torstai 23. heinäkuuta 2015

Naistenviikon kirjana Käännöksiä






Kiinalaisen sananlaskun mukaan kohtalot ovat tuulia, jotka puhaltavat ihmisen elämän läpi joka suunnasta ja pakottavat hänet ajan teille. Voimakastahtoinen ihminen pystyy taistelemaan noita tuulia vastaan ja siten ehkä itse valitsemaan tiensä, mutta heikko menee sinne minne tuulet työntävät.

Blogistaniassa on vietetty Naistenviikkoa lukemalla tytöistä ja naisista kertovia kirjoja. Lisään tähän Tuijata-blogin aloittamaan haasteeseen oman panokseni tällä kiinalaissyntyisen Hollannissa asuvan Jean Kwokin esikoiskirjalla Käännöksiä. Kirja on sekä osaksi omaelämäkerta että fiktiivinen tarina 11-vuotiaasta kiinalaistytöstä, joka muutti äitinsä kanssa Hong Kongista Yhdysvaltoihin ennen kuin se muuttui takaisin Kiinan omistukseen. Kirjassa seurataan a-Kimin, eli yhdysvaltalaisen nimen mukaan Kimberlyn, elämää maahanmuuttajana ja sorrettuna, mutta hyvin päättäväisenä tyttönä, joka opiskeli huikean lahjakkaana oppilaana samalla, kun teki pitkiä työpäiviä tehtaassa.

"Kaikki muuttuu vielä hyväksi. Sinä ja minä, emo ja poikanen."

A-Kimin täti maksoi äidin sairaskulut ja heidän molempien matkat Yhdysvaltoihin, lisäksi hän vuokrasi heille purkuasunnon. Velkoihin kului suurin osa a-Kimin ja hänen äitinsä tienaamista rahoista tädin miehen tehtaassa. Velanmaksuun kului monta vuotta. Tehtaan työntekijöiden lapset auttoivat tehtaassa vanhempiaan toisinaan melkein yön yli, jotta tuotteet valmistuivat ajallaan. Lapsityövoima oli tietysti laitonta, eikä Kimberly uskaltanut puhua työnteostaan kenellekään. Asuntokin oli ala-arvoinen torakkatalo hiirineen ja rottineen, ainoa lämmönlähde tuli uunista, jossa oli luukku auki. Paula-täti oli saanut sukulaisistaan hyvin maksavat työntekijät tehtaalleen.

Nukuin asunnossa huonosti, kuoppaisella kadulla rämistävät autot säpsäyttivät minut tuon tuosta hereille. Silloin äiti kuiskasi "kaikki hyvin", väänsi korviani kutsuakseen nukkuvan sieluni takaisin ruumiiseen ja pyyhkäisi otsaani kolmesti vasemmalla kädellään karkottaakseen pahat henget.

Käännöksiä on karheankaunis tarina köyhistä kiinalaisista, tyttärestä ja äidistä, jotka yrittivät saada jalkansa amerikkalaisen unelman sisälle. Kirjan luettuani ymmärsin, miltä maahanmuuttajasta voi kuulostaa vieras kieli ja miten vaikea sitä on oppia. Oppiakseen uuden kielen tarvitaan motivaatiota ja mahdollisuksia kehittää oppimaansa. Aina uuden oppiminen ei tarvitse opettajia ja ohjaajia sekä kursseja, vaan uutta voi opetella lehdistä, kirjoista, televisio-ohjelmista, radiosta ym. kuten kirjan tyttö opetteli. Kirjan kirjoittaja Jean Kwok muutti itse pienenä Hong Kongista Yhdysvaltoihin ja joutui sopeutumaan ankariin oloihin. Jean Kwok kävi päivisin koulua ja teki tehtaassa töitä iltaisin, mutta menestyi koulussa hyvin. Jean Kwok kuvasi kirjassaan maahanmuuttajien ankeiden olojen lisäksi a-Kimin hienon kasvukertomuksen ja kauniin kuvauksen äidin ja tyttären yhteiselosta vaikeuksien keskellä. Tarinassa tulee kiinalainen kulttuuri myös herkästi esille. Kirjan suomenkielistä nimeä olisin harkinnut tarkemmin, Käännöksiä ei anna oikeutta näin herkälle kirjalle. ****

Jumalat lähtevät pois keskiyöllä uudenvuoden aattona, joka osui sinä vuonna tammikuun loppuun, mutta joka vuosi ne palaavat takaisin eri aikaan ja eri suunnasta.

Jean Kwok, Käännöksiä
suom. Ulla Lempinen
Bazar 2011
s. 275
Girl in Translation 2010

Hannan bloggaus
Katjan bloggaus
Norkun bloggaus

 

10 kommenttia:

  1. Ostin tuon kirjan kesällä, sillä minusta aihe on kiinnostava. Tekstisi vakuuttaa sen lukemisen tärkeydestä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse ostin kirjan varta vasten tätä naisten viikon lukuhaastetta varten. Maksoin ruhtinaalliset neljä euroa.
      Aihe on kiinnostava ja kirja on hyvä esikoiskirja. Kirjailijasta varmaan kuulemme lisää. Aiheena kiinalaisuus, kiinalainen kulttuuri ja maahanmuuttajien kohtelu oli tietysti todella erilaista mihin olen tottunut. Olisin lukenut enemmänkin buddhalaisuudesta ja kiinalaisen perheen sisäisistä suhteista ja kasvojen säilyttämisestä.

      Poista
  2. Taisin lukea tämän romaanin aikoinaan juuri sopivassa saumassa. Pidin nimittäin yllättävänkin paljon ja jopa herkistyin lukiessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän kirjan aikana herkistyy aika monessa kohdin. Hienoa, että olet lukenut tämän, sillä en googlesta löytänyt bloggaustasi ja olisin tietysti lisännyt sen tänne. Hieno kirja ja uskomaton kasvukertomus, kuten kirjailijalla itselläänkin.

      Poista
    2. Kuvaat hienosti kielen merkitystä. Tämä kirja on mennyt minulta ohi, kiitos esittelysi - e enää.

      Poista
    3. Olen huomannut, että varsinkin kreikkalaiset ja turkkilaiset sekä espanjalaiset puhuvat turistipaikoissa hyvin suomen kieltä. He oppivat puhumalla ja kuuntelemalla, toistamalla ja matkimalla. Suomalaisethan eivät helposti puhu muuta kuin suomen kieltä, joten temperamentikkaat ihmiset yrittävät opetella sitten itse puhumaan ja saada suomalaiset puhumaan edes jotakin.
      Suomalaisille asiakaspalvelijoilla olisi paljon opittavaa ystävällisestä palvelusta. Toisinaan tuntuu, että se liikkeen ainoakin myyjä pakenee johonkin piiloon, kun a siakas astuu kauppaan.

      Poista
  3. Muistan, että jotenkin tämä kirja ei ollut minulle mieleen...ja kiinalaisen kultturin herkkyyden varjokin katoaa kun näen kuvia koirien syöntifestivaaleilta, joissa koirat nyljetään eläviltä, että liha olisi sitten mureampaa

    Sinulle on jotain kevyttä blogissani <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Leena, harmi, että et pitänyt kirjasta. Kiina on vastakohtaisuuksien maa, aivan kuin mikä tahansa maa. Jokaisesta maasta löytyy sekä pahaa että hyvää varsinkin eläinten kohtelussa. Kiinassa käytetään erilaisia lajeja, lajeja, joita länsimaalaiset pitävät outoina. Varsinkin länsimaalaiset pitävät outoina koirien syömistä, vaikka itse syövät lehmät, hevoset, lampaat, siat, vuohet, kanat, periaatteessa omat kotieläimensä, joita rakkaudella hoitavat.
      Buddhalaisuuteen kuuluu eläinten hyvä kohtelu ja tappaminen on kiellettyä. Kirjan henkilöt olivat buddhalaisia, mutta ongelmaksi osoittautui länsimaalainen talo, joka oli täynnä torakoita, hiiriä ja rottia.

      Suomessakin on makkaransyöntikilpailuja, hampurilaiskilpailuja plus muita ahmimiskilpailuja. Tietysti omalla käytöksellään ja ruokailulla pystyy vaikuttamaan oman osuutensa hiilijalanjäljestä ja kestävästä kehityksestä. Eläimet teurastetaan syötäväksi. Suomessa ammutaan luoti aivoihin, eli tappamista sekin on.
      En ole käynyt koskaan Mc Donaldsilla, koska he tekevät maapallolle todella hallaa tuhoamalla sademetsiä ja kasvattavat suurpelloilla jättihärkiä hampurilaisteollisuudelle.
      Suklaa tuo joka naisen rakkaus on tuotettu pienten lasten orjatyövoimalla.
      Maailma on paha paikka, mutta se voi olla myös hyvä. Jotain pitäisi tehdä sillekin, että 85 ihmistä maailmassa tienaa vuodessa sen, minkä 3,5 miljardia ihmistä yhteensä.

      Poista
  4. Etsin eilen sinun tekstiä, mutta en löytänyt. Lisäsin linkin nyt. Kurjen siivellä sai minut lukemaan Guon kirjan Pieni punainen sanakirja rakastavaisille ja Jean Kwokin Käännöksiä.

    Pidin kummastakin kirjasta, Guon huumori miellytti minua.Haluan lukea häneltä lisää. Kwokin loppuun en ihastunut. Tärkeitä kirjoja kumpikin. Huonolla kielitaidolla antaa persoonastaan epäedullisen kuvan. Kiinanenglantia olen joutunut kuuntelemaan enemmänkin. Se ei ole helpointa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Blogini oikeassa yläreunassa on hakukone, jonka avulla löytyy jokainen kirja josta olen postannut.
      Kwokin kirja oli herkkä kasvukertomus ankeissa olosuhteissa ja sehän oli osaksi omaelämäkerrallinen teos. Ainoastaan kirjan suomennetusta nimestä en pitänyt.

      Poista