tiistai 18. elokuuta 2015

Pikkuseikkoja



On sunnuntai-ilta. Ja mielessäni käy ajatus, että minun pitäisi olla onnellisempi kuin olen.

Carol Shieldsin (1935-2003) Pikkuseikkoja esikoiskirjan kansikuvassa on kaunis lyhtykoison kuva. Lyhtykoiso on kuin lyhty, joka valaisee puutarhaa, kun katselen sitä. Jostakin syystä olen aina pitänyt lyhtykoison kukasta ja se on mielestäni kuin aasialaiset paperilyhdyt. Kukalla on myös kaksi muuta nimeä lyhtykukka ja juutalaiskirsikka.

Kirja kertoi elämäkertakirjailija Judith Gillistä ja hänen perhe-elämästään ja työstään. Judith oli naimisissa Martinin kanssa ja heillä oli kaksi aikuistuvaa lasta. Elämä oli muuttunut hieman yksitoikkoiseksi, jotakin uutta pitäisi keksiä kirjailijan työhön. Kirjan suurinta antia oli kirjailijan ammatista kertominen, kirjan kirjoittaminen, aiheiden keksiminen, kirjan työstäminen, kustantaminen ja julkaiseminen. Kirjan aiheista nousi ylös plagioiminen. Judith itsekin kirjoitti luovan kirjoittamisen kurssilla erään  lukemansa kirjan perusteella tehtävän, mutta päätti olla julkaisematta sitä, mutta kuinkas sitten kävikään...

Seurueen eloisuudesta ei ole epäilystä, ja se minua juuri ihmetyttää, sillä se on eloisuutta, jonka on tottunut assosioimaan ihmisen ääniin, meluun. Ja noiden ihmisten piiristä, noiden vähäeleisesti liikehtevien, eksoottisen kukan terälehtiä muistuttavien ja eri suuntiin viittoilevien, intoilevien käsien piiristä muodostuu täydellisen kaunis hiljaisuuden ympyrä.

Ylläolevassa Pikkuseikkoja teoksen lainauksessa Shields kertoi kuuromykkien juhlasta ravintolassa. Tietysti olisin halunnut, että suomentaja olisi käyttänyt assosioimaan sanan tilalla vaikka liitetään sanaa. Tekstin kauneus tulisi silloin paremmin esille. Kuinka kauniisti Shields onkaan seurannut ja havainnoinut kuuromykkiä ja laittanut heidät osaksi kirjaansa. Tämä oli vain pieni tapahtuma, mutta kaunis.

Nyt saisi sataa lunta. Maata peittää vanha, kovaksi pakkautunut lumi, jossa on jäisiä koloja. Teillä ja jalkakäytävillä on uria, joilla on hankala kävellä, ja autoilijoille keli on vaarallisen liukas. Kaikkea peittää lika. Tulisi edes yksi kaunis, lempeä lumisade, niin en tuntisi näin suunnatonta, pakonomaista halua painaa pää alas ja vain itkeä, itkeä, itkeä.

Judith Grill on henkilönä tarkkailija ja havainnoija. Hän epäilee, luulottelee, keksii mielikuvitusjuttuja perheenjäsenistään ja ystäväpiiristä, johon kuului tietysti kirjailijoita ja akateemisia ihmisiä. Jostakin syystä olisin halunnut, että ystäväpiiri ei olisi ollut niin suppea ja akateeminen. Kirjan tapahtumat sijoittuivat Kanadaan, joten olisin toivonut hieman ranskalaisuuttakin teokseen. Yhdysvaltalainen Carol Shields asui miehensä kanssa Kanadassa ja toimi opettajana eri yliopistoissa. Kirjailijan uransa hän aloitti nelikymppisenä ja sai Pulizer-palkinnon Kivipäiväkirjat teoksesta vuonna 1995. Jälleen uusi teos lukukirjapinoon, eli kirjoihin, jotka haluaisin lukea. Luultavasti Shields kirjoitti akateemisesta yliopistomaailmasta, koska se oli hänelle tuttua. ***

Carol Shields, Pikkuseikkoja
suom. Hanna Tarkka
Otavan kirjasto 2011
s. 235
Small Ceremonies 1976

6 kommenttia:

  1. Carol Shields on minulle yksi tärkeimpiä kirjailijoita. Kivipäiväkirjat on yksi hienoimpia lukemiani kirjoja. Ilahduin niin valtavasti, kun huomasin Kuiva kauden. En ole selvittänyt sen taustoja. Kirjalla on kuitenkin kaksi tekijää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todellakin haluaisin lukea Kivipäiväkirjan, kun sinäkin siitä pidät :)

      Poista
  2. Pikkuseikkoja on ihana ja takkanäköinen romaani. Shieldsin esikoisessa on paljon sitä, mitä kirjailijan myöhemmässäkin tuotannossa.

    Ranskalaisuutta ei Shieldsin romaaneissa ole muistaakseni ollenkaan, mutta Kanada on kai aika jakautunut englannin ja ranskan puhujien kesken.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvittelen, että ranskalaisuus antaisi hieman enemmän väriä aika kuivahkoon akateemiseen maailmaan. Luulisi, että yliopistomaailmasta löytyisi myöskin ranskaa puhuvia henkilöitä. Tai kirjailijamaailmaan.
      Pikkutarkka tämä oli kieltämättä, mutta välillä niin kaunista kieltä...

      Poista
    2. Katja, ranskalaisuutta on Shieldsin viimeksi suomennetussa.

      Mai, pidän kovasti Shieldistä, mutta jos näitä nyt arvotetaan, niin pidin enemmän Pikkuseikkoja kirjan sisarkirjasta Ruohonvihreää.

      Poista
    3. Leena, täytyypä katsastaa Ruohonvihreää teos, kiitos vinkistä. Tuo uusinkin alkoi kiinnostaa, kun siinä on sitä ranskalaisuutta :)

      Poista