Riikka Karppinen ja Joonas Lehtonen: Sodankylän Jeanne d´Arc

 

Elämäni koostuu kahdesta ajanjaksosta: ajasta ennen ja jälkeen Viiankiaavaa uhkaavan kaivossuunnitelman.

 

Riikka Karppinen oli 10-vuotias, kun ulkomainen kaivosyhtiö aloitti malminetsinnän hänen kotikylässään Sodankylän Kersilössä. Omituisinta oli, että alue, missä malminetsintää tehtiin, oli suojelualue. Viikinkiaavan suo oli otettu vuonna 1988 kansalliseen soidensuojeluohjelmaan ja 1998 Euroopan unionin alaiseen Natura 2000-verkostoon. Suojeluista huolimatta kaivosyhtiöille oli annettu malminetsintälupa. Sodankylän Jeanne d´Arc kertoo Riikka Karppisen tiestä nuoresta kotikylän suoalueen suojelijasta ja kaivosyhtiön vastustajasta yhteiskunnalliseksi vaikuttajaksi.

 

Kirkkaat Sakattilammet välkehtivät suokukkien purppuraiseksi värjäämässä maisemassa, joka avautui kulkijalle vasta lähes läpipääsemättömien taipaleiden takaa. Sakattiin ei osuttu sattumalta, eikä sen kauneutta päässyt ihailemaan ilman kärsimystä.

 

Riikka Karppisella on ollut ihana lapsuus luonnon keskellä Viikinkiaavan läheisyydessä. Viikinkiaavalla oli pitkospuut, jotka toivat mahdollisuuden seikkailla siellä miltei päivittäin. Osa Viikinkiaapaa on kuulunut heidän suvulleen, mutta myytiin lopulta valtiolle sen suorittaman painostuksen jälkeen, koska tiedettiin, että se on suojelualuetta. Riikka Karppinen koki perheineen valtion toiminnan epäoikeudenmukaisena, jopa valheellisena, kun se oli antanut luvan kaivosyhtiölle suorittaa malminetsintää suojelluilla alueilla, joiden kuvittelisi olevan valtion suojelussa aina.

 

Ajatus Viikinkiaavan puolustamisesta kypsyi mielessäni hitaasti. Kaipasin sitä, että joku olisi antanut äänen ja kasvot kaivoshankkeesta eri tavalla ajatteleville.  Mutta kun sitä ei tapahtunut, aloin taipua siihen, että minun oli varmaankin pakko. Pahin pelkoni oli, että ilman eriävää mielipidettä kukaan ei puuttuisi kaivoksen tuloon.

 

Riikka Karppinen oli 16-vuotias lukiolainen, kun hän aloitti aktiivisen kaivosyhtiön toimien vastustamisen Sodankylässä. Sen hän halusi aloittaa mediassa ja hakea tietoa yhteiskunnallisilta päättäjiltä mm. poliitikoilta. Tietoa piti saada esim. suojelun purkamisesta. Siitä alkoi Riikan linja-auto/junamatkailu Sodankylän ja Helsingin välillä. Sen lisäksi hän osallistui valtuustotyöskentelyyn ja järjestötyöhön ja tietysti opiskeli.

 

Sodankylän Jeanne d´Arc kertoi Riikka Karppisen tiestä vaikuttajaksi. Kirja kertoi sinnikkäästä nuoresta tytöstä, joka tiesi, että jonkun piti suojella suojeltua Viikinkiaavaa. Se, että suoalue oli suojeltu kaksinkertaisesti sekä Suomen valtion että Euroopan unionin puolesta ei ollut riittävä suojelu, kun vastassa oli iso kansainvälinen kaivosyhtiö, joka lupasi yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista siitä hyvästä, että voisi tuhota suojelualueet. Lue kirjasta mitä yksi ihminen voi tehdä, kun kokee, että jokin yhteiskunnallinen asia on epäoikeudenmukainen, väärä ja vastoin arvoja, jotka ovat tärkeitä. Hieno elämäkerta nuoresta vaikuttajasta.

 

Riikka Karppinen ja Joonas Lehtonen, Sodankylän Jeanne d´Arc

Tammi 2021

s. 302

Elämäkerta

aktivisti

vaikuttaja