torstai 1. helmikuuta 2024

Anna-Leena Härkönen: Kissapsykoosi ja muita kirjoituksia

 


Minä olen rakastunut. Hänen nimensä on Igor. Igor on kissa.

Anna-Leena Härkösen kirjoitukset ovat hauskaa luettavaa. Tällä kertaa luin hänen uusimman kolumnikokoelmansa Kissapsykoosi ja muita kirjoituksia, jotka on aiemmin julkaistu Apu-lehdessä. Kirjoituksia on yhteensä 29. Teksti on napakkaa, terävää, väliin hyvinkin oivaltavaa, itseironista ja mikä parasta, hyvinkin huumorintajuista. Härkösen huumori uppoaa minuun yhtä hyvin kuin jäätelö kuumalla kesäsäällä. 

Yllä oleva lainaus on kirjan toisesta kirjoituksesta, mikä on nimeltään Kissapsykoosi. Kirjailija rakastui poikansa kissaan, niin että poika käski äitinsä hankkimaan oman kissan. Kissat liikkuvat muissakin kirjoituksissa. Toiseksi viimeisessä kirjoituksessa nimeltään Rakkauden kerjäläinen kirjailija on hankkinut lopultakin itselleen oman kissan, jolta haluaisi rakkautta ja huomiota, mutta kissapa tekee mitä itse haluaa. 

Kirjailijaillallisella gourmet-ravintolassa tarjottiin alkuruoaksi friteerattua jäkälää vuolukerman ja puolukoitten kanssa. Muutkin ruokalajit olivat toinen toistaan kummallisempia.

Annan täyden kympin ravintoloille, jotka kokeilevat luonnosta löytyviä kasveja ruokalistoillaan. Siitä enemmän Punajuuripölyä kirjoituksessa. Uskon, että ainakin maistaisin jäkälää, kuten kirjailija. Tosin hänelle jäi ruokailusta nälkä, ja hän söi kotona päälle meetvurstileivän. Itselleni ei ole koskaan maistunut meetvursti, mutta punajuuripöly kuulostaa satumaiselta. Punajuurtahan käytetään paljon esim. vegaaniruoissa. Minun herkkuani tuo punajuuri.

Anna-Leena panee kirjoituksissaan itsensä ja läheisensä esille ilkikurisella huumorilla.

 

Anna-Leena Härkönen, Kissapsykoosi ja muita kirjoituksia

Otava 2024

s. 93

29 kirjoitusta

 

Anna-Leena Härkönen: Valomerkki
 
Anna-Leena Härkönen: Ihana nähä! ja muita kirjoituksia
 
Anna-Leena Härkönen: Kaikki oikein
 
Anna-Leena Härkönen: Onnentunti
 
 
Anna-Leena Härkönen: Kenraaliharjoitus

Anna-Leena Härkönen: Rikospaikka 

Anna-Leena Härkönen: Huomenna hän ei tule

 

7 kommenttia:

  1. Härkösellä on hyppisissään armoitettu taito kirjoittaa aiheesta kuin aiheesta hauskasti ja kiintoisasti! Huumorinkukka on kaunein kukka.

    Tätä en ole lukenut, mutta viimeksi naureskelin ja viihdyin hänen seurassaan teoksen "Kaikki oikein" - joka kertoo palvelutaloon reservoitujen vanhusten toilailuista ja elinvoimasta - parissa, josta lyhyesti: Pikkunäppärää ja reipasta, ajottaisiin oivalluksiin yltävää ja huumorinpilkahduksin väritettyä stooria.

    PS. Punajuuri on kerrassaan mainio juuresherkku, namskis:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mehän ollaan samiksia, punajuuri ja Härkösen huumori yhdistää. Mukavaa helmikuun alkua ja lukuiloa :)

      Poista
  2. Kissoihin rakastuu helposti. :)
    Luin sattumalta punajuuripölykirjoituksen Avun nettisivulta muutama päivä sitten. Päädyin sivulle jonkin muun otsikon ohjaamana ja sitten löysin monta viihdyttävää kolumnia mielenkiintoisista aiheista.
    Mukavaa ja valoisaa helmikuuta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kissoihin voisi kyllä rakastuakin. Olen elänyt vain koirien kanssa yhteiselämää. Tällä hetkellä Ozzyn ja Mimmin kanssa ja tietysti mieskin kuuluu talouteen.

      Härkösen kirjoitukset ts. kolumnit ovat kivan räväköitä ja niissä on huumoria.

      Helmikuu on kyllä selvästi jo valoisampi kuukausi, mutta liukkaat kelit jatkuvat. Ollaan varovaisia. Kevättalven lukuiloa :)

      Poista
  3. Kuulostaa ihan minun kirjaltani, tykkään muutenkin Härkösen kolumneista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen. Näitä kirjoituksia on tosi kiva lukea.

      Poista
  4. Suosittelen. Näitä kirjoituksia on tosi kiva lukea.

    VastaaPoista