sunnuntai 1. lokakuuta 2023

Minna Rytisalo ja Tommi Kinnunen: Huokauksia luokasta

 


Meitä yhdistää moni asia. Tämä koillismaalainen pikkukaupunki on minun nykyinen ja sinun entinen kotisi. Olemme melkein samanikäisiä perheellisiä ihmisiä ja lukion äidinkielenopettajia. Myös kirjailijuus yhdistää meitä, ja tuntuukin luontevalta jatkaa keskustelua kirjoittamalla. Lupasin aloittaa. (Minna)

Minna Rytisalon ja Tommi Kinnusen yhteinen tietoteos Huokauksia luokasta uppoutui koulumaailman tämän hetkiseen tilanteeseen äidinkielen opettajien näkökulmasta. Tommi Kinnunen toimii tällä hetkellä Turussa lukion äidinkielen opettajana, on kotoisin Kuusamosta, ja on varsinkin Pimeät kuut teoksessaan tuonut esille omaa uupumustaan koulutyöhönsä, tosin Elna Suorajärven kertomana.

Mikä hitto on merkitysneuvottelu? Minulla ei ole sekunninkaan koulutusta noista aiheista, joita nyt pitäisi osata opettaa, eikä työnantaja perehdytä uuteen opetussuunnitelmaan mitenkään. (Tommi)

Minna Rytisalo on syntynyt Sodankylässä ja on toiminut viimeksi lukion äidinkielen opettajana Kuusamossa. Kuusamo ja sen luonto ovat vahvoja yhdistäviä tekijöitä molempien kirjailijoiden mielenmaisemille. Lisäksi heitä yhdistää, valitettavasti, vakava uupuminen opettajan työhön, josta he kertoivat varsin avoimesti tässä kirjassa, kirjoittaessaan toinen toisilleen kirjeitä. Kirjeitä on kaikkiaan 43 ja niiden ajankohdat sijoittuivat vuoden 2022 helmikuulta vuoden 2023 huhtikuulle.

Ihan vasta uutisoitiin taas siitä, miten nuorten ahdistuneisuus on kasvanut, ja väitän, että se noissa tilastoissakin näkyy. (Tommi)

Kirjeet sisältävät ajankohtaisia koulumaailman artikkeleita ja uutisia esimerkiksi yhteiskunnallisista muutoksista ja tieteellisistä tutkimuksista, ja myös niistä Pisa-tuloksista Suomessa ja Virossa. Myös oppilaista puhutaan ja heidän osaamisestaan. Onko lukutaito ja kirjoittaminen katoamassa vai onko se jo kadonnut?

Tietysti molempien kirjailijoiden perhe-elämän tapahtumat tulivat teoksesta esille, mutta ei tämä mikään tirkistelyteos ole, vaan kirjassa pohditaan, arvioidaan, kritisoidaan ja kerrotaan koulumaailman hyvät ja huonot uutiset. Minna Rytisalo hyppäsi oravanpyörästä pois, mutta mitkä ovat Tommi Kinnusen vastaavat mietteet kirjailijan ja opettajan ammatin välillä?

Ja tottakai kirjassa avataan myös kirjailijaelämään kuuluvat uutiset, sekä menneet, että ne ajankohtaisimpiin teoksiin liittyvät. Ja tietysti heillä on sanansa sanottavana, miten opettajan työtä voisi kehittää esim. opetussuunnitelmien oudot uudistukset vaativat liikaa opettajilta jne. Opettajilta vaaditaan osaamista asioista, joita he eivät edes itse osaa, eikä se ole kuulunut heidän opintoihinsa. Ps. eikä sitä perehdytystäkään saa. 

Ennen, enkä tarkoita nyt edes esihistoriallisia käsinkirjoittamisen aikoja vaan vaikka viisi vuotta sitten, ylioppilaskoesuoritusten lukeminen oli oikeasti kiinnostavaa. (Minna)

Minna Rytisalon ja Tommi Kinnusen teos Huokauksia luokasta on sukellus koulumaailmaan kahden uupuneen opettajan näkökulmasta. Järkevää kritisointia, mutta myös lämminhenkistä ajatusten vaihtoa kahdelta nykyhetken kiinnostavalta kirjailijalta. 


Minna Rytisalo ja Tommi Kinnunen, Huokauksia luokasta *****

Wsoy 2023

s. 458 + Lähteet 22s.

Tietokirja


Rytisalo Minna: Rouva C., Lempi

Kinnunen Tommi: Pimeät kuut, Ei kertonut katuvansa, PinttiNeljäntienristeys ,  Lopotti

 

3 kommenttia:

  1. Lukion ops on muuttunut kolme kertaa 2000-luvulla ja sitä ennen hyvin vähän. Uusin ilmiö on kuitenkin ylioppilaskirjoitusten sähköistyminen ja se että yo-arvosanoin pääsee suoraan opiskelemaan, joka lisää opiskelijoiden stressiä. Kaikki tietenkin vaikuttaa opettajan työhön.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommmentista Jokke. Suosittelen kirjaa sinulle! Opettajan työ ei lopu, kun koulupäivä loppuu, vaan se jatkuu toisinaan tuntikausia kotona. Kokeet ja tehtävät pitää arvioida. Ops sisältää nykyisin asioita, joita opettajille ei opeteta missään, mutta opettajien pitäisi osata ne opettaa. Opettajat kuormittuvat valtavasti myös siitä, että... niitä asioita oli paljon.

      Poista
  2. Kouluelämään on tullut kaikenlaista turhaa tohotusta, ja vain yksi olisi tärkeää: yleisivistys. Sen jakaminen miellyttävässä muodossa, tietoa kasvattaen, keskittyen ja keskustellen, ja vasta sen jälkeen omia raportteja ja esseitä laatien. Mutta mitä yhteiskunta edellä sitä koulu perässä... kiirettä, vaativuutta, omatoimisuutta vaikka ei ole opastettukaan, stressiä ja joka paikassa digi.
    Kirja on minulla varauksessa.

    VastaaPoista