Michelle Min Sterling: Nollaleiri

 

 

Häntä kyllä varoitettiin. Rosen aiempi asiakas Damien, joka järjesti hänelle tämän työn, mainitsi etukäteen leirin vaatimattomista oloista. Rähjäisessä kauppakeskuksessa punkkaamisesta ei ollut puhetta, mutta nyt on myöhäistä purnata Damienille.

Kanadalaissyntyisen Michelle Min Sterlingin upea dystopiateos Nollaleiri ajoittui tulevaisuuteen ja vuoteen 2050. Köyhissä oloissa kasvanut Rose oli ajatunut töihin seuralaispalveluun. Paremman elämän toivossa hän otti vastaan työtehtävän kaukaa pohjoisesta Kanadan puolelta. Hän oli asunut viime vuodet etelässä Kelluvassa kaupungissa, joka oli rakennettu meren päälle. 

Kelluvassa kaupungissa paremmalle väelle tarkoitettuun elämäntapaan tottuneelle Roselle muutto rähjäiseen kauppakeskukseen oli järkytys, mutta toive siitä, että tulevaisuus äidin kanssa olisi turvattu, auttoi sopeutumaan kuolleeseen kaupunkiin Dominion Lakeen.

Näkymää hallitsevat kuolleiden mäntyjen rivistöt, ja siellä täällä törröttää mustunut maatalo, jonka katto on romahtanut. Maatilan raunioiden keskeltä erottuu hiiltynyt auton runko, ja Grant yrittää olla miettimättä miltä tuntuisi palaa kuoliaaksi.

Nollaleirin toinen kertoja, Grant, oli ajautunut töihin Dominion Lakeen, sillä hän ei halunnut osallistua suvun vaatimuksiin rahaimperiumin perijänä. Grant halusi elää normaalia elämää, eikä häntä haitannut vaatimattomat olot. Hän halusi surra rauhassa tyttöystäväänsä. Uusi kampus keskellä ei mitään oli kiinnostava työtehtävä, mutta kyllä se totuttautumista vaati, ja hermoja. Uusi pomo oli omalaatuinen arkkitehti ja visionääri, ja entäs ne muut uuden asuinpaikan asujat, kuten kantajat, Päämies, Parturi ja Kukkaset.

Vuoteen 2050 mennessä maapallon lämpötila oli noussut hälyyttävästi. Sen seurauksena tulipalot olivat polttaneet joka paikan, ja niiden lisäksi tulvat olivat tehneet tuhojaan. Ihmiset yrittivät elää mahdollisuuksiensa mukaan, mutta ainoastaan raharikkailla oli mahdollisuudet selvitä esim. myrskyistä hengissä. Pohjoinen oli vielä suhteellisen asuinkelpoinen paikka, joten raharikkaat olivat suunnanneet katseensa sinne. Mutta mikä heitä oikein kiinnostikaan pohjoisessa?

Helikopterit toivat meidät White Aliceen komennuksemme ensimmäisenä päivänä. Emme olleet nähneet etukäteen kuvia ilmastontutkimusasemasta ja kuvittelimme saapuvamme tekniikan viimeisintä kehitystä edustavaan linnakkeeseen, joka mahtavuudellaan julistaisi maailmalle, että täällä piti komentoa Yhdysvaltain armeija. Mutta perillä meitä odotti pettymys.

Nollaleirin kolmas kertoja oli White Alice. White Aliceen lähetettiin naisista koostuva ryhmä, jonka päätyminen kauas ihmisasutuksista avautui vasta kirjan loppupuolella. Mikään ei ollut sitä mitä heille oli kerrottu, mutta kieltämättä kovatasoinen ja hyvin koulutettu ryhmä, joka ei pelästynyt mitään eikä ketään.

Kirjan jännitystä lisäsi se, että sai odottaa kirjan loppupuolelle asti, että mikä yhdisti maailmanlopun Nollaleiriä ja armeijan White Alicea toisiinsa. Kirjassa tapahtui joitakin väkivaltaisia kuolemia, ja varsinkin Rose sai varoa erästä hyvin ikävää henkilöä. 

Michelle Min Sterlingin Nollaleiri oli huippujännittävä dystopia vuodesta 2050. Toivottavasti tähän kirjaan tulee jatkoa ja elokuva. Pidän valtavasti tulevaisuuteen sijoittuvista kirjoista.

 

Michelle Min Sterling, Nollaleiri *****

suom. Kirsi Luoma *****

Like 2023

s. 348

Camp Zero 2023

Dystopia/jännitys

2050