Ruskea pitsihuvila näyttää ylväältä seistessään vihreällä kukkulalla kookkaiden mäntyjen ympäröimänä. Sen valkeat puitteet ja vuorilaudat pyöristettyine kulmineen luovat satumaista hohtoa ja saavat talon näyttämään kutsuvalta.
Ruotsalaisen Carin Gerhardsenin Piparkakkutalo alkaa suloisesti pitsihuvilan pihamaalta, kun esikoulupäivä loppui ja lapset kirmasivat kotiinsa. Tämä ruotsalainen suloisuus piti sisällään menneisyyden ikävyydet, jotka kantoivat kymmenien vuosien päähän. Lapset voivat olla todella julmia toisia lapsia kohtaan. Valitettavasti.
Pahoinpitelyn aikana itse päiväkodin opettajatar kävelee jalkakäytävää lasten ohi. Hän vilkaisee nopeasti sidottua poikaa leikkikavereineen ja nostaa kättä lähimpänä seisoville tytöille sanoakseen näkemiin.
Aikuisten tehtävä on puuttua lasten leikkeihin, sen tämän kirjan opettajatar unohti. Eikä kyseessä ollut pelkkä leikki, vaan se oli pahoinpitely. Ja sitä pahoinpitelyä tapahtui joka päivä.
Carin Gerhardsenin Piparkakkutalon teemana oli mm. kiusaaminen ja väkivalta menneisyydessä sekä vuonna 2006 tapahtuneet murhat. Murhia tutki Hammarbyn poliisitalolla työskentelevä rikoskomisario Conny Sjöberg. Sjöberg oli suurperheen isä. Kirja selvensi miten Sjöbergiltä sujui vaativa murhatutkinta, joka nopeasti laajeni käsittämään useamman murhan.
Oliko hänet sittenkin raiskattu? Miten kännissä ja... tyrkyllä hän sitten oli ollutkaan eilisiltana, kellään ei ollut oikeutta käyttää häntä hyväksi siinä tilassa. Seksi tiedottoman naisen kanssa oli yhtä kuin raiskaus.
Conny Sjöbergin työkaveri Petra joutui omalta osaltaan ikävään tilanteeseen, kun huomasi, että häntä oli hyväksikäytetty ts. raiskattu ollessaan tiedoton. Ja miten hän olikaan menettänyt muistinsa? Ikäviä asioita tapahtuu liikaakin, samoin raiskauksia. Kirjan raiskaaja jäi onneksi kiinni teoistaan. Suurin osa seksuaalirikollisista kuitenkin jää ilman tuomioita.
Entäs sitten se murhaaja. Luulenpa, että kirjailija saa sinutkin uskomaan murhaajaksi aivan toista henkilöä kuin oikea murhaaja oli. Ainakin minä olin aivan nenästä vedettävä tämän tarinan parissa. Tosin ajatuksissani ajattelin, että please, toivottavasti murhaaja on joku muu.
Carin Gerhardsenin Piparkakkutalo aloitti Hammarby-sarjan erittäin juonivetoisella ja lukemaan houkuttelevalla tavalla.
Carin Gerhadsen, Piparkakkutalo
suom. Maija Ylönen
Minerva 2021
s. 352
Pepparkakshuset 2008
Dekkari
Hammarby-sarja 1. osa
Luin tämän heti ilmestymisen jälkeen. Minusta tämä oli todella hyvä, muistaakseni meni sen vuoden dekkarilistani kärkisijoille.
VastaaPoistaTämä sarja alkoi tosi koukuttavasti. Olin kyllä huomannut tämän sarjan, mutta luin vasta nyt, kun ystäväni suositteli sitä. Aion lukea myös seuraavat osat, joissa on tosi paljon varauksia täällä Turussa.
PoistaKiusaamisesta ja samoin raiskauksista ja hyväksikäytöstä pitää puhua eikä pidetä niitä piilossa tabuina. Uhrit tarvitsevat apua selvitäkseen psyykkisesti ja fyysisesti noista tapahtumista. Koko elämä voi muuten olla pilalla loppuelämän ajan.
Minäkin kuuntelin tämän heti uutena ja minä en niin päässyt koukkuun...
VastaaPoistaAina ei kaikki nappaa mukaansa. Minut nappasi. Seuraava sarjan dekkari on varauksessa, Tuhkimotytöt. Nimissä vaikuttaa olevan satuteema, sillä sekä Piparkakkutalo että Tuhkimo ovat vanhoja satuja.
PoistaMuistan että tämä kirja oli esillä ilmestyessään, mutta ei ole tullut luettua. Vakavat ja tärkeät teemat.
VastaaPoistaKurjia tekoja, joita oikeassa elämässäkin tapahtuu. Olisi hyvä loppu kirjaan jos syyllisillä olisi oikein huono loppu. Piparkakkutalo on herttainen nimi... mutta moni kakku päältä kaunis 🎂
VastaaPoista