maanantai 31. tammikuuta 2022

Mihail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan (14 Klassikkohaaste)

 

 

Niin, todettakoon tämän kammottavan toukokuun illan ensimmäinen outo piirre. Ei kojun luona eikä koko Malaja Bronnaja-kadun suuntaisella puistokäytävällä näkynyt ristinsielua. Hetkenä, jona jo tuntui, ettei voimia riittäisi edes hengittämiseen ja jona Moskovaa kärventänyt aurinko oli kuivassa auteressa painunut jonnekin Sadovajan kehäkadun taakse, ketään ei tullut lehmusten alle, kukaan ei istahtanut penkille. Puistokäytävä oli autio.

Oli jälleen Klassikkohaasteen aika, johon kinusin luettavaksi hyvissä ajoin mieheltäni (vuosia) kesken olleen venäläisen Mihail Bulgakovin (1891-1940) teoksen Saatana saapuu Moskovaan. Oli toukokuinen ilta, kuten yllä olevassa lainauksessa kerrotaan ja kaksi miestä, kirjallisuuden toimittaja ja runoilija, olivat ensimmäiset henkilöt, jotka kokivat Pimeyden Ruhtinaan ensimmäiset ilkitekoset Moskovassa. Ja usko tai älä, niitä tuli runsaasti kirjan aikana esille. Tämä fantasiakirja oli suorastaan pirullisen koukuttava kaikkine fantasiaolentoineen ja maagisine tapahtumineen.

Oli siis tapahtunut jotakin aivan uskomatonta: teatterin johto oli kokonaisuudessaan hävinnyt tiettymättömiin, ja edellisiltana oli ollut skandaalimainen näytös, mutta kuka sen oli järjestänyt ja kenen yllytyksestä, sitä ei kukaan tiennyt.

No lukijahan nyt kyllä tietää, että kuka se sekoitti Varietee-teatterin henkilökunnan ja ne maagiset esitykset. Niistä tuli niin kuuluisat, että seuraavana aamuna lipunmyyntijonossa oli jo tuhansia ihmisiä. Ihmiset odottivat saavansa rahaa, mutta se raha oli täynnä taikuutta.

Valtavan suuren kirjoituspöydän ääressä massiivisen mustepullon takana istui tyhjä puku ja kuljetti teräskynää pitkin paperia kastamatta sitä laisinkaan musteeseen. Paidankauluksen alta näkyi solmio ja rintataskussa oli täytekynä, mutta kauluksen yläpuolella ei ollut päätä eikä kalvosinten alta liioin työntynyt esiin ranteita ja kämmeniä.

Mihail Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan oli hulvattoman hauska satiiriteos siitä, mitä voi tapahtua, kun Pimeyden Ruhtinas päättää pistäytyä kaupungissa. Kaikki meni hyrskyn myrskyn tai ainakin heikun keikun. Kirjassa pyöriteltiin kirjailijoita ja teatteriväkeä sekä viranomaisia niin, että kaikki luulivat tulleensa hulluiksi. No tietysti sieltä löytyi myös sairaala hulluiksi tulleille, ja ylilääkärinä hääri kukas muu kuin Ruhtinas itse. Hyvin kaikkialle ehtivä fantasiahahmo. No olihan hänellä joukko apureitakin mukana kissasta lähtien.

Mihail Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan oli kerrassaan mainio klassikkoteos. Kyllä kannatti lukea.


Mihail Bulgakov, Saatana saapuu Moskovaan *****

suom. Ulla-Liisa Heino

Wsoy 2007 Loisto-pokkari 2. painos

s. 478

Venäläinen alkuteos: Mestari ja Margarita (1928-1940)

 


Kiitokset Elegialle Kartanon kruunaamaton lukija-blogista 14. Klassikkohaasteen vetovastuusta ja blogikuvasta. Ihana kuva.


Klassikkohaasteisiin lukemani kirjat:

1. Émile Zola: Nana

2. Veijo Meri: Manillaköysi

3. Maria Jotuni: Huojuva talo

4. Maiju Lassila: Tulitikkuja lainaamassa

5. Aila Meriluoto: Peter-Peter

6. Annikki Kariniemi: Erään avioliiton anatomia

7. Ken Keysey: Yksi lensi yli käenpesän

8. Timo K. Mukka: Tabu

9. Hannu Salama: Juhannustanssit

10. D.H. Lawrence: Lady Chatterleyn rakastaja

11. Lasse Sinkkonen: Solveigin laulu

12. Anja Kauranen: Sonja O kävi täällä

13. Juhani Aho: Rautatie

14. Mihail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan

 

18 kommenttia:

  1. Tämä oli todella Pimeyden ruhtinaineen pirullisen hyvä teos eikä voi kuin toivoa, että pysyy pois näiltä hoodeilta;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta vaikuttaa, että kyseinen Ruhtinas pyörii jälleen tuolla Venäjä/Valko-Venäjä-akselilla. Ei voi muuta kuin ihmetellä sitä heidän pähkähullua sotauhoilua, missä ei ole päätä eikä häntää.
      Teos on todella mainio :)

      Poista
  2. Tämä on tosiaan mainio klassikko. Hurjan elämäntäyteinen ja runsas. Kiinnostava siis. Olen miettinyt, että pitäisi lukea tämä uudestaan: yhdellä lukukerralla en varmasti läheskään kaikkea tavoittanut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän klassikon voi lukea tosiaankin useammankin kerran. Se on hauska ja ilkeä samalla. Tosiaankin yhdellä lukukerralla ei voi sisäistää kaikkia tämän kirjan ulottuvuuksia.

      Poista
  3. Tän määki haluan lukea. Idea on niin kiinnostava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon, että tykkäät tästä teoksesta tosi paljon. Idea on hersyvän hulvaton. Tämä oli Bulgakovin pääteos, jota hän kirjoitti ja hioi vuosikausia.

      Poista
  4. Luin tämän joskus melko nuorena ja luulen, etten silloin välttämättä oikein ymmärtänyt ihan kaikkea lukemaani. Luulen, että uusintaluku näin aikuisiällä voisi avata kirjaa paremmin. Ehkä joskus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli sen verran päätähuimaava teos, että uusintalukuun menee jjossakin vaiheessa. Tosi nopea luettava, vaikka mieheni mielestä kirja ei sopinut minulle. En tiedä syytä miksi hän oli sitä mieltä. Pidin kirjasta heti eka sivulta lähtien.

      Poista
  5. Tämä on mahtava klassikko! Suomenkielistä nimeä olen aina ihmetellyt. Mestari ja Margarita olisi ollut suora käännös.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että pidät kirjasta kovasti, niin minäkin. Tykkään tosi paljon suomen kielisestä kirjan nimestä. Tuo venäjän kielinen on vähän pliisu, kun ajattelee, että kukahan se oikein oli kirjan päähahmo.

      Poista
  6. Tämä oli kyllä villi ja hurja teos, jossa tapahtui vaikka mitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli todella villi teos. Enpä olisi halunnut osallistua niihin keskiyön juhliin, joihin saapui vieraiksi niitä...

      Poista
  7. Luin tämän nuorena samoihin aikoihin kun näin kirjasta tehdyn vaikuttavan teatteriesityksen. Nyt tekee mieli lukea tämä uudestaan, olen onnistunut näköjään unohtamaan suuren osan kirjan tapahtumista 😊

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olisin halunnut nähdä sen teatteriesityksen. Se oli varmasti huikean hyvä, sillä kirjakin on sellainen ilottelu, että hymyä veti huuliin.

      Poista
  8. Jostain syystä olen ollut aika vahvasti ummikko sen suhteen mistä tämä klassikko oikeasti kertoo, vaikka nimi onkin tuttu. Kuulostaa kyllä kiehtovalta tuo sisältö mitä avasit eli pitääkin varmaan jossain kohtaa itsekin tarttua tähän :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon, että viihdyt tämän hulvattoman klassikon seurassa :)

      Poista
  9. Sama kuin Elegialla, että olen lukenut tämän aika nuorena ja luulen että ansaitsisi uusintakierroksen, jossa teoksesta varmaan löytyisi kaikenlaista uutta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon, että uusintaluku nostaa tosiaan esille paljon sellaista, mikä eka kerralla jäi huomaamatta. Luulenpa, että tekstistä löytyy runsaasti varsinkin tuon ajan yhteiskuntakritiikkiä ja vallitsevia oloja kohtaan satiiria.

      Poista