3.1.1898 Eno tuli hulluksi ja veli tuli hulluksi, mutta en minä hullu ole, koska hullu käyttää järkensä mielettömyyksiin. Minä teen työtäni, kunhan huoneessa on tarpeeksi lämmintä ja olen voimissani, enkä tosiaan tiedä, milloin perintötekijät tuottavat hulluutta, milloin neroutta.
Naistenviikon viimeinen nimipäiväsankari on Kristina Carlson, jonka viehättävä pienoisromaani William N. päiväkirja kertoo suomalaisesta tiedemiehestä William Nylanderista. Nylander eli vuosina 1822-1899, ja vietti elämänsä loppuvuodet Pariisissa. Kirjan tarinassa Nylander kirjoittaa päiväkirjaansa vuosina 1897-1899, eli elämänsä viimeisinä vuosina. Kirja on kerrottu fiktiivisenä päiväkirjana, josta tuli mieleeni tänä vuonna julkaistu Jukka Viikilän hieno Akvarelleja Engelin kaupungista, joka myös oli kirjoitettu päiväkirjamaisesti. Pidän todella paljon päiväkirjoista, sillä olen itsekin kirjoittanut niitä useamman.
Kristina Carlson sai Finlandiapalkinnon vuonna 1999 romaanista Maan ääreen. Myös William N. päiväkirja oli Finlandiapalkintoehdokas vuonna 2011. Muitakin palkintoehdokkuuksia on kirjailijan plakkarissa. Lisäksi hän on kirjoittanut pseudonyyminimellä Mari Lampinen Anni-nuortenkirjasarjaa.
William N. oli suomalaisen kasvitieteen uranuurtajia ja kansainvälisestikin kuuluisa jäkälätutkija. Kirjassa on ranskan kielestä käännetty kirje ja sähke William Nylanderin siskolle, muu osa kirjasta on kirjailijan omaa tuotantoa. William N. kertoo päiväkirjassaan kuuluisista henkilöistä ja tuon ajan tapahtumista. Itseäni kiinnosti hänen muistiinpanonsa Pohjoisnavalle kadonneista kolmesta tutkijasta, jotka lähtivät matkalle kuumailmapallolla. Luin nimittäin tänä vuonna ruotsalaisen Bea Uusman Naparetki - Minun rakkaustarinani tietokirjan, joka kertoi kyseisestä tutkimusmatkasta.
William N:llä oli yksi hyvä ystävä, joka lahjoitti hänelle pari painokuvaa tauluista, jotka oli maalannut Seurat-niminen taiteilija. Kirjan kansikuvaksi on valittu kyseisen taiteilijan maalaus.
William N:llä oli yksi hyvä ystävä, joka lahjoitti hänelle pari painokuvaa tauluista, jotka oli maalannut Seurat-niminen taiteilija. Kirjan kansikuvaksi on valittu kyseisen taiteilijan maalaus.
Minä nostan hattuani monsieur Zolalle, vaikka hän on kirjailija, sillä vuosi sitten hän osoitti suurta rohkeutta tapauksessa Dreyfus, minkä vuoksi hän joutui vaikeuksiin ja syytetyksi ja hänen oli paettava Englantiin.
William N. mainitsi päiväkirjassaan kirjailija Émile Zolan ja hänen vaikeutensa. Zola on tullut tutuksi, sillä olen lukenut hänen Naisten paratiisin ja Nanan. Päiväkirjateoksen tekee mielenkiintoiseksi ulkopuoliset tapahtumat ja se, että päiväkirjassa ei kerrota vain omista asioista, tosin loppua kohti mennessä sairaudet lisääntyivät ja niistä kertominen. William N. oli vanha, katkeroitunut ja vihainen. Viinin lipittäminen helpotti kiukkuista oloa, mutta toisaalta se saattoi myös lisätä vihantunteita niitä kohtaan, jotka olivat häntä vääryydellä kohdelleet. Surumielinen kertomus vanhuudesta.
2.2.1899 Minä olen karkottanut ympäriltäni nekin, jotka ovat minua auttaneet. Abbé H:n kanssa riitaannuin, eikä hän enää käy luonani. C. ei ole käynyt. Kunnioitetaanko minua, kun olen kuollut, pystytetäänkö haudalleni kivi?
Kristina Carlson, William N. päiväkirja ****
kannen kuva: Georges Pierre Seurat (1859-91)
Otava 2011 toinen painos
s. 153
Elinan bloggaus
Kristan bloggaus
Liisan bloggaus
Osallistun kirjalla Tuijatan Naistenviikko kirjablogeissa-haasteeseen.
Osallistun kirjalla Lukutoukan kulttuuriblogin kirjabingoon: kirja kertoo 1800-luvusta
Taisin ostaa Willian N.n parilla eurolla jostain löytöhyllystä julkaisemista seuraavana kesänä. Ihastuin välittömästi, vaikka Herra Darwinin puutarhurista ei pitänyt oikeastaan lainkaan. Jos et ole vielä lukenut Joel Haahtelan Tähtikirkas, lumivalkeaa, niin saattaisit pitää siitäkin, se on myös päiväkirjamainen ja päähenkilö asuu Pariisissa...
VastaaPoistaKiitos Elämän krestomatia lukuvinkistä :) hastun aina näihin päiväkirjamaisiin kirjoihin, samoin kirjekirjoihin.
PoistaMinä ostin tämän kirjan kirjaston poistohyllystä eurolla ja olen todella tyytyväinen hankintaani. Koska kirja kertoo 1800-luvusta, niin siihen sopii, että myös kirja on hieman nuhjaantunut elämästä. Tietysti minulle sopii, että en ole ainoa, joka kirjaa on lukenut.
En tiennytkään, että Carlson on kirjoittanut myös nuortenromaaneja. Tämän William N:n päiväkirjan olen lukenut ja muistan siitä pitäneeni. Vähän sellainen pieni suurehko kirja.
VastaaPoistaNämä pienet suuret kirjat ovat jotenkin niin hellyttäviä. Tämänkin tarinan kiukkuinen vanha mies kapaipasi huolenpitoa, paleli kylmässä asunnossaan ja teki tutkimustyötään loppuun asti. Oma valinta, oma elämä.
PoistaVoi, nuo sitaatit tuovat kirjan tunnelman hyvin mieleen. Nostat hienosti nuo todelliset tapahtumat esiin Williamin merkinnöistä.
VastaaPoistaKiitos Elina :)
PoistaTykkään tosi paljon päiväkirjakirjoista ja kirjekirjoista. Historiallisiin kirjoihin ne sopivat todella hyvin. Nykyäänhän kirjeet ovat poistuneet valitettavasti käytöstä ja pian ei lähetellä edes kortteja. Oma postilaatikko näyttää tyhjää. Jos saan kortin, niin olen tosi iloinen. Itse lähettelen vielä kortteja aika ahkerastikin. Vahva muutoksen voima on vienyt kirjoittamisen...luin, että tekstiviestitkin ovat vähentyneet kovasti. Somen muutama sana riittää kommunikointiin. On siirrytty kuvakommunikointiin eli kuvien ja videoiden välityksellä kommunikoidaan. Selfiet rulaa ;)
Seurasin erästä aasialaista miesjoukkoa, joka saapui ravintolassa naapuripöytään syömään. Ensin tutkittiin ravintola. Sitten istuttiin paikoilleen ja jokainen tutki kännykkäänsä, kaikki olivat hiljaa. Sen jälkeen tuli alkusnapsit ja sitten alkoivat kännykät räpsimään kuvia toinen toisistaan ja niitä läheteltiin, tämä toistui aina kun pöytään tuli jotakin, mutta muuten oltiin hiljaa.
Päiväkirjat, kuinka moni kirjoittaa vielä käsin päiväkirjoja?
Täällä saaressa kirjoitan joka päivä ja sieltä on mukava hakea kuka on viimeksi käynyt tai mitä on rempattu jne.
Ostin miehelle veneen lokikirjan, mutta sitten hän alkoi pitämään sitä tietokoneella, mutta sitten hän kysyy minulta tietoja ja minä sanon, että katso mökkikirjasta (päiväkirjat).
Hauskaa, että nostit tässä yhteydessä esille Viikilän kirjan. Se ja täällä kommenteissa mainittu Haahtelan kirja ovat kuin jonkinlaista sukua tälle Carlsonin pienelle ja hienolle kirjalle.
VastaaPoistaWilliam N tekee vaikutuksen. Pitäisikin lukea kirja uudestaan.
William N oli mielessäni jo ilmestymisvuonna, että haluaisin lukea kirjan, mutta aika kauan kesti. Nyt olen iloinen, että luin kirjan. Hieno vaikuttava kirja, vähäeleinen.
PoistaTuo Haahtelan kirja löytyy myös kotoa, joten eiköhän olisi aika lukea se ;)
Tämä kirja on lojunut lukupinossani. Odotan enemmän kirjan tarinaa, miten se henkilöi kohdetta, vaikka tarina on fiktiivinen.
VastaaPoistaTulet yllättymään henkilön persoonasta, ainakin kirjailijan arvion mukaan William N. on erikoinen tyyppi.
Poista