Heikki Kemppaisen sarjakuvakirja Hyvää yötä, äiti kertoi vanhenevan äidin ja pojan suhteesta lämpimän humoristisesti. Äiti asui palvelutalossa ja toivoi poikansa tulevan käymään hänen luonaan. Matka oli pitkä, kun poika asui Helsingissä ja äiti tuhannen kilometrin päässä pohjoisessa.
Voi sitä iloa, mikä äidin silmiin syttyi, kun hän sai vihdoinkin poikansa vierailulle.
Heikki Kemppainen on piirtänyt herkin vedoin kauniita kuvia kirjansa sivuille. Niistä voi lukea kaiken sen hellyyden ja näkymättöttömät kiintymyksen siteet, jotka yltävät pitkienkin matkojen päähän.
Minua kosketti valtavan paljon tämä kirja. Perheet hajoavat herkästi pitkien matkojen päähän. Yhteydenotot ovat pikaisia. Vanhukset unohtuvat hoitolaitoksiin tai koteihinsa. Entäs vanhukset, joilla ei ole läheisiä tai omia lapsia keitä kutsua vierailulle, miten yksinäistä heillä voi ollakaan.
Heikki Kemppaisen sarjakuva Hyvää yötä, äiti on tunteita tulvillaan.
Heikki Kemppainen, Hyvää yötä, äiti *****
Kuvitus Heikki Kemppainen *****
Suuri Kurpitsa 2024
s. 97
Sarjakuvakirja
Ai miten ihastuttava ja myös tärkeä kirja. Hienoa, kun postasit tästä.
VastaaPoistaKiitos Anneli. Minusta vanhukset on valtavan tärkeä aihepiiri <3
PoistaHyvä esittely. Kiitos. Soitin vuosikaudet isoäidille lauantaisin ja sunnuntaisin, vaikka harvoin pääsin fyysisesti käymään ja myös kirjoitin kirjeitä niin kauan kuin hän näki niitä lukea. Hän eli 99-vuotiaaksi ja oli tärkeä osa elämääni lapsuudesta asti. 💗 Nyt on äitini vanha eikä ole lähellä mutta onneksi puhelin ja posti toimivat.
VastaaPoistaKiva kun kerroit isoäidistäsi ja äidistäsi. Omat isovanhempani ja vanhempani ovat kuolleet. Tuttavapiiriin kuuluvia vanhuksia on hyvä muistaa puheluin ja joulun aikaan joulukortilla. Kaarinan kirjastossa on ihana joulukorttikeräys. Kortit jaetaan vanhuksille. Korttien lähettäminen on vähentynyt, mutta vanhukset odottavat muistamista, kun ovat siihen tottuneet. Joulu ei tunnu miltään, jos kukaan ei muista. Minustakin on kiva saada kortteja syntymäpäivänä ja jouluna 💗
Poista