja narsistit ovat "lahjakkaita hyvin käyttäytyviä" ihmisiä, joiden uhrit kärsivät loppuikänsä heidän teoistaan.
      Takaisin valoon tuo esille mm. miten oikeuslaitos kohteli uhria tai miten turvatalon henkilökunta kohteli uhria.

      Poista
    2. Mai, minulla tuli kääntymys kun luin Erik Axl Sundin trilogian. Sellaista en kestä enää. Jos Ohlsson on kirjoittanut kauhua, toivottavasti en ole sitä tilannut...Kauhu ei ole minunkaan lajini.

      Monta narsistikirjaa on vaeltanut ohitseni. Suojelen itseäni.

      Niinpä, mutta sitten mun on pakko kertoa sulle, että pedofiliakin on monen tositarina tälläkin hetkellä. Se oli se syy, miksi sen trilogian luin. Kai minä sen kestän lukea, jos isot miehet raiskaavat alle kouluikäisiä. Ja kuinka monta miljoonaa istuu nytkin katsomassa materiaalia aiheesta.

      On paljon helpompi lukea ja kirjoittaa vaikka erityisherkkyydestä kuin kummastakaan näistä aiheista, mutta toki sitä tulee varmaan vielä pudottua johonkin kirjaan, joka sattuu todella pahasti.

      Lääkettä melkein kaikkeen on kauneus ja kirja Ofelian suru...

      ♥♥

      Poista
    3. Kiitos Leena <3
      Ofelian suru on vielä lukematta. Minulle lääkettä on puutarhan hoito. Kävin jo eilen haistelemassa puutarhan tuoksua Pirilän kukkatalolla Raisiossa. Pian voi kylvää ensimmäiset siemenet.

      <3

      Poista
  2. Kuulostaapa hurjalta tarinalta! Menee lukulistalle.

    Rikosprosessit on kyllä järjettömän pitkiä ja raskaita. Itelläni meni rikosilmoituksen teosta hovioikeuden tuomioon yhteensä 4v ja 3kk aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeuslaitos on kyllä hidas ja uhreja kohdellaan toisinaan kuin he olisivat rikollisia.
      Minunkin tuttavapiirissä on sellaisia, jotka ovat saaneet tuomion, vaikka he ovat olleet uhreja.

      Poista
    2. Karuja nuo jutut. Ite oon olin uhri ja en saanu oikeutta ollenkaan.

      Poista
    3. Kurja kuulla, että et saanut oikeutta. Toivon tällä hetkellä, että nuo kurjat lasten ja nuorten elämän pilaajat saisivat isommat tuomiot kuin pelkästään muutaman kuukauden tuomiot.

      Poista
  3. Vaikuttaapa kiinnostavalta kirjalta eli merkitsen muistiin. Hienoa, että on kirjablogit koska tuskin olisin tästä muuten mistään kuullut! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä näin kirjan siis telkkarissa, joten olisi varmaan mennyt ohi, jos en olisi nähnyt.
      Kiinnostava teos uhrin näkökulmasta ja siksi, että Marissa Jaakola on joutunut ihmiskaappauksen uhriksi. Näin siis voi käydä jopa suomalaisille. Suomessa voi sattua tällaistakin.

      <3

      Poista
  4. Luin jostain tästä kirjasta ja ajattelin itsekin, että tämä pitäisi lukea. Tämä kertoo siitä, ettmme ole täällä koto-Suomessakaan enää turvassa tällaisilta ilmiöiltä, vaikka kirjan pahimmat tapahtumat tapahtuivatkin muualla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Osuit asian ytimeen. Koto-Suomessa voi sattua mitä vain nykyään, kuten ollaan kuultu uutisista. Täällä Turussa oli terroristihyökkäys, jossa kuoli ja haavoittui ihmisiä. Oulun pedofiliarenkaan paljastuminen on iljettävyydessään kamala.
      Silmät aukenivat kirjan tarinan mukana monessa asiassa.

      Poista