perjantai 12. heinäkuuta 2024

Anu Vähäaho: Niin kauan kuin voit rakastaa

 


 

Paikka oli selvästi päässyt rapistumaan menneiden vuosikymmenten loistostaan: Koristeellista sisäänkäyntiä kannatteli neljä pylvästä, joiden lohkeillut valkoinen rappaus paljasti altaan punaiset tiilet. Komean ajopihan ääriviivat saattoi juuri ja juuri aavistaa sisäänkäynnin edustalla. Rakennuksen taakse oli kasvanut tiheä koivikko, jonka lehvästön rakosista välkkyi ilta-auringossa kilottava Pohjanlahti.

Anu Vähäahon historiallinen teos Niin kauan kuin voit rakastaa sijoittui jälleen Ouluun ensimmäisen teoksen tapaan. Kirjan sivuilla entinen kotikaupunkini nousi esille merellisenä kaupunkina, joka se onkin. Meri on läsnä vahvasti. Kirjan päähenkilönä toimi puukauppias Robert Stenmark, joka osti ränsistyneen kartanon meren rannalta Oulun läheisyydestä. Hänen äitinsä oli aikoinaan ollut kartanossa kotiopettajattarena, ja ajettu häväistynä pois.

Nainen sujahti ovista yhtä äänettömästi kuin oli ilmestynyt pimeästä. Robert hengitti hentoa kukkaista tuoksua, jonka tämä jätti jälkeensä. Se väreili ilmassa kuin henkiolento, jonka läsnäolon saattoi vain aistia.

Robert Stenmark oli vannoutunut poikamies, joka ei kaivannut vaimoa tai perhettä elämäänsä. Siitä huolimatta hänelle alkoi sadella kutsuja katsastamaan morsianehdokkaita. Sellainen löytyi myös uuden kartanon naapurista, Mirjalasta, kapteeninleski Salome Jaakson. Robert oli kohtelias herrasmies, komea katsella ja miellyttävä käytökseltään. Omaisuuttakin oli kertynyt runsaasti, joten upeaan kartanoon oli rouvaskanditaatteja tulollaan. Robertia vaan ei oikein kiinnostanut, sillä hän viihtyi yksin ja työnsä parissa. 

Salome sai suunnitella sisustuksen remontoituun kartanoon, ja Robert viihtyi Salomen ja hänen pienen tyttärensä seurassa. Salomen sydän sykki kiihkeästi ja odotukset olivat suuret. Pian Robert varmasti kosii häntä.

Naisen huulet mutruilivat tämän taistellessa naurua vastaan, eikä Robert löytänyt itsestään voimaa olla tälle äkäinen. Hän tarttui kirjaan. Sen kannessa luki koristeellisin kirjaimin Stenbacken Surullinen rouva - wanhan linnan kokemukset ja tarinat.

Turun työmatkallaan Robert tapasi hurmaavan nuoren kirjailijattaren, Ida Andbergin. Niinhän siinä kävi, että kun Salome odotti Robertin kosivan häntä, niin tulikin kutsu kihlajaisillalliselle kartanoon. Robertin ja Idan kihlajaiset olivat kuin punainen vaate Mirjalan naisille. Sellainen punainen vaate sitten ilmestyikin kartanon pihapiirin vanhaan mäntyyn. Oliko kyseessä pila vai oliko kyseessä kummitus? Ida halusi selvittää asian ja kenties kirjoittaa aiheesta kirjan.

Anu Vähäahon Niin kauan kuin voit rakastaa  nosti esille menneisyyden aaveiden lisäksi kolmiodraaman kiihkeitä tunnelmia merellisissä kartanomaisemissa. Kummituksia ja rakkautta 1870-luvun Oulussa. Suosittelen.

 

Anu Vähäaho, Niin kauan kuin voit rakastaa *****

S & S 2024

s. 574

Historiallinen rakkausromaani

1870-luku 

 

Anu Vähäaho: En voi sua unhoittaa poies 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti