Voimallinen ilon ja kiitollisuuden tunne täytti hänet, kun hän käveli yksin tähtien alla Herrängsskogenissa.
Ensimmäinen laukaus osui häntä selkään, ja kun hän oli jo kaatunut, toinen tarkasti niskaan.
Ruotsalaisen Carin Gerhardsenin Hammarby-sarjan neljäs dekkari on nimeltään Piirileikki. Kirja jatkaa päähenkilöiden Connyn, Petran, Hamadin, Gerdin ja kumppaneiden rikostutkimuksia. Tällä kertaa heti kirjan alussa ammuttiin perheenisä kuoliaaksi hänen tullessaan pokeri-illasta kotiin. Mitä oikein oli murhan takana? Maahan oli levitelty neljä pelikorttia? Oli elokuun toinen päivä. Ehkäpä silläkin oli jotain merkitystä tai sitten ei.
Tyttö oli yksitoistavuotias ja nimeltään Larissa Sotnikova. Kesän lopulla viikkoa ennen kotiinpaluuta hän katosi yhtäkkiä. Jälkiä jättämättä.
Naapurustoon liittyi aika paljon salaisuuksia, ja Hamadin mielestä pienen venäläistytön katoaminen oli yksi tärkeimmistä esiin tulleista jutuista, jota kannatti tutkia lähemmin. Muitakin rikoksen tutkintaan liittyviä lähestymistapoja oli, mutta Hamad oli oikeassa mietteissään. Sen lisäksi hän oli saanut selville henkilön, joka oli töissä poliisilaitoksella, ja joka oli yrittänyt vierittää Hamadin syylliseksi rikoksiin, joissa myös Petra oli uhri. Että sellainen poliisi, mutta onhan me saatu lukea myös oikean elämän rötöspoliiseista.
Sjöberg aprikoi. Hän istui silmät suljettuina ja kasvot käsissään työpöytänsä ylle kumartuneena ja aprikoi. Äkkiä silmukka alkoi kiristyä. Mutta ei vain yhden vaan peräti kolmen mahdollisen murhaajan ympärillä.
Piirileikki murhaajan ympärillä sai pian outoja käänteitä, mutta niistä tarkemmin voit lukea kirjan sivuilta. Conny Sjöbergin johtamassa poliisiryhmässä tapahtui kaikenlaista esim. se joutui yllättävän tulituksen kohteeksi. Poliisityö on hengenvaarallista. Carin Gerhardsen taitaa rikosten ja rikollisten juonikuviot Piirileikkiä dekkarissa totta tosiaan.
Carin Gerhardsen, Piirileikki
Suom. Maija Ylönen
Minerva Crime 2022
s. 277
Helgonet 2011
Dekkari
Hammarby -sarja 4. osa
Carin Gerhardsen: Piparkakkutalo
Carin Gerhardsen: Tuhkimotytöt
Carin Gerhardsen: Unilaulu
Leikkisä otsikko mutta karmeaa kertomaa. Sairaalle mielelle murhatouhut voivatkin olla kissa- ja hiiri -leikkiä. Vähän niinkuin anonyymit häiriköt, mistä juuri oli puhe minun blogissani.
VastaaPoistaTässä dekkarisarjassa on leikkisät nimet joka kirjalla. Tykkään ennemmin, kun dekkarin nimestä näkee, että kyseessä on dekkari. Tämä sarja ei sovi herkille ihmisille ollenkaan. Näissä on lapsiin ja naisiin kohdistuvia ikäviä rikoksia. On toki miehiinkin kohdistuvia inhottavia rikoksia.
Poista