perjantai 31. heinäkuuta 2015

Émile Zola: Nana (Klassikkohaaste)







Émile Zolan (1840-1902) Nana lähti matkaani Inarin kirjaston poistomyyntilaarista muistaakseni eurolla. Kirja on hyvin palvellut lukijoita, sillä sen painovuosi oli 1982. Ompun klassikkohaasteeseen kirja oli mitä mainioin lukukohde. Nana ilmestyi vuonna 1880 ja on yhdeksäs osa Les Rougon-Macquart -kirjasarjaa, jossa on 20 osaa. Kukapa voisi vastustaa alunperin ranskankielellä julkaistua naturalistista teosta, jossa pyöritään ahkerasti sängyn ympärillä. Puheenaiheet pyörivät yleensä kuka on kenenkin kanssa yhdessä, kuka oli ennen kenenkin kanssa ja kuka vaihtoi tänään partneria.

Henkilöluettelossa mainitaan tietysti nuori, kaunis, uhkealanteinen Nana, joka valloitti teatterissa koko Pariisin miespuolisen väestön aateliston ohella prinsseineen kaikkineen, jopa Englannin prinssin. Eihän Nanalla lauluääntä ollut lainkaan, mutta upean kaunottaren sänkyyn olisi ollut tulijoita ylenpalttisesti ilman lauluääntäkin. Nanaa tultiin katsomaan teatterin lavalle, ei kuuntelemaan. Yleensä Nana pyöri lavalla todella vähissä vaatteissa, jotka sitäpaitsi näyttivät kaiken läpi. Näyttelijöiden tavoitteena oli napata itselle mahdollisimman rikas elättäjä, sillä pelkästään näyttelemisellä ei elänyt Pariisissa. Nanalla oli myös pieni lapsi, jonka elättäminen tuli kalliiksi. Muuan kreivi Muffat oli Nanan kiihkein ihailija, ja joutui maksamaan siitä kalliin hinnan.

Tarinan kuvioissa Nanalla menee välillä hyvin ja välillä huonosti. Lopulta hän etsii kaupungin kurjimmilta kaduilta ruokarahoja. Lopulta hän palaa takaisin näyttelijättäreksi ja kreivin luokse. Nana on aivan mahdoton päästessään kuluttamaan kreivin rahoja. Kirja on kuin seuraisi nykyajan ulkomaisia kuuluisia laulajia tai näyttelijöitä. Suhteellisuudentaju katoaa ja ihminen haluaa aina vain enemmän kaikkea uutta, vanhan voi vaikka rikkoa ja heittää kaatopaikalle. Nanasta tuli aivan toivoton tuhlaaja. Hän eli elämäänsä kuin olisi ollut vuoristoradalla. Piti olla upea maatila, linna, kauniita vaatteita, hienoja hevosia, kaikkea mahdollista ja mahdotonta.

Olen lukenut Émile Zolan Naisten paratiisin, josta tehtiin myös samanniminen tv-sarja. Zola oli visionääri ja hän osasi kirjoissaan kuvailla taitavasti ihmisten rahankäyttöä, vaatetusta, käyttäytymistä ja elostelua, Zola oli taitava tilanne- ja miljöökuvaaja. Hänhän osasi kuvata nykyajan kauppakeskuksen omine osastoineen todella tarkasti jo 130 vuotta sitten. Suomentajan mukaan Nanan vieraat tulivat maaseudulle bussilla (1870-luvulla) ja jossakin kohti mainittiin omnibussi. Zolan kirjoissa molemmat sukupuolet saavat osansa kritiikistä ja se kritiikki on ylitseampuvan käytöksen arvostelemista. Kirjoissa kerrotaan eri yhteiskuntaluokista ja siitä miten rikkaana voi unohtaa köyhyyden ja köyhät. Omasta ei olla valmiita luopumaan. 

Zola kirjoitti Nana teoksessa kuin nykyajan elämänmenosta Euroopan maissa, kun kulutetaan enemmän kuin on mistä kuluttaa. Loppujen lopuksi lainakatto tulee vastaan ja kuluttamiselle on laitettava piste. Emile Zola oli 1800-luvun loistava yhteiskuntakriitikko. Kritiikkinsä hän naamioi kirjoihinsa, joissa kerrottiin jopa uskaliaita eroottisia tarinoita, kuten Nana on. Kirja ei ole pelkkää sänkypuuhaa, vaan siinä on monta eri tasoa. Lukijan tehtävä on löytää oma mielenkiinnon kohteensa kirjan tarinoista. 1800-luvun kirjan lukemisessa parhainta ovat aidot miljöökuvaukset, ja nautin todellakin tästäkin Zolan kirjasta. Tavoitteenani ei ole lukea kaikkia 20 sarjan kirjaa, mutta historiallisten kirjojen ystävänä haluan nauttia vielä muutamasta Zolan taidokkaasta ja mielenkiintoisesta kirjasta. *****

Punertava rupi meni poskesta suupieleen ja veti suun inhottavaan nauruun. Rokon runtelemien kasvojen yllä aaltoilivat kauniit hiukset, joiden auringonväri oli säilynyt entisellään. Venus muuttui jälleen maaksi. Oli kuin se myrkky, jota se oli tuonut katuojista, tuo tartunta, johon kokonainen kansakunta oli sairastunut, nyt olisi noussut hänen omille  kasvoilleen.

Émile Zola, Nana
suom. Georgette Vuosalmi
Tammi 1982, 3. painos
s. 335
ranskankielinen alkuteos Nana ilmestyi 1880

Émile Zola: Naisten paratiisi

12 kommenttia:

  1. Hieno analyysi! Oivaltava tuo vertaus nyky-Eurooppaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Margit :)
      Markkinamiehet ovat koukuttaneet kansalaiset tuhlaamaan. Netissä on helppo tuhlata, kun ei tarvitse lähteä edes kauppaan.
      Pelottava tämä koko kansakuntien tuhlaamisvimma, isommat asunnot, isommat autot, isot ruokapakkaukset, päivän leivät, vaatteet roskiin, muovit vesistöihin, enemmän sähköä. Mitä ihmettä seuraaville sukupolville oikein opetetaan elämisestä, kun he valmiiksi ovat oppineet vaatimaan kalleimmat pelit ja vehkeet.

      Poista
  2. Blogattiin samasta teoksesta, mukavaa :)

    Oma bloggaukseni oli piirun verran kyynisempi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin oli hauska huomata, että kirjoitit samasta kirjasta ja mitä asioita nostettiin kirjasta ylös. En kerro muille mitä nostit ylös, jotta bloggaajat voivat kurkata blogiisi ja verrata meidän havaintoja.

      Hyvin bloggasit, kyllä kritiikki on sallittua ;) Olisin halunnut nähdä jonkun 1880-luvun arvostelun teoksesta, kirjahan oli sensaatio aikanaan ja uskalias.

      Poista
  3. Löysin oman kappaleeni ilmaiseksi hiljattain lähikirjaston vaihtohyllystä. Halvalla menöö hyvä kirja, sanoisin vaikken ole tätä vielä ehtinyt lukea. Tämä kuulostaa todella kiinnostavalta. En olekaan vuosiin lukenut Zolalta mitään joten hänen kerrontatyylinsäkin on lähes painunut minulta unholaan. Äitini kirjahyllystä sain keväällä kierrätyksenä Zolan Naisten paratiisin, joten Zolaa on käden ulottuvilla enemmänkin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi Naisten paratiisi on ihana kirja. Tämä Nana oli teatterimaailman ja kurtisaanien maailmaan sijoittuva toisaalta aika koominenkin kirja. Onhan sitä aika paljon näytelty eri teattereissa, sillä siitä löytyy aika paljon tilannekomiikkaa, kun kaikki kiinnostuneimmat herrat tulevat yhtä aikaa illan pimetessä koputtelemaan ovelle ja ovat sitten niin olevinaan, että hyvää iltaa, on se ilmoja pidellyt...

      Zolan kirjoja lukee ihan mielellään :)

      Poista
  4. Nana on hieno kirja, muuta en ole tekijältä lukenut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nana on aika monitasoinen kirja ja kirjailija sai siihen sijoitettua aika paljon aikansa kritiikkiä vaativia asioita. Sopivasti sänkykamarihommia, näytelmiä, kuhertelua ja yhteiskuntakritiikkiä. Kyllä siellä Pariisissa ne köyhät ihmiset olivat todella köyhiä 1880-luvulla.

      Poista
  5. En ihastunut Nanaan, mutta nyt postaustasi lukiessani huomasin sen jättäneen yllättävän vahvan muistijäljen! Ehkä vielä joskus luen Zolalta jotain, mutta tuskin kahlaan läpi tätä sarjaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä ihastuin tähän kirjaan ja kirjailijan vahvaan vaikuttamiseen tämän kirjan avulla. Kun kuvittelee vuotta 1880, ei silloin julkaistu kovin montaa kirjaa. Eipä silti, eivät ihmiset osanneet lukeakaan. Uskoisin, että paperikin oli aika arvokasta siihen aikaan. Silti oli kirjailijoita, jotka halusivat vaikuttaa tuon ajan ihmisiin. Kirjassahan oli aivan valtavat luokkaerot ihmisten välillä. Köyhät elivät kädestä suuhun. Kun Nana sai käyttää kreivin rahoja, hän eli ihan samalla tavalla, kädestä suuhun, sillä hän ei osannut muunlaista tapaa elää. Kaikki mitä sai oli tuhlattava.

      Kahden kirjan jälkeen olen kyllä Zola-fani. Uskomatonta miten hän on uskaltanut arvostella aatelisia ja muita rikkaita ihmisiä.

      Poista
  6. Zola on ihan huippu. Sinun laillasi rakastin Naisten paratiisia, mutta Nana on vielä lukematta. Ansa kiinnostaisi myös, koska siinä kuulemma käsitellään erittäin raadollisesti alkoholismia. Joskus tuntuu, että ranskalaiset klassikot ovat uskaliaampia kuin esim. brittiklassikot (yhtään viimeksi mainittuja väheksymättä).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että sinäkin olet Zola-fani :)
      Brittiläiset ovet edelleenkin tänäkin päivänä luokkayhteiskunta, joten heitä sitoo se, että ei uskalleta vapautua omasta yhteiskuntaluokasta. Ja ylempiin yhteiskuntaluokkiin on todella vaikea päästä. Prinsessa Diana oli virkistävä poikkeus jäykästä aateliporukasta mitä britit elättää kalliisti.
      Ranskalaiset vapautuivat jo satoja vuosia sitten aatelisten ylivallasta ja rahan mahdista.
      Ansa meni lukulistalleni heti. Raadollinen alkoholismi on ihan selkeästi luettava kirja ja kirjailija Zolan kirjoittamana tarinana varmasti toimii.

      Lue ihmeessä Nana :)

      Poista