maanantai 3. elokuuta 2015

Satakielen kuolema



"Olipa kerran kaksi sisarta", hän aloittaa selkeästi - kuin lausuisi runoa. "Kaksi sisarta, joilla kummallakin oli niin kaunis lauluääni, että satakielen oli vaiettava, kun he lauloivat. Toinen sisar lauloi ensin keisarille ja syöksi samalla lukuisia ihmisiä turmioon. Tämä harmitti toista sisarta, joka alkoi myös laulaa."

Tanskalainen kirjailijapari Lene Kaaberbøl ja Agnete Friis ovat jatkaneet Nina Borg-sarjaansa dekkarilla Satakielen kuolema. Sarjassa on ilmestynyt jo neljäskin dekkari, joten valitettavasti joudun odottamaan vuoden seuraavaa suomennosta. Sarja on erittäin korkealaatuinen dekkarisarja. Kirjan kuvioissa näkyy myöskin Ukraina ja vanha venäläisyys, johon yritettiin ujuttaa uutta Neuvostoliittoa, kommunismia, kolhooseja, tasa-arvoa, mutta aika oli 1934-1935 ja liian aikaista uudelle aikakaudelle. Muutosvastarinta oli kova. Kirjan satakieli oli venäläisperheen tyttö. Perheessä oli kaksi tyttöä, jotka lauloivat itsensä ihmisten sydämiin, mutta toinen lauloi paremmin. Näiden tyttöjen tarina oli yksi kirjan kantavimmista voimista, joka aiheutti paljon pahaa ihmisille, jotka tiesivät heistä, sillä he eivät halunneet salaisuuksiensa tulevan julkisuuteen.

"Voi pikkuista", hän vain sanoi, istuutui lapsen viereen ja veti tämän itseään vasten. Rinan luottamus aikuisten maailmaan oli vain ohut pintakerros, ja pelko lymyili hyvinäkin päivinä sen alla kuin ikirouta. Nyt hauras luottamus oli murentunut kokonaan. Hento ruumis ei halunnut kontaktia, se vain anatautui Ninan liikuteltavaksi.

Rina oli Natasan 8-vuotias tyttö. Hänen ukrainalainen äitinsä oli pakomatkalla kotimaastaan, sillä hänen toimittajamiehensä oli astunut korkea-arvoisten henkilöiden varpaiden päälle ja tapettu. Tanskassa hän tapasi paikallisen miehen, joka kustansi elämisen, mutta maksu oli lopulta liian korkea ja Natasha joutui vankilaan. Rina oli sijoitettuna maahanmuuttajille tarkoitetussa asuntolassa, parakeissa. Ukrainasta tuli pari poliisia kuulustelemaan Natasaa, mutta kun Natasa näki heidät, hän karkasi.

Ninalla ei luultavasti ollut aavistustakaan siitä, että Søren oli yrittänyt jutun jälkimainingeissa suojella häntä ja hänen jokseenkin laitonta verkostoaan. Verkosto tarjosi lääkärinhoitoa, majoitusta ja muita välttämättömyyksiä paperittomille maahanmuuttajille ja muille laitapuolen kulkijoille, joihin Nina kumppaneineen suhtautui Sørenin mielestä joskus hiukan liian hyväuskoisesti. Mutta hitto vieköön... ei ihmistä pitäisi rangaista siitä, että he tarjosivat humanitaarista apua.

Nina on ammatiltaan sairaanhoitaja ja hän on todella kunnianhimoinen ja sisukas auttamispyrkimyksissään, jopa oman terveytensä kustannuksella. Hän on eronnut edellisen kirjan jälkeen miehestään ja heidän kaksi lastaan asuvat isänsä luona. Isä ei halua lasten olevan äitinsä kanssa tekemisissä niin kauan, kun hän tekee auttamistyötään. Edellisten kirjojen jälkeen on jo selvinnyt, että maahanmuuttajien vanavedessä kulkee rikollisuus. Ninan ex-mies ei halua rikollisia lastensa lähelle. Jos Nina on lähellä, ovat rikollisetkin lähellä.

Nina Borg-sarja jatkuu edellisestä kirjasta, joten suosittelen aloittamaan lukemisen Poika matkalaukussa - dekkarista, joka voitti Vuoden paras tanskalainen dekkari-palkinnon. Kirja kertoi surullisen lapsikauppatarinan. Kysyntä aiheuttaa myyntiä, joten kuka on loppujen lopuksi pahin rikollinen, kun yksinhuoltajaäidin lapsi varastetaan ja myydään tanskalaiseen perheeseen. Kirjailijakaksikon seuraava Nina Borg-dekkari oli Hiljainen huomaamaton murha, joka pureutui romaneihin ja heidän asuinoloihinsa. Romanit maksoivat maltaita päästäkseen Tanskaan ja he joutuivat asumaan likaisessa, haisevassa, ihmisille vaarallisessa autokorjaamossa ja pakoilemaan poliisia. Lisäksi joku oli tuonut mukanaan säteilevän pommin, jonka avulla aikoi rikastua.

Natasan ja Rinan tarina jäi auki, kuten se on ollut auki koko kirjasarjan. Nina on väsynyt auttamistyöhönsä ja autettaviinsa, hän on väsynyt siihen, että ei voi elää normaalielämää ja olemaan läsnä lastensa elämässä. Seuraava dekkari tuo ilmeisesti esille jotakin uutta Ninan elämässä, ehkä yksityiselämä tuo hänelle joitain onnenmurusia, sillä hän jos kuka on ansainnut onnea. Satakielen kuolema on vauhdikas tarina, josta ei puutu väkivaltaisia tilanteita. Alussa en ymmärtänyt kaukaisen historian yhtymäkohtia nykyisyyteen, mutta se tuli kyllä selväksi loppukahinoinnissa.  Kaaberbøl ja  Friis tekevät loistavaa yhteistyötä Nina Borg-sarjassa. ****

Kaaberbøl Lene ja Agnete Friis, Satakielen kuolema
suom. Aino Ahonen
Siltala 2015
s. 377
Nattergalens død 2011


Kaaberbøl Lene ja Agnete Friis: Poika matkalaukussa
Lene Kaaberbøl ja Agnete Friis: Hiljainen, huomaamaton murha

Osallistun tällä tanskalaisella kirjalla Annamin Kirjallinen retki Pohjoismaissa-haasteeseen.



8 kommenttia:

  1. Vaikuttaa varsin mielenkiintoiselta dekkarilta. Mietin, että kirjailijakaksikon nimi on tuttu ja tosiaan minulla on hyllyssäni tuo Poika matkalaukussa (enkuksi tosin), mutten ole lukenut sitä. Täytyypä ottaakin lukuun mahdollisimman pian!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä dekkarit ovat siitä mielenkiintoisia, että lukijana minun on pakko ottaa kantaa yhteiskunnallisiin tapahtumiin, sillä nämä pureutuvat ongelmiin, jotka ovat läsnä tässä päivässä. Tämä on sarja, joten tämänkin kirjan henkilöt ovat mukana jo ensimmäisessä kirjassa Poika matkalaukussa. Samoin seuraavassa. Suosittelen.

      Poista
  2. Tämä odottaa lukupinossani. Olen lukenut paljon dekkareita tänä kesänä, jopa erilaisempia kuin yleensä. Lähdin jopa Varistytön matkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen lukenut tavallista vähemmän dekkareita tänä kesänä. Viime kesänä luin itseni dekkariähkyyn dekkarihaasteeseen eli kesäaikana yli 20 dekkaria. Nyt sitten hifistelen dekkareiden suhteen, vain harvoja ja valittuja.
      Mitäs tykkäsit Varistytöstä?

      Poista
    2. Minä selvitin sen. Kansi ei miellytä, ei edes selityksineen tai ei ainakaan niiden kera, mutta odotin paljon pahempaa. En ymmärrä, mikä minuun meni keväällä, mutta Torgny Lindgrenin kirja Kimalaisen mettä etoi minua. Siis monta päivää.
      Itse asiassa Varistyttö on hyvä. Luin viimeksi Denise Rudbergin Yksi tappava sarjahyppy. Aion ostaa muuten Poika matkalaukussa.. Yksi toive minulla olisi näille tekijöille ja kirjasin sen blogitekstiini. Ilman sitä tämä Satakielen kuolema olisi huippu.

      Poista
    3. Sama kirja etoi minuakin ja nyt odottaa Lindgrenin toinen kirja minua. Toivottavasti se ei ole sellainen inhorealistinen kuten Kimalaisen mettä teos.
      Varistyttö oli minusta aivan kamala, siis aihe oli ja kaikki tapahtumat lapsille.

      Poista
  3. Tämä oli vallan mainio! Minusta ihan parasta kirjailijoilta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta koko sarja on hyvä. Jo ensimmäisen krjan nimi Poika matkalaukussa värisytti ajatuksiani ja kiinnitti huomion, tuon haluan lukea. Nina Borg on paras henkilöhahmo aikoihin. Nämä dekkarit ovat todella hyvin kiinni tässä ajassa, vaikka tähänkin kirjaan oli kiinnitetty historiaa.

      Poista