Toni Morrison: Koti

Kun teeskenteli puolikoomaa, samaan tapaan kuin näyteltiin kuollutta rähmällään taistelukentän kurassa, täytyisi keskittää ajatukset johonkin yksittäiseen neutraaliin kohteeseen. Sellaiseen joka häivyttäisi vähäisenkin elämänvihin. Jäähän, hän ajatteli, jääkuutioon, jääpuikkoon, umpijäiseen lampeen tai huurteiseen maisemaan.

Yhdysvaltalaisen nobelistin Toni Morrisonin pienoisromaani Koti alkaa vahvasti. Kirjan toinen päähenkilö Frank oli joutunut mielisairaalaan ja heräsi muutaman päivän päästä morfiinihuuruista ja päätti häipyä sairaalasta. Hänen oli paettava ilman takkia ja kenkiä, koska ne oli viety, samoin rahat. Onneksi hän häipyi, sillä sairaalasta ei yleensä lähdetty muuta kuin hautaan. Sairaala oli tunnettu erilaisista hoitokokeiluista, joita suoritettiin mustille. Frank oli sentään selvinnyt sodasta hengissä, nyt pitäisi selvitä vielä kotimaan rasismista. 

Korean sota käytiin 1950-53, joten kirja kertoo vuodesta 1954, sillä Frank viivytteli vuoden ennen kotiinpaluuta, sillä hän ei halunnut palata ilman oman kylän kavereita. Sitten tuli hätäviesti, että siskosi kuolee, joten Frank palasi kotiin. Kotimatka oli sekin seikkailu miehelle, joka kärsi sodan aiheuttamista henkisistä traumoista. Toni Morrison kertoo vähäeleisesti rasismista, mutta sitä ei voi olla huomaamatta. Kirjailija syntyi vuonna 1931 ja oli ensimmäinen musta afrikkalaisamerikkalainen nobelisti vuonna 1993. Hänen kirjoissaan kerrotaan mustien ihmisten kohtelusta, rasismista, vääryydestä, epäoikeudenmukaisuudesta ja valkoisten käyttämästä vallasta. Kirjoissa kerrotaan myös mustien omasta elämästä, taikauskosta, omista lääkkeistä ja yhteisöllisyydestä. Joukkoon mahtui myös roistoja ja ikäviä ihmisiä.

Cee nousi peltipaljusta ja astahti pari märkää askelta lavuaarille. Hän täytti ämpärin hanasta, kaatoi lastin lämpenevään paljuveteen ja istahti takaisin sinne. Hän halusi lekotella vilpoisessa vedessä, vaikka raihnaanpuoleinen iltapäivävalo pyrkikin sotkemaan hänen ajatuksiaan. Katumuksen aiheet, verukkeet, oikeamielisyys, petollinen muisti ja tulevaisuudensuunnitelmat sotkeutuivat keskenään tai seisoivat rivissä kuin sotilaat.

Näiden kahden sisaruksen lapsuus ei ollut helppoa, eivätkä he saaneet suuria apuja elämäänsä. Cee olisi halunnut kouluun, mutta hänen piti tyytyä seurakuntakouluun. Mustien elinoloja vaikeutettiin, mutta kyllä he kelpasivat taistelemaan Yhdysvaltojen joukoissa. Elämä oli köyhää ja töitä oli paiskittava, jotta rahat riittäisivät johonkin. Toni Morrison taitaa mustien elämänolojen ja tarinoiden kirjoittamisen. Aikaisemmin lukemani Rakkaus toi esille mustien elämää, rasismia, mutta myös ystävyyttä ja rakkautta. Koti teoksen sisarukset Frank ja Cee oppivat ymmärtämään mikä heille itselleen on parasta elämässä. Morrison laittaa henkilönsä selviytymään, mutta se tapahtuu vaikeuksien kautta voittoon tapahtumien kautta.

Toni Morrison, Koti *****
suom. Seppo Loponen
Tammen Keltainen Kirjasto 2014
s. 132
Home 2012