Lokakuu on blogissani aina hauskinta lukuaikaa, sillä menossa on Yöpöydän kirjat-blogin Halloween-lukuhaaste. Lueskelen mielelläni jännittäviä kirjoja, kuten dekkareita, mutta kyllä niitä jännittäviä juttuja voi löytyä tietokirjoista ja kaunokirjallisuudesta, kun käyttää villiä mielikuvitusta.
Minna Rytisalon ja Tommi Kinnusen teos oli täynnänsä Huokauksia luokasta. Itsekin huomaan huokailevani, kun muistelen tätä kirjaa. Tarttuva tauti vai mitähän outoa niissä luokissa oikein olikaan? 👾
Kristiina Vuoren kirja Tulppaaneja kuninkaalle matkasi meriteitse kauas 1600-luvulle. Alkuun sai pelätä, että myrskyävä meri upottaa laivan, ja sen jälkeen sai pelätä laivalle hyökkääviä ihan oikeita merirosvoja. Sitten oltiin jo haaremissa orjana ja myrkkyliemet sun muut tappovälineet vain viuhahtelivat, kun liian kauniit orjat raivattiin tieltä. 👺
1600-luvulta matkattiinkin 1800-luvun Alaskaan Iida Turpeisen kirjassa Elolliset. Alaskan merivesissä pulikoivat oudot lehmät vedessä, jättiläiskokoiset merilehmät. 👀
Pitemmän mutkamatkan kautta hypättiinkin outoihin kuolemajuttuihin Adam Silveran kirjassa Lopussa molemmat kuolevat. Niin raastavan ihanaa ja pelottavan kuolettavaa. 👾💕👾
Hui kauhia millainen tulevaisuus odottikaan Michelle Min Sterlingin Nollaleirillä vuonna 2050. Niitä tulipaloja, tulvia ja myrskyjä oli ollut ilmaston lämpenemisen vuoksi, mutta aina sai pelätä myös niitä ilkeitä pahiksia. Ja hyvistäkin tuli tosi helposti pahiksia. 👻
Cara Hunterin dekkarissa sai miettiä, että mikä se Koko totuus oikein olikaan, sillä vankilaan pistettiin ihan väärät henkilöt. Välillä mietin, että uskallanko edes jatkaa lukemista, kun pahikset juonivat kaiken ihan sekaisin. 💀
Onneksi pääsin nauttimaan Niko Kettusen kirjan hauskoista artikkeleista, ja kummajaiseläimistä, joista oli runsaasti kuvia. Kirjan nimikin sai melkein tirskahtelemaan, Örisevä konnakala.(Olikohan se oikeasti kalamaailman konna eli rikollinen?) 👹
Eläinmaailmassa on monia kummallisuuksia, mutta että jotta koiratkin olisivat toisinaan ihan outoja, vai olivatko ne ihmiset niitä outoja otuksia, kun eivät ymmärtäneet koirien elekieltä sitten millään. Reetta Niemelän koko perheen tietokirjassa Parhaat ystävät on niitä kummallisia eleitä, joita voisi opetella, ettei tulisi niin paljon väärinymmärryksiä koiramaailmassa. Vuf! 💩💩💩
Hannu Salaman kirjassa vietettiin Lokakuun päiviä. Päähenkilön olisi pitänyt haravoida kuolleita lehtiä, mutta jotkin muut salaiset tekemiset viekoittelivat päähenkilön päätä ja sielua ja mieltä. Eli ei siis mitään mieltä. Onneksi pääsin loppuun asti ja salut! 💀
Mitä jos lapsuus olisi ollut ihan kamalaa ja hävettävää ja täynnä ikäviä tapahtumia ja läheinen ihminen olisi ihan kamala? Ihan pieniä lintuja, mutta niilläkin on salaisuuksia ja pitkät vaellusmatkat. Aija Salovaaran kirjasta löytyy mustaa elämäntuskaa. ❤
Mitä jos olisi pakko mennä töihin vankilaan ja kohdata Eristysvanki. Freida McFaddenin trilleri oli ihan kamala. Ja se vasta oli kamalaa, että en pystynyt lopettamaan sitä trilleriä, ennen kuin se loppui. Siinä kirjassa oli vaarallisia käänteitä ja veriset veitset heiluivat. Huh vieköön kaiken pois! 👺
Ei mahoton paikka mitä näin Islannissa, Verenpunainen meri. Tarvitseeko minun muuta kertoa tästä Lilja Sigurdardotterin dekkarista, en pysty!!! 👀
Onneksi pääsin Rättilään Herra Frakkikoiran ja kumppareiden seurassa. Kaupunki oli ihan sekaisin, sillä eräs kallisarvoinen esine oli kadonnut, varastettu, vohkittu? Lamppu Laamanen on loihtinut huikean mysteeritarinan lapsille! 💩
Lopuksi seikkailtiin Joulu-ukon kesätarinassa, jonka kauan kauan sitten kynäili Anni Swan. Tarinasta löytyi ilkeä Metsähiisi, joka varasti Joulu-ukon taikaesineen. Voi kauhean kamalaa! Kuka uskalsi auttaa ja mennä Metsähiiden taikaluolaan hakemaan Joulu-ukon taikaesineen pois? Ei se ollut mörkö - 😈
HAPPY HALLOWEEN
Kiitos Niina kivasta haasteesta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti