maanantai 10. kesäkuuta 2024

Agatha Christie: Murha maalaiskylässä

 


Neiti Marple näkee aina kaiken. Puutarhanhoito käy savuverhosta, ja hän saattaa myös käyttää hyödykseen kaukoputkea jonka avulla hänellä on tapana tehdä havaintoja linnuista.

Dekkariviikolle sopii hyvin tämä Agatha Christien (1890-1976) ensimmäinen  neiti Marplesta kertova dekkari Murha maalaiskylässä. Neiti Marplesta kertovia dekkareita on kaiken kaikkiaan 12 kappaletta. Kirjan tapahtumat ovat tuttuakin tutummat, silllä tämäkin tarina on näkynyt tv-sarjoina ja elokuvana telkkarissa monet monituiset kerrat. Tarina on ilmestynyt jo vuonna 1930 ja sen on suomentanut Eila Pennanen.

On vaikea päättää, mistä tämä tarina oikeastaan pitäisi aloittaa, mutta olen valinnut lähtökohdakseni keskiviikon ja pappilan lounasajan.

Kirjan kertojana toimi St Mary Meadin pappi. Kirjan englannin kielinen nimi on Murha pappilassa, ja se olisi kyllä sopinut suomeksikin, mutta ilmeisesti se oli vielä 1950-luvulla liikaa suomalaisille, kun se suomennettiin. Kirja suomennettiin mielestäni tosi myöhään, 24 vuotta julkaisunsa jälkeen.

Murha tapahtui siis pappilassa. Pappi oli kutsuttu siksi aikaa kuolevan potilaan luokse, muutenhan hän olisi syyllinen. Kävi kyllä mielessäni, että olikohan pappi sittenkin syyllinen. Agatha Christie pyöritteli mahdollisia syyllisiä edes takaisin, ja pari ihmistä tunnustikin murhan. Jos minut tarina sai pikkasen sekaisin, niin onneksi neiti Marple pysyi skarppina ja nokkelana.

Täsmälleen puoli kymmeneltä kuului pieni naputus, ja nousin vastaanottamaan neiti Marplea. Hänellä oli hyvin kaunis Shetlandin-huivi kiedottuna päänsä ja hartioittensa ympärille ja hän näytti melko vanhalta ja hennolta. Sisään tullessaan hän suorastaan pursui pieniä kiihtyneitä huomautuksia.

Minusta on hassua, että elokuvissa neiti Marplella on aina sama rähjääntynyt korihattu päässään, vaikka ei hänellä näissä kirjoissa sitä koskaan ole. Huivi on aina. 

Tästä kirjasta lähti uteliaan ja aina oikeassa olevan neiti Marplen ura kotitekoisena salapoliisina maailmalle. Tykkään hänestä valtavan paljon ja jaksan katsella samat tv-ohjelmat aina vain. Kirjassa on sopivasti viihdettä ja huumoria. Rikoksetkin ratkeavat teekupposen äärellä. Vaativampi aivotyö vaatii sitten tilkan kotitekoista likööriä, se rauhoittaa mukavasti sekavia ajatuksia.

 

Agatha Christie, Murha maalaiskylässä *****

Suom. Eila Pennanen *****

Wsoy 2023

s. 293

The Murder at the Vicarage 1930

Ensimmäinen suom. kielinen julkaisu 1954

Dekkari

Neiti Marple-dekkarit

Agatha Christie: Ruumis kirjastossa

 


Kiitos Kirsti Dekkariviikko-lukuhaasteesta.

 

6 kommenttia:

  1. Mukava avaus! Agatha Christie & nti Marple ovat parivaljakko, jonka seurassa lukija ei pitkästy vaan viihtyy aina uudelleen ja uudelleen teosten vanhenematta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Neiti Marple on mainio henkilöhahmo. Tämä dekkari on harvinaisen raikkaan oloinen, vaikka on lähes satavuotias.

      Poista
  2. Hyvä valinta dekkariviikon avaukseen. On hyvä ottaa silloin tällöin luettavaksi vanhoja kunnon klassikoita.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin tämä oli kunnianosoitus neiti Marplelle ja Agatha Christielle.

      Poista
  3. Oi Christiet ovat aivan lemppareitani dekkarien saralla! Pitkään olin enemmän Poirotin kannalla, mutta nykyään tuossa herttaisessa mutta terävässä kuin partaveitsi Marplessa on jotakin vastustamatonta. Olisipa hän vielä isommassa roolissa tässäkin kirjassa! :D Nyt juuri luenkin Christieltä Tommy ja Tuppence dekkaria niin katsotaan miten he vetovat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Heidi kommentistasi :)
      Agatha Christien dekkarit ovat vastustamattoman koukuttavia. Molemmat päähenkilöt ovat erittäin epätavanomaisia dekkareiden päähenkilöitä ja sen vuoksi aivan uskomattoman sopivia. Itsellänikin on monet kerrat ollut neiti Marplemainen olotila, kun pihahommissa huomaan jotain epätavanomaisia kulkijoita tiellä tms. koukuttavaa ja uteliaisuutta herättävää.

      Poista