Niin, todettakoon tämän kammottavan toukokuun illan ensimmäinen outo piirre. Ei kojun luona eikä koko Malaja Bronnaja-kadun suuntaisella puistokäytävällä näkynyt ristinsielua. Hetkenä, jona jo tuntui, ettei voimia riittäisi edes hengittämiseen ja jona Moskovaa kärventänyt aurinko oli kuivassa auteressa painunut jonnekin Sadovajan kehäkadun taakse, ketään ei tullut lehmusten alle, kukaan ei istahtanut penkille. Puistokäytävä oli autio.
Oli jälleen Klassikkohaasteen aika, johon kinusin luettavaksi hyvissä ajoin mieheltäni (vuosia) kesken olleen venäläisen Mihail Bulgakovin (1891-1940) teoksen Saatana saapuu Moskovaan. Oli toukokuinen ilta, kuten yllä olevassa lainauksessa kerrotaan ja kaksi miestä, kirjallisuuden toimittaja ja runoilija, olivat ensimmäiset henkilöt, jotka kokivat Pimeyden Ruhtinaan ensimmäiset ilkitekoset Moskovassa. Ja usko tai älä, niitä tuli runsaasti kirjan aikana esille. Tämä fantasiakirja oli suorastaan pirullisen koukuttava kaikkine fantasiaolentoineen ja maagisine tapahtumineen.
Oli siis tapahtunut jotakin aivan uskomatonta: teatterin johto oli kokonaisuudessaan hävinnyt tiettymättömiin, ja edellisiltana oli ollut skandaalimainen näytös, mutta kuka sen oli järjestänyt ja kenen yllytyksestä, sitä ei kukaan tiennyt.
No lukijahan nyt kyllä tietää, että kuka se sekoitti Varietee-teatterin henkilökunnan ja ne maagiset esitykset. Niistä tuli niin kuuluisat, että seuraavana aamuna lipunmyyntijonossa oli jo tuhansia ihmisiä. Ihmiset odottivat saavansa rahaa, mutta se raha oli täynnä taikuutta.
Valtavan suuren kirjoituspöydän ääressä massiivisen mustepullon takana istui tyhjä puku ja kuljetti teräskynää pitkin paperia kastamatta sitä laisinkaan musteeseen. Paidankauluksen alta näkyi solmio ja rintataskussa oli täytekynä, mutta kauluksen yläpuolella ei ollut päätä eikä kalvosinten alta liioin työntynyt esiin ranteita ja kämmeniä.
Mihail Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan oli hulvattoman hauska satiiriteos siitä, mitä voi tapahtua, kun Pimeyden Ruhtinas päättää pistäytyä kaupungissa. Kaikki meni hyrskyn myrskyn tai ainakin heikun keikun. Kirjassa pyöriteltiin kirjailijoita ja teatteriväkeä sekä viranomaisia niin, että kaikki luulivat tulleensa hulluiksi. No tietysti sieltä löytyi myös sairaala hulluiksi tulleille, ja ylilääkärinä hääri kukas muu kuin Ruhtinas itse. Hyvin kaikkialle ehtivä fantasiahahmo. No olihan hänellä joukko apureitakin mukana kissasta lähtien.
Mihail Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan oli kerrassaan mainio klassikkoteos. Kyllä kannatti lukea.
Mihail Bulgakov, Saatana saapuu Moskovaan *****
suom. Ulla-Liisa Heino
Wsoy 2007 Loisto-pokkari 2. painos
s. 478
Venäläinen alkuteos: Mestari ja Margarita (1928-1940)
Kiitokset Elegialle Kartanon kruunaamaton lukija-blogista 14. Klassikkohaasteen vetovastuusta ja blogikuvasta. Ihana kuva.
Klassikkohaasteisiin lukemani kirjat:
1. Émile Zola: Nana
2. Veijo Meri: Manillaköysi
3. Maria Jotuni: Huojuva talo
4. Maiju Lassila: Tulitikkuja lainaamassa
5. Aila Meriluoto: Peter-Peter
6. Annikki Kariniemi: Erään avioliiton anatomia
7. Ken Keysey: Yksi lensi yli käenpesän
8. Timo K. Mukka: Tabu
9. Hannu Salama: Juhannustanssit
10. D.H. Lawrence: Lady Chatterleyn rakastaja
11. Lasse Sinkkonen: Solveigin laulu
12. Anja Kauranen: Sonja O kävi täällä
13. Juhani Aho: Rautatie
14. Mihail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan
Tämä oli todella Pimeyden ruhtinaineen pirullisen hyvä teos eikä voi kuin toivoa, että pysyy pois näiltä hoodeilta;)
VastaaPoistaMinusta vaikuttaa, että kyseinen Ruhtinas pyörii jälleen tuolla Venäjä/Valko-Venäjä-akselilla. Ei voi muuta kuin ihmetellä sitä heidän pähkähullua sotauhoilua, missä ei ole päätä eikä häntää.
PoistaTeos on todella mainio :)
Tämä on tosiaan mainio klassikko. Hurjan elämäntäyteinen ja runsas. Kiinnostava siis. Olen miettinyt, että pitäisi lukea tämä uudestaan: yhdellä lukukerralla en varmasti läheskään kaikkea tavoittanut.
VastaaPoistaTämän klassikon voi lukea tosiaankin useammankin kerran. Se on hauska ja ilkeä samalla. Tosiaankin yhdellä lukukerralla ei voi sisäistää kaikkia tämän kirjan ulottuvuuksia.
PoistaTän määki haluan lukea. Idea on niin kiinnostava.
VastaaPoistaUskon, että tykkäät tästä teoksesta tosi paljon. Idea on hersyvän hulvaton. Tämä oli Bulgakovin pääteos, jota hän kirjoitti ja hioi vuosikausia.
PoistaLuin tämän joskus melko nuorena ja luulen, etten silloin välttämättä oikein ymmärtänyt ihan kaikkea lukemaani. Luulen, että uusintaluku näin aikuisiällä voisi avata kirjaa paremmin. Ehkä joskus!
VastaaPoistaTämä oli sen verran päätähuimaava teos, että uusintalukuun menee jjossakin vaiheessa. Tosi nopea luettava, vaikka mieheni mielestä kirja ei sopinut minulle. En tiedä syytä miksi hän oli sitä mieltä. Pidin kirjasta heti eka sivulta lähtien.
PoistaTämä on mahtava klassikko! Suomenkielistä nimeä olen aina ihmetellyt. Mestari ja Margarita olisi ollut suora käännös.
VastaaPoistaKiva kuulla, että pidät kirjasta kovasti, niin minäkin. Tykkään tosi paljon suomen kielisestä kirjan nimestä. Tuo venäjän kielinen on vähän pliisu, kun ajattelee, että kukahan se oikein oli kirjan päähahmo.
PoistaTämä oli kyllä villi ja hurja teos, jossa tapahtui vaikka mitä!
VastaaPoistaTämä oli todella villi teos. Enpä olisi halunnut osallistua niihin keskiyön juhliin, joihin saapui vieraiksi niitä...
PoistaLuin tämän nuorena samoihin aikoihin kun näin kirjasta tehdyn vaikuttavan teatteriesityksen. Nyt tekee mieli lukea tämä uudestaan, olen onnistunut näköjään unohtamaan suuren osan kirjan tapahtumista 😊
VastaaPoistaOlisin halunnut nähdä sen teatteriesityksen. Se oli varmasti huikean hyvä, sillä kirjakin on sellainen ilottelu, että hymyä veti huuliin.
PoistaJostain syystä olen ollut aika vahvasti ummikko sen suhteen mistä tämä klassikko oikeasti kertoo, vaikka nimi onkin tuttu. Kuulostaa kyllä kiehtovalta tuo sisältö mitä avasit eli pitääkin varmaan jossain kohtaa itsekin tarttua tähän :D
VastaaPoistaUskon, että viihdyt tämän hulvattoman klassikon seurassa :)
PoistaSama kuin Elegialla, että olen lukenut tämän aika nuorena ja luulen että ansaitsisi uusintakierroksen, jossa teoksesta varmaan löytyisi kaikenlaista uutta...
VastaaPoistaUskon, että uusintaluku nostaa tosiaan esille paljon sellaista, mikä eka kerralla jäi huomaamatta. Luulenpa, että tekstistä löytyy runsaasti varsinkin tuon ajan yhteiskuntakritiikkiä ja vallitsevia oloja kohtaan satiiria.
Poista