sunnuntai 16. elokuuta 2015

Kun pimeys peittää maan




Miehen ympärillä oli silkkaa mustaa. Ei vain pimeää, vaan läpitunkemattoman syvää mustuutta. Ikuisuudelta tuntuneen ajan jälkeen mustuuteen alkoi tunkeutua vaaleampia läiskiä. Valo ja pimeys kieppuivat aina vain vinhemmin, erkaantuivat ja liittyivät takaisin yhteen.

Tässä uusi historiallinen dekkariuutuus Ruotsista. Anna Lihammerin Kun pimeys peittää maan valittiin vuonna 2014  Ruotsin parhaaksi esikoisdekkariksi. Aiemmin tietokirjoja kirjoittanut Lihammer on voittanut parhaan historiateoksen palkinnon. Historia on parasta myös tässä dekkarissakin ja kirjailija on tehnyt todella tarkkaa taustatyötä luodakseen 1930-luvusta todentuntuisen.

Kirjan päähenkilö on lapsuudessaan kovia kokenut komisario Carl Hell. Ensimmäisen murhatun löydyttyä Uppsalan yliopiston Anatomian instituutin kellarista Carl Hell määrätään tutkimaan rikosta. Tutkijaparikseen hän haluaa poliisisisar Maria Custavssonin. Naiset ovat vielä harvinaisia poliisivoimissa, mutta Carl Hell on tarkkaillut poliisisisarta ja uskoi hänen olevan parempi tutkijapari kuin miespuoliset kollegansa. Kirjasta löytyy muutakin naisiin liittyvää tuon ajan tietoa.

"Rouva Eklund kertoi myös, että heidän esikoisellaan, tytöllä, oli synnynnäinen aivovamma tai mielisairaus ja että prosektori Eklund oli riistänyt tyttären häneltä melkein saman tien ja jättänyt lapsen Uppsalan sairaalaan. Sitten hän oli vierittänyt lapsen sairauden rouva Eklundin syyksi ja uppoutunut siitä pitäen rotuhygieniaan."

Dekkari ei ole pelkkä jännäri, missä tapahtuu murhia, vaan kirjan sivuilla kerrotaan 30-luvun lainsäädännöistä, rotuhygieniaan paneutuvista lääkäreistä, psykiatreista, lainsäätäjistä ja virkamiehistä. Rotuoppi tuli selkeästi natsisaksasta, jossa jahdattiin juutalaisia, vammaisia, mielenterveyspotilaita, seksuaalisesti samaan sukupuoleen suuntautuneita, irtolaisia ym. Ruotsissahan tuli voimaan laki, jonka vuoksi tehtiin sterilisaatio kymmenille tuhansille terveille naisille, jotta ruotsalaisten rotu paranisi. Dekkarissa oli siis natsien ajatusten kannattajia ja vastustajia. Ihmisten käyttäytymistä seurattiin tarkkaan ja tehtiin ilmiantoja. Ilmiantojen perusteella voitiin henkilö sulkea mielisairaalaan psykiatrien koekaniiniksi, toinen vaihtoehto oli syyte ja vankilaan joutuminen.

Kun pimeys peittää maan oli todella mielenkiintoinen kirja. Siinä oli murhia ja niiden tekijää oli mielenkiintoista pähkäillä. Kirjailija veti johtolankoja tutkijoiden saamien tietojen perusteella yhteen, joten lopussa oli vain pari mahdollista murhaajakandidaattia. Murhat olivat tosi ikäviä, ja murhaajalla oli painava motiivi teoilleen. Toivon, että jatkoa seuraa, jäihän loppuun jälleen yksi selvittämätön rikos. ****

Kun ylittää tietyn moraalisen rajan, saa varautua siihen, että mitä tahansa voi tapahtua. Että omasta itsestäänkin voi tulla epätoivottu.

Anna Lihammer, Kun pimeys peittää maan
suom. Ulla Lempinen
Atena 2015
s. 330
Medan mörket faller 2014
Arvostelukappale

  Osallistun tällä ruotsalaisella kirjalla Annamin Kirjallinen retki Pohjoismaissa-haasteeseen

8 kommenttia:

  1. Tämä odottaa minulla lukemista, luen tänä vuonna hyvin erilaisia dekkareita. Tämäkin tuntuu olevan erilaisempi kuin perinteiset Janssonit. Denise Rudberg oli myös kiva kokemus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen iloisesti yllättynyt, että näitä historiallisia dekkareita ilmestyy ja varsinkin sellaisia, johon on tehty kunnon taustatyötä. Naisten asema tuon ajan Ruotsissa oli se mistä olin kiinnostunut. Naisten paikkahan oli yleensä kotona lapsia hoitamassa ja kotitöitä tekemässä. Vieläpä niin miehiselle alalle kuin poliisiksi oli vasta vähän aikaa naisilla ollut mahdollista päästä. Kohtelu oli sitten sen mukaista.
      Suomalaisista dekkaristeista Jyrki Heinon dekkarit ovat vielä pitemmältä ajalta ja kertovat 1700-luvun Turun seudusta. Nina Hurman ihastuttavat dekkarit sijoittuvat 20-luvulle Helsinkiin, jossa Rouge ja Korpela tutkivat murhia. Timo Sandbergin Mustamäki-kirja sijoittui myös 20-luvulle, mutta Lahteen ja pääosin siinä jahdattiin Otso Kekin johdolla pirtun salakuljettajia.

      Poista
  2. Mai, palaan tähän, kun olen ukenut kirjan. Päätin, että en lue kirjasta yhtään etukäteisarviota: Toisten mielipiteet voivat jäädä alitajuntaan. See you later alligator!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisinaan saan lukuvinkkejä muiden bloggaajien kirja-arvioista, sinultakin olen saanut, Leena, muutaman kirjavinkin. Hyviä ovat sitten olleet :)
      Jos minulle on kirja tulossa tai odottaa jo lukupinossa, en lue muiden arvioita ennen kuin kirjoitan postauksen.
      Uskon, että pidät kirjasta ja sen 30-luvun tunnelmasta.

      Poista
  3. Tämä kuulostaa kiinnostavalta. Tuntuu, että nyt julkaistaan paljon dekkareita jotka kuvaavat hyvin jotain vanhempaa aikakautta. 20-luku ainakin on kovin suosiossa kotimaisten dekkaristien parissa. :) Dekkarin kautta on varmaan helppo tavoittaa yleisöjä, jotka eivät ehkä tietokirjoista innostu. Pitääpä ottaa tämä lukulistalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä oli mielestäni huikean hieno uutuus. Molemmat päähenkilöt olivat mielenkiintoisia persoonia. Suosittelen varsinkin sinulle tätä kirjaa, kun olet dekkareiden ystävä :)
      Itse tykkään historiasta tosi paljon :)

      Poista
    2. Tämä on todellakin hyvä ja onhan noita sterilisaatioita tehty viekä varsin myöhäänkin niin pakolla kuin puolipakolla...

      Poista
    3. Niinpä Leena, naisen oikeudet tuona aikana tulee tässä kirjassa hyvin esille. Miehillä oli kaikki valta. Eikös se ole monessa maassa vielä tänäkin päivänä ja naiset alistuvat pakon edessä.

      Poista