Konnakalat (Batrachoididae) ovat känsäisiä rumiluksia. Ne näyttävät kaksi viikkoa metsässä ryypänneeltä Lordilta. Ne osaavat myös musisoida, ainakin jotenkuten.
Äänet vaihtelevat eräänlaisesta vihellyksestä örinään ja matalaan pörinään, joka kuulostaa laivan sumutorvelta. Ne osaavat mölistä jopa kuorossa.
Niko Kettusen Örisevä konnakala on humoristinen tietokirja. Niko Kettunen on Helsingin Sanomien tiedetoimittaja. Hän on kirjoittanut Viikon eläin-palstaa tiedesivuille jo vuodesta 2013 lähtien. Vuonna 2022 ilmestyneeseen ykkösosaan nimeltään Viikon eläimet valikoitui 100 tekstiä, samoin tähän Örisevään konnakalaan, josta yllä oleva lainaus kertoo.
Kotiloiden rauhasia puristelivat ensimmäisinä foinikialaiset. He alkoivat valmistaa purppuraväriä jo 1500 vuotta ennen ajanlaskun alkua. Nimi Foinikia tarkoittaakin muinaiskreikassa "purppuran maata."
Tällä Tyroksen purppuralla värjätyt vaatteet olivat upeita, sillä väri ei haalistunut auringossa vaan vain vahvistui ajan kuluessa. Purppura oli kultaakin kalliimpaa, niin työlästä sen valmistus oli.
Purppurakotilosta kertova teksti liittyi tekstiin Monarkia haisee, jossa britit ihmettelivät, että miksi heidän piti kustantaa ökyhäät eräälle nelosdivarin prinsessalle. Ennen muinoin kuninkaallisten vaatteet värjättiin kyseisellä Tyroksen purppuralla. Tämä kirja avaa varsinkin kaikenlaisia tietovisojen kysymyksiä auki. Kun kysytään mistä saadaan Tyroksen purppuraa, tiedän nyt vastauksen.
Tieteessäkin merilehmien ja manaattien lahko on nimeltään Sirenia, mikä viittaa taruissa Odysseuksen miehistöä houkutelleisiin kataliin seireeneihin. Suomeksi puhutaan sireenieläimistä, mutta seireenieläin olisi oikeampi käännös.
Mutta hetkinen nyt. Eihän manaatti näytä ihmiseltä ollenkaan, paitsi ehkä erittäin kaukaa katsottuna ja neljän promillen humalassa.
Manaateista kertova teksti oli nimeltään Merenneito kaunoinen. Tämä ihana kiltti eläin on uhanalainen, joten siitä kertova teksti oli tärkeä muistutus kaikille meille ihmisille siitä, että ihmisten toimilla on seurauksensa, eläimet kuolevat sukupuuttoon. Tutustuin Sirenian lahkoon kuuluvaan merilehmään tarkemmin Iida Turpeisen upeassa teoksessa Elolliset. Merilehmä kuoli sukupuuttoon 1700-luvulla ihmisten tappaessa ne. Vieläkin niiden luilla käydään kauppaa.
Niko Kettusen tietokirja Örisevä konnakala esittelee huumorin keinoin 100 otusta. Tämä on hauska lahjakirjavinkki. Suosittelen tätä vuoden hauskinta tietokirjaa kaikille luontofaneille. Tiedätkö vai arvaatko mikä otus on kuvassa? Se ei ole karannut merirosvohattu!
Niko Kettunen, Örisevä konnakala *****
SKS kirjat 2023
s. 215 + Kuvalähteet + Hakemisto + Sisällys kirjan alussa
Tietokirja
Kiitos Mai hauskasta aamun avauksestasi! Niko Kettunen on meidän Hesarin lukijain maanantaiaamujen pelastus kolumneineen mitä oudoimmista eläimistä tällä telluksellamme. Tämä menee varaukseen. Maniota viikonloppua Sinulle!
VastaaPoistaKiitos kiitos :) Ja mainiota viikonloppua myöskin sinulle. Kettusella on mainio huumorintaju ja mitkä mahtavat sata eläintä onkaan tähän kirjaan valittu. Myöskin se artikkeli, joka viittasi Per eiku Pu eiku naapurimaan päämieheen!!! Sitä ei olekaan julkaistu aiemmin.
PoistaLuen aina Kettusen Viikon eläin -palstan. Hänen juttunsa ovat hauskoja, mutta samalla oivaltavia ja usein niillä on yhteys luonnonsuojeluun.
VastaaPoistaEn ollut lukenut näitä aiemmin Hesarista, joten voit arvata, että nauruhermot repesivät näitä artikkeleita lukiessa. Aivan mahtava kirja. Näinkin asiat voidaan esittää, eikä tieteen tarvitse olla jäykkisten puuhaa. Kun suupielet alkavat painua alaspäin, niin eikun lukemaan näitä eläinjuttuja :)
PoistaMiten hauskaa 😀 että nauraa kihertäessä voi samalla oppia asioita.
VastaaPoistaOlen samaa mieltä, nauru pidentää ikää ja vielä kun oppiikin siinä sivussa uusia asioita.
PoistaTämähän kuulostaa tosi hauskalta! Sellainen naislauluvetoinen metallibändi on kuin Sirenia. Nytpä tiedän nimen merkityksen. :)
VastaaPoistaAatteles, oppia ikä kaikki. Naisen nimi arabimaissa. Seireeni tai sireeni eri versioineen ei ole suomalaisiin napannut nimenä.
Poista