Carin Gerhardsen: Tuhkimotytöt

 

Edessä häämötti viikonloppu ilman koulua tai muita velvollisuuksia, ja äiti oli saanut rahaa. Tunnelma keittiönpöydässä oli korkealla ja pullot tungeksivat lasien ja ylitsepursuavien tuhkakuppien lomassa. Myös Elise ja Jennifer osallistuivat riehakkaaseen illanviettoon ja käyttivät tilaisuutta hyväkseen pummatakseen viinaa ja tupakkaa.

Ruotsalaisen Carin Gerhardsenin suositun Hammarby-dekkarisarjan toinen osa on nimeltään Tuhkimotytöt. Sarjan ensimmäinen dekkari oli Piparkakkutalo. Tuhkimotytöt alkaa todella inhottavalla kohtauksella, joten herkempien lukijoiden ei kannata lukea varsinkaan tätä kirjaa, sillä siinä on lapsiin kohdistuvaa inhottavaa väkivaltaa.

Elise ja Jennifer olivat kirjan nuoret sisarukset.  Valitettavasti heidän äidillään oli elämänhallinta kadoksissa.

Huomenna hän tanssisi tytön kanssa Suomen-laivan tanssilattialla ja tarjoaisi tälle värikkäitä drinkkejä baarissa.

Jocke oli ihastunut ensimmäistä kertaa. Hän oli jo 24-vuotias, mutta tyttö oli vasta 16-vuotias. Tyttö kyllä vaikutti paljon vanhemmalta ja kokeneemmalta. Jocke ei ollut aiemmin seurustellut, mutta ehkä nyt. Jocken kotona ei ollut kaikki hyvin. Sanoisinko, että siellä tapahtuvat tapahtumat olivat todella kammottavia.

Kukaan ei kaivannut pientä poikaa ja hänen äitiään. Tai lapsenvahtia, jos nainen oli sellainen. Oli karmivaa, miten eristyksissä ihminen saattoi olla.

Kirjassa tapahtui kaksi kuolemantapausta, joten sarjan poliisihahmoille riitti siis töitä, että tutkintalinjat löytyivät ja rikokset ratkesivat. Huh huh olipa karmeita rikoksia ja pelottavaa väkivaltaa. Kun aloin lukemaan kirjaa, se piti lukea nopeasti, niin että pystyin jättämään tällaiset kauheudet taakse. Valitettavasti varsinkin lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa esiintyy, joten mielestäni Gerhardsen on rohkea, kun uskaltaa kirjoittaa niistä.

 

Carin Gerhardsen, Tuhkimotytöt

Suom. Maija Ylönen

Minerva 2021

s. 348

Mamma, pappa, barn 2009 

Dekkari

Hammarby-dekkarisarja 2. osa

 

Carin Gerhardsen: Piparkakkutalo