tiistai 28. heinäkuuta 2015

Rob McCool ja Krimin jalokivi







Tatu Kokon nuortenkirjassa Rob McCool ja Krimin jalokivi seikkaillaan fantasiamaailmassa. Kokko on luonut oman maailmansa, jossa taisteluilla on suuri merkitys olemassaololle ja eri kansojen itsenäisyydelle. Fantasiamaailman rohkeina hahmoina tulivat tutuiksi veljekset Rob, Mark, Filbur ja Apollo, jotka kirjan alussa olivat 7-9-vuotiaita, jolloin he joutuivat susi-veljesten vangeiksi.

McCoolin veljekset viruivat häkissä, joka roikkui suuren tammen oksasta. He olivat kärsineet nälkää ja janoa liki kolmekymmentä päivää eivätkä olisi olleet selvillä ajan kulusta ellei Apollo olisi painanut kynnellään viivaa puiseen kalteriin jokaisen päivän päätteeksi.

Tottakai pojat selvisivät seikkailustaan, mutta eivät ilman haavereita. Vankeusaikana he tutustuivat pieneen orjatyttöön, joka piti heitä hengissä tuomalla ruokaa ja juomaa. Seuraava seikkailutarina alkoi seitsemän vuotta myöhemmin ja jälleen heidän kohdalleen osui tyttö, mutta oliko se sama tyttö? Tyttö oli kuitenkin niin arvokas, että hänestä taisteltiin monet taistelut.

Rob täyttäisi kesällä viisitoista, ja ottaisi osaa syksyn hiidenmetsästykseen. Sen jälkeen hänestä tulisi oikea fénnid-soturi. Hän saisi ristitatuoinnin olkapäähänsä ja oman miodóg-veitsen, josta oli haaveillut koko ikänsä. Eteenpäin kaareutuvine terineen se oli kuin muinaisten iberien falcata. Sen iskuvoima oli mahtava ja taonta kunnioitti vuosisataisia perinteitä. Jokainen yksilö oli tinkimättömän käsityötaidon mestarinäyte. Viimeisenä silauksena siihen asennettiin sädeaura, joka leikkasi kaikkea elollista kuin sädetykki pehmeintä metallia.

Rob McCool ja Krimin jalokivi aloitti selkeästi kirjasarjan ja todella ansiokkaasti. Miksi perheen pojista juuri Rob valikoitui kirjan päähenkilöksi kannattaa ottaa selville kirjan sivuilta. Miksi pojat lukevat vähemmän kirjoja kuin tytöt, voi johtua siitäkin, että ei ole tarpeeksi kiinnostavia kirjoja juuri poikien makuun. Pojat pelaavat tietokonepelejä ja kännykkäpelejä, tämän kirjan seikkailut ja taistelevat juonikuviot ovat kuin pelimaailmasta, mutta tekstimuodossa. Kirjan tarinassa on uskomattoman hienoja luontokuvauksia, joiden läpi pojat lentävät leijulaudoillaan ja pitävät yhteyttä toisiinsa kypärissä olevien tietokoneiden avulla. Uskoisin, että juuri tämäntyyppisiä fantasiakirjoja, joissa on sitä pelimaailman tunnelmaa, erikoisia taisteluaseita ja tapahtumia runsaasti, kiinnostaisi poikia ja seikkailuista pitäviä tyttöjä. Kyllä kirjan sivuilta löytyy myös tyttöjä ja naisia, kuten kirjan vauhdikkaasta kansikuvasta näkyy. Toivottavasti kirja saa jatkoa ja runsaasti lukijoita, suosittelen.

- Ovela kuin kettu, Kaarne sanoi hymyillen. - Tilki on kettu. Se on tästä lähtien janitsaarinimesi. Rykmenttisi soturit huomasivat silmiesi erikoisen värityksen ja tulkitsivat sen niin, että sinussa täytyy olla puolet villieläintä.

Tatu Kokko, Rob McCool ja Krimin jalokivi
Icasos 2015
s. 284
Arvostelukappale

livekirjailija.blogspot.fi blogista löytyy lisätietoa kirjan valmistumisesta.

Anun bloggaus

6 kommenttia:

  1. Minulla on tämä kirja odottamassa sopivaa lukuhetkeä. Odotan kovasti, että tässä olisi kirja, joka vetoaisi yläkouluikäisiin (poika)lukijoihin. Toivotaan parasta! Mieheni ainakin totesi kannen nähtyään, että onpa kiinnostavan näköinen nuortenkirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjan kansikuva on kiinnostava ja taidokas. Uskoisin tämä kirjan vetoavan yläasteikäisiin poikiin, laittaisin lukuikärajan 10v. eteenpäin.
      Sen ikäiset eivät saisi lukea sodista ja tappamisesta, mutta he pelaavat kyllä pelejä joissa räiskitään kuoliaaksi koko ajan.
      Lukemisen iloa McCoolin veljesten seurassa :)

      Poista
    2. Näinhän se on, että sotaisa maailma tulee pelien kautta aika lähelle lapsia. Vaan kyllä ne leikkivät pyssyleikkejä jo ihan päiväkoti-ikäisestä asti. Leikit, joissa on tuo hyvä vs. paha -asetelma (jossa hyvät voittavat) taitaa olla jopa tarpeellinen tunteiden käsittelemiselle. Näin muistelen lukeneeni. Eri asia onkin sitten millä tarkkuudella tappamista tms. on tarpeen käsitellä. Mistä muuten tulikin mieleeni, että ollessani itse kuudennella luokalla "kaikki" pojat halusivat kirjoittaa verisiä tarinoita taisteluista ja tappeluista. Opettajamme kielsi sen...

      Poista
    3. Oma poikani kirjoitti myös pitkiä aineita, pisin oli muistaakseni 12 sivua, ja aiheena oli avaruustaistelu. Heillä oli miesopettaja, joten arvosana oli yleensä 9. Jännä juttu, että teidän opettaja kielsi kirjoittamisen. Sieltä olisi voinut kehittyä uusi kirjailijalahjakkuus :)

      Poista