Sinä et naura. Sinä
et itke. Kun menemme ulos, sinä et puhu kenellekään etkä katso ketään silmiin.
Sinä et kysy minulta mitään. Jos sinä et tottele minua, minä katkaisen sinulta
käden.
On uskomatonta miten voi joutua huijatuksi hyvään
työpaikkaan ja sitä kautta ulkomaille töihin, mutta havahtua joutuneensa
väkivaltaisen miehen vangiksi Tunisiaan. Näin tapahtui Marissa Jaakolalle. Hän
kirjoitti omakohtaisesta kokemuksesta ihmiskaappauksen uhrina kirjan Takaisin valoon, sillä hän haluaa
herättää keskustelua siitä, miten rikosten ja väkivallan uhriksi joutuneita
ihmisiä voitaisiin auttaa paremmin ja tehokkaammin. Kirjan kirjoittaminen on ollut
myös terapeuttista kirjoittajalle, mutta se on selvää, että hän ei pääse
koskaan eroon kyseisen kaappaajan jättämistä ahdistavista muistoista. Itse
ihmiskaappaaja on kuollut, eikä hän ehtinyt saada rangaistusta
ihmiskaappauksesta ja väkivallasta. Toisaalta huvittavaa oli, että
ihmiskaappaaja saatiin tuomittua petoksista, jotka hän teki Marissa
Jaakolalle, mutta vakavammat rikokset roikkuivat rikosoikeuden hitaissa
rattaissa vuosikausia. Voi vain kuvitella mitä sellainen tekee väkivallan
uhrille.
Tämä on minun maani.
Täällä noudatetaan minun sääntöjäni.
Näin telkkarissa ohimennen lyhyen pätkän Marissa Jaakolan
haastattelusta ja huomasin hänen esittelevän Takaisin valoon kirjaansa. Kiinnostuin heti siitä, miten on mahdollista, että hän joutui
ihmiskaappaajan uhriksi Tunisiaan. Varasin kirjan heti kirjastosta, ja jouduin
odottamaan kirjaa pitkään, sillä monet ihmiset haluavat lukea hänen
tositarinansa. Marissa Jaakola ei ollut ainoa uhri, vaan hän tapasi vastaavissa
olosuhteissa olevia eurooppalaisia uhreja, jotka oli myös huumattu ja
pahoinpidelty tottelemaan ihmiskaappaajaa. Sillä aikaa, kun turistit viettivät
hauskaa lomaa auringon lämmössä, Marissa Jaakola vietti elämää vankina
huumattuna ja pahoinpideltynä, nälissään ja janoissaan sekä vakavasti sairaana
saman kaupungin laitamilla. Vakavasti sairastuminen esti ilmeisesti hänen
myymisensä eteenpäin, sillä hän oli kurjassa kunnossa.
Jos katsot vielä
väärään suuntaan, minä tapan sinut.
Marissa Jaakolan kaapannut mies oli selvästi psykopaatti ja/tai narsisti.
Hän osasi hurmata käytöksellään ja sai tekemään mitä halusi, mm. neuvoi
kokematonta nuorta naista hakemaan luottokortteja, joita piti käyttää firman
piikkiin ja hakea rahat myöhemmin kuitteja vastaan pois. No sellaista päivää ei
tietenkään tullut, että niitä rahoja olisi saanut takaisin, vaan Marissa
Jaakola kuuli vankeutensa jälkeen olevan
luottokelvoton ja saatavia oli paljon. Kyseinen psykopaatti aiheutti siis
muutakin kuin terveyden menetyksen, mutta lisää voit lukea kirjasta. Hyytävä
tositarina.
Marissa Jaakola ja Ari Väntänen, Takaisin valoon
Like 2018
s. 235
True Crime
True Crime
Mai, minä en tajua, miten voit lukea tällaista, kun kavahdat joitan dekkareita? Minulle tulee tästä aiheesta ahdistus. Syynä tosin voi olla, että yksi todella minulle läheinen ihminen on ollut narsistin uhri. Meistä kukaan ei tajunnut mitään ja uhri vähiten. Vasta ulkopuolinen huomasi...Olen ikuisesti kauhuissani, että en tajunnut, että se voi tulla niin liki, että narsisti voi huijata ketä huvittaa, olla menestyvä ja vaikka mitä. Tämä taas ei ole yhtään mun aihe eli takuulla ahdistuisin. Laitan sulle privaa.
VastaaPoista♥♥
Yleensä luen aika pahojakin dekkareita ja trillereitä. Kauhuosasto on sellainen, josta en tykkää. En aio lukea Ohlssonin uusinta kauhudekkaria. En vain tykkää kauhusta. Nuorempana luin ihan tarpeeksi kauhua. Sitten on lapsiin kohdistuva pedofilia esim Erik Axl Sundin dekkareissa, joka suorastaan inhottaa, enkä halua lukea niistä.
PoistaMarissa Jaakola on kirjoittanut tämän yli kymmenen vuotta tapahtumien jälkeen, joten hänen elämänsä on tällä hetkellä valoisa. Onneksi<3
Blogistani löytyy muitakin narsistien uhrien kirjoittamia kirjoja esim. Riina-Maria Metson Miksi se ei vain lähde? ja Iiris Aroniemen Narsistin vuoristorata.
Mielestäni tositarinoiden on hyvä päästä esille. Psykopaatit ja narsistit ovat "lahjakkaita hyvin käyttäytyviä" ihmisiä, joiden uhrit kärsivät loppuikänsä heidän teoistaan.
Takaisin valoon tuo esille mm. miten oikeuslaitos kohteli uhria tai miten turvatalon henkilökunta kohteli uhria.
Mai, minulla tuli kääntymys kun luin Erik Axl Sundin trilogian. Sellaista en kestä enää. Jos Ohlsson on kirjoittanut kauhua, toivottavasti en ole sitä tilannut...Kauhu ei ole minunkaan lajini.
PoistaMonta narsistikirjaa on vaeltanut ohitseni. Suojelen itseäni.
Niinpä, mutta sitten mun on pakko kertoa sulle, että pedofiliakin on monen tositarina tälläkin hetkellä. Se oli se syy, miksi sen trilogian luin. Kai minä sen kestän lukea, jos isot miehet raiskaavat alle kouluikäisiä. Ja kuinka monta miljoonaa istuu nytkin katsomassa materiaalia aiheesta.
On paljon helpompi lukea ja kirjoittaa vaikka erityisherkkyydestä kuin kummastakaan näistä aiheista, mutta toki sitä tulee varmaan vielä pudottua johonkin kirjaan, joka sattuu todella pahasti.
Lääkettä melkein kaikkeen on kauneus ja kirja Ofelian suru...
♥♥
Kiitos Leena <3
PoistaOfelian suru on vielä lukematta. Minulle lääkettä on puutarhan hoito. Kävin jo eilen haistelemassa puutarhan tuoksua Pirilän kukkatalolla Raisiossa. Pian voi kylvää ensimmäiset siemenet.
<3
Kuulostaapa hurjalta tarinalta! Menee lukulistalle.
VastaaPoistaRikosprosessit on kyllä järjettömän pitkiä ja raskaita. Itelläni meni rikosilmoituksen teosta hovioikeuden tuomioon yhteensä 4v ja 3kk aikaa.
Oikeuslaitos on kyllä hidas ja uhreja kohdellaan toisinaan kuin he olisivat rikollisia.
PoistaMinunkin tuttavapiirissä on sellaisia, jotka ovat saaneet tuomion, vaikka he ovat olleet uhreja.
Karuja nuo jutut. Ite oon olin uhri ja en saanu oikeutta ollenkaan.
PoistaKurja kuulla, että et saanut oikeutta. Toivon tällä hetkellä, että nuo kurjat lasten ja nuorten elämän pilaajat saisivat isommat tuomiot kuin pelkästään muutaman kuukauden tuomiot.
PoistaVaikuttaapa kiinnostavalta kirjalta eli merkitsen muistiin. Hienoa, että on kirjablogit koska tuskin olisin tästä muuten mistään kuullut! <3
VastaaPoistaMinä näin kirjan siis telkkarissa, joten olisi varmaan mennyt ohi, jos en olisi nähnyt.
PoistaKiinnostava teos uhrin näkökulmasta ja siksi, että Marissa Jaakola on joutunut ihmiskaappauksen uhriksi. Näin siis voi käydä jopa suomalaisille. Suomessa voi sattua tällaistakin.
<3
Luin jostain tästä kirjasta ja ajattelin itsekin, että tämä pitäisi lukea. Tämä kertoo siitä, ettmme ole täällä koto-Suomessakaan enää turvassa tällaisilta ilmiöiltä, vaikka kirjan pahimmat tapahtumat tapahtuivatkin muualla.
VastaaPoistaOsuit asian ytimeen. Koto-Suomessa voi sattua mitä vain nykyään, kuten ollaan kuultu uutisista. Täällä Turussa oli terroristihyökkäys, jossa kuoli ja haavoittui ihmisiä. Oulun pedofiliarenkaan paljastuminen on iljettävyydessään kamala.
PoistaSilmät aukenivat kirjan tarinan mukana monessa asiassa.