Kuin jokin lähestyisi.
Ei aivan askeleet, mutta jotakin, jokin.
Antti Tuomaisen Kaivos dekkari kertoi Pohjois-Suomessa sijaitsevassa nikkelikaivoksessa tehdystä ympäristörikoksesta, ja mihin rikoksiin oltiin valmiita, jotta se ei tulisi esille. Toimittaja Janne Vuori sai kuitenkin nimettömän vihjeen kyseisestä rikoksesta. Oliko tullut aika julkista ympäristörikokset vai annettaisiinko lumen peittää salaiset laittomuudet.
Kauhu ja katumus valtaavat hänen mielensä. Hän ei osaa selittää miten on tässä, mitä on juuri tapahtunut.
Hän kääntyy.
Hänen poikansa kasvot ovat pyöreät ja iloiset. Poika nostaa kätensä, haluaa syliin.
Toimittaja Janne Vuori kasvoi ilman isäänsä, mutta kirjan tarinassa Emil-isä oli palannut Suomeen, ja halusi tavata Jannen, ehkä jopa Jannen äidinkin. Isän poissaolovuosiin mahtui runsaasti salaisuuksia, joista ei voinut muuta kuin valehdella tai olla hiljaa. Pääasia oli, että hän halusi päästä takaisin Jannen elämään turvaamaan poikansa ja tämän perheen elämän.
Myönnän, että kun ensi kertaa kuulin Finn Minin Oy:n omistamaan Suomalahden nikkelikaivokseen liittyvistä epäilyistä, ajattelin skuuppia.
Kirjan tarinasta voit lukea, saiko Janne Vuori haluamansa skuupin, ja nostettiinko ympäristörikokset esille. Sellaiset rikokset pitää mielestäni nostaa esille ja niistä pitää rangaista niitä tekeviä ihmisiä. Valitettavasti Suomi sallii kaivosalan tehdä sellaisia toimia, mitä se ei salli muille toimijoille. Tälläkin hetkellä kaivauksia suoritetaan saamelaisalueilla, jotka on suojeltu. Mitkään suojelut eivät suojele Suomessa kaivostoiminnalta, sen voisi tehdä vain lait, jotka estäisivät niitä. Se on surullista, että kaivostoiminnalla on Suomessa sellainen valta.
Antti Tuomaisen Kaivos kaivautui syvälle nikkelikaivoksen ympäristörikoksiin.
Antti Tuomainen, Kaivos
Like 2015
s. 326
Rikoskirja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti