lauantai 12. marraskuuta 2016

Heidi Köngäs: Dora, Dora

Hajut ovat vaikeampia kuin luvut. Ne jäävät sieraimiin, eivätkä lähde pois. Niitä ei voi katsoa viistoon. Ajatus teurastuspaikasta nostaa heti kuvotuksen tunteen. Onneksi kova pakkanen tappaa kaikki bakteerit, peittää höyryt ja löyhkät, jäädyttää ne alleen. Lumi ei haise.

Suomen Lapissa oli toisen maailmansodan aikaan kaksisataatuhatta alppijääkäriä. Kuka hallitsi alueella oli selvää kaikille, mutta sitä ei silti kutsuttu miehitykseksi. Suomalaiset olivat kaikessa saksalaisten hallinnan alaisia ja myötäilivät heitä. Jäämeren rannalla oleva nikkelikaivos oli arvokas raaka-ainevarasto saksalaisten sodankäynnille ja kaivamista varten kuljetettiin  tuhansittain vankeja kaivamaan nikkeliä melkein paljain käsin. Vankien olosuhteet olivat hirveitä. Osa oli talvipakkasissa jopa ilman kenkiä. Jos joku kuoli tai hakattiin kuoliaaksi, ei sitä surtu. Vangit eivät kuuluneet enää ihmisiin, niitä sai kohdella miten sattuu. Lapissa oli kymmeniä saksalaisten työ- ja keskitysleirejä. Heidi Könkään finlandiaehdokkaana ollut Dora, Dora tuo sota-ajan kauhut lukijan silmille ja ajatuksiin, ahdistuksen rintaan ja kurkkuun. Kirja rikkoo rohkeasti nykyihmisten tabuja siitä mitä jopa romantisoitu toinen maailmansota oli. Sota lukitsi sotilaiden suut, mutta uskon, että siitä oli myös määräys, sotasalaisuudet olivat kiellettyjä puheenaiheita.

Natsit olivat kauhuolentoja, mutta uskoivat olevansa arjalaisia, maailman parasta kansaa. Saksalaissotilaat ihastuivat suomalaisiin naisiin, mutta naimisiinmeno oli kiellettyä, koska suomalaiset eivät olleet tarpeeksi hyviä. Ruotsalaiset ja norjalaiset olivat tarpeeksi arjalaisia. Myös saksalaisnaisten ja suomalaismiesten välille syntyi sodan kiihkossa rakkaussuhteita, josta kirjassa saamme lukea otteita. Dora, Dora on seksuaalisesti virittynyt kirja, siitä löytyy sekä bi-, homo-, että heteroseksuaalisuutta ja seksillä alistamista, raiskauksia ym. Kirjan päähenkilö Kolmannen valtakunnan varusteluministeri Albert Speer rakastaa Hitleriä, mutta on nyt pakomatkalla Jäämeren rannalle, sillä Fürer on suuttunut hänelle. Heillä on erikoinen suhde keskenään, jossa Speer on ollut ihailun kohteena ja Fürer on asettunut hänen ihailijakseen. Nyt tilanne on muuttunut uhkaavaksi.

Olen aina tiennyt, että kylmyys on yksi rakkauden muoto. Viileydeksi naamioitu tunne on polttavaa, sisältä polttavaa, se on puhdasta tulta, valkoista liekkiä, palaa kuin salpietari, kuin magnesium. Kuin se.

Matkaseurue on erikoinen: Speer ajaa ensimmäistä autoa ja hänen kyydissään on pitkäaikainen sihteeri Annemarie. Annemarie kaipaa lähisukuaan ja miestään, joka sai siirron itä-rintamalle melkein heti, kun he menivät naimisiin. Annemarie pelkää, että Speer on siirron takana. Annemarien on oltava vain hänen vallassaan ja palveltava vain häntä. Annemarie pelkää Speeriä ja hänen oikkujaan, mutta ihailee samalla hänen aikaansaannoksiaan, jotka meidän aikana näyttävät todella julmilta. Myös matkalla Annemarie joutuu Speerin julmuuden kohteeksi.

Matkaseurueessa on kolme autoa ja viimeisessä on kaksi artistia, joiden on tarkoitus viihdyttää saksalaisia sotilaita. Kylmyys palelluttaa molempia artisteja ja pelko siitä, että ei onnistu tehtävässään. Epäonnistuminen voi tietää vankilaa tai jopa hengenlähtöä. Yksi matkaseurueen jäsenistä on suomalainen tulkki, joka rakastuu välittömästi kauniiseen Annemarieen.

Mitä minä tein? Olen ollut niin vailla kaikkea, pitkään horteessa, etten voinut muuta. Tajuan sen, ja myös sen, etten pelkää mitään enkä ketään.

Matka jäätävän pakkasen ja valkoisen lumen keskellä on erikoinen. Lukijalle voi tulla yllätyksenä mitä kirjan nimi Dora, Dora tarkoittaa. Se on kaunis naisen nimi, mutta kirjassa sillä on toisenlainen tarkoitus. Näiden ihmisten yhdessäolo ja ajan ja paikan jakaminen on kirjan punainen lanka, jota Speer hallitsee, sillä vielä hänellä on valta kaikkeen. Varusteluministeri Speer oli todellinen henkilö, joka eli vuosina 1905-1981. Hän vieraili Suomessa 1943-44 vuodenvaihteessa ja kävi Petsamossa nikkelikaivoksella. Speer on kirjoittanut useita omaelämäkerrallisia teoksia toisen maailmansodan ajasta. Heidi Köngäs on kirjoittanut loistavan fiktiivisen kirjan tästä Speerin vierailusta, jossa ihmisten pelko natsijohtaja Speeriä kohtaan on käsinkosketeltava. Ainoa, josta en pitänyt, oli tulkin murre, sillä hän oli kotoisin Raahesta, jonne liittyy vahva murre, joka on itselleni tuttua. Jos kirjoittaa murretta, sen pitäisi edes hiukankin muistuttaa paikkakunnan oikeaa murretta, tässä kirjassa se ei toteutunut. Muuten suosittelen kirjoittamaan kirjakieltä. Olen Köngäksen kirjojen ihailija ja minua viehättävät nämä historialliset teokset, joissa on käytetty henkilöitä, jotka ovat aidosti eläneet tuolla aikakaudella.

Ajatus siitä, että eromme olisi lopullinen, on sietämätön. Tapan hänet ennemmin kuin annan mennä. Nämä kaksi voimakasta tunnetta, halu olla hänen lähellään ja halu tappaa hänet, saostuvat kahden metallin olomuotoa muuttavaksi massaksi.

Heidi Köngäs, Dora, Dora *****
Otava 2012  toinen painos
s. 333

Heidi Köngäs: Hertta
Heidi Köngäs: Jokin sinusta

Hyisellä Lapin-matkalla ovat olleet mukana mm. Elina, Sari, Leena Lumi, Hanna, Katja, Annika, Riitta, Morre, Jonna, Susa, Anni, Tuulia, Nanna, Arja, Alma Kalmak ja Maria





22 kommenttia:

  1. Hieno bloggaus Mai. Dora, Doran henkilöt ja Köngäksen upea kerronta tulivat elävästi mieleen. Eikös tässäkin kirjassa Speer napsinut jotain piristävää ja rauhoittavaa huumetta? En muista valmisteen nimeä, joku p-alkuinen.... Jostain luin että natsit, Hitleriä ja muuta johtoa myöten, sotivat tämän huumeen voimalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Riitta. Olithan se sinäkin mukana matkalla jäisellä talvipakkasella. Ainakin Speer valvoi koko ajan, hän oli niitä ihmisiä, jotka eivät pystyneet lepäämään.
      Pakkohan niiden oli olla huumeiden vaikutuksen alaisia, eihän tuollaisia raakuuksia muuten tehtäisi. Suomen sotilaille jaettiin amfetamiinia, että pysyivät hereillä ja pystyivät tappamaan. Tuohon aikaan huumeet olivat yleisiä lääkkeitä kaikenlaisiin vaivoihin.

      Poista
  2. Oi, Dora Dora odottaa minullakin hyllyssä. Köngäs on ihana kirjailija, luulen että pidän tästäkin ❤

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olin varma, että olet lukenut tämän kirjan jo aiemmin. Sinulle on siis hieno tarina luettavaksi. Suosittelen ja uskon, että pidät kirjasta :)

      Poista
  3. Pidän Köngäksen kirjoista, sain äskettäin uusittua kirjan kovakantiseksi. Murteet ovat ongelmani, sillä ne tahtovat hautautua kirjapinon alimmaksi. Yksi on takkuillut jo pidempään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Köngäs on vahva kirjoittaja ja aiheet ovat hyviä. Murre olisi helposti tarkistettavissa joltakin joka asuu paikkakunnalla. Tässäkin tapauksessa joltakin vanhemmalta ihmiseltä, sillä murteet muuttuvat ajan myötä. Siksi suosittelen kirjakieltä.

      Poista
  4. Minulle Köngäksen paras! Tosin Vieras mieskin oli vahva, mutta ihan eri tavalla...

    Dora, Dora sivuaa yhtä niistä historian aiheista, jotka minua kiinnostavat eniten, Kolmatta valtakuntaa. Olihan minusta tulla historianopettaja, kerran jo pyrinkin, jäin 3 pisteen päähän. Mikä vahinko, että sain sitten liian houkuttavia kirjoittamiseen liittyviä tarjouksia. Nyt otan takaisin kahta rakastani, historiaa ja kuvataiteita!

    Tällaisissa kirjoissa ja myös kuten Kirkkaus, me löydämme toisemme! Muistat varmasti, kun sanoin, että 'et voi volla pitämättä Kirkkaudesta.'

    <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle Hertta oli todella vahva kertomus. Dora, Dora oli jopa pelottava lukukokemus.
      Jännä kuulla, että historia on sinullekin todella rakas, niin minullekin. Myös taiteet.
      Kirkkaus meni luihin ja ytimiin sekä suoraan sieluun, samoin Mary ja Kotiinpaluu. Stridtsbergin Niin raskas on rakkaus oli aivan pelottava, kun lapsi jätetään heitteille pärjäämään yksin. Isän mielenterveyttä katsotaan lapsen silmin, järkyttävää.

      Poista
    2. Dora, Dora on todella pelottava, mutta kiinostava aihe.

      Meillä on ihan samat jutut: Mulla on kirjat, historia, kuvataiteet, elovkuvat ja puutarhailu. Sitten tulevat matkustaminen ja musiikki ja...

      <3

      Poista
    3. Minusta kirjasta tuli jopa kiinnostavampi, kun löysin sille taustatietoa netistä. Speer on oikeasti tehnyt matkan Rovaniemeltä Jäämerelle.

      ...runot <3

      Poista
    4. Älä mitään sano: Minäkin aloin kaivaa tietoja netistä:) Sama kävi Fraun kanssa eli kuuntelin sen Linan haastattelunkin monta kertaa.

      ...runot<3 Usko tai älä, nytkin on edessäni runokirja: Pentti saarikosken Tiarnia -sarja...

      Poista
    5. Janet Framestakin piti lukea kaikki mahdollinen netistä.

      Pentti Saarikoski oli huikea runoilija ja kääntäjä.

      Poista
  5. Minulla oli tämä lainassa kirjastosta ollessani Suomessa, mutten ehtinyt sitä lukea. Ehkä ensi kerralla. En ole toistaiseksi lukenut yhtäkään Könkään kirjaa, vaikka kiinnostaisi kyllä. Lähihistoria kiinnostaa, vaikka sota toisaalta ei. Mutta sekin tietenkin riippuu paljon siitä, miten sotaa käsitellään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Dora, Dora oli oikeastaan vain matkakertomus, ettei oltu suoranaisesti sotatilanteissa. Speer oli arkkitehti, mutta koska edellinen varusteluministeri kuoli (tapettiin?), Fürer nosti suosikkinsa tähän asemaan. Sodan jälkeen Speer oli tietämätön (?) holokaustista, mutta sai 20 vuoden tuomion orjatyövoiman käytöstä.
      Tässä kirjassa vahvimmat teemat ovat pelko ja rakkaus. Erittäin voimakkaat ja vahvat tuntemukset. Sota taustaelementtinä ja Speerin asema loivat ahdistusta ja jännitystä ihmisten välille.

      Poista
  6. Onneksi suomalaisnaiset eivät kelvanneet natseille. Mitähän kasvatusperinnettä ja geenejä tännekin olisi siirtynyt liittojen seurauksena? Tarpeeksi raskaat kasvatusperinteet jo muutenkin täällä Pohjolan perukoilla. Tämä on taas sellaisia kirjoja mistä jää päällimmäiseksi tunteeksi kiitollisuus siitä että ei ole joutunut noihin aikoihin ja noissa oloissa elämään, joihin viitataan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Rita, kun ne suomalaisnaiset kelpasivat, mutta ei naimisiin asti. Tänne jäi tuhansia isättömiä lapsia, kun saksalaiset lähtivät. Niin jäi venäläisiltä vangeiltakin. Suomalaiset sotilaat jättivät vastavuoroisesti Venäjälle lapsiaan. Isättömyys on vaikea asia ja aika moni on kantanut sitä leimaa sodista asti. Äideille oli vaikeaa kasvattaa lapsiaan, kun ei ollut päivähoitopaikkoja ja rahatilanne oli heikko. Moni antoi lapsensa adoptiolapseksi.
      Kiitollinen saa olla nykyajan perusturvasta: päivähoidosta, kouluista, terveydenhuollosta ja sosiaalipalveluista ym. jokaiselle on yhtäläiset mahdollisuudet hyvinvoinnin kautta elää turvassa ja tasa-arvoisena.

      Poista
    2. Tosi on, että hyvin kelpasivat. Moni olisi mukaankin päässyt, mutta kun kotona odotti perhe.

      Nyt sama tapahtuu ja on tapahtunut jo vuosia eli naiset menevät mieluusti miehelään Saksaan. Just vasta eräs tyttäreni ystävä...

      Saksalaisen miehen kanssa saatujen lasten kohtalo oli Suomessa sodan jälkeen kova, mutta toiset selvisivät ja jopa etsivät Saksasta sukulaisensa tai jopa isänsä esiin.

      Poista
    3. Minun serkun ainoa tytär löysi saksalaisen poikaystävän, eikä enää tullut takaisin, jäi Saksaan.
      Muistatko elokuvan Pojat. Siinä on riipaiseva loppu, kun Vesa-Matti Loiri juoksee nuorena poikana junan perässä ja huutaa äiti, äiti. Äiti lähti saksalaismiehen matkaa sodan aikana.

      Minä en pysty katsomaan tv-sarjaa, jossa etsitään kadonneita.

      Poista
  7. Hertasta tykkäsin paljon ja heti sen perään hankin Dora Dorankin jostain tarjousmyynnistä ja jätin odottamaan sopivaa hetkeä. Tämän syksyn jälkeen aion tosissani keskittyä vanhempiin kirjahelmiin, joten tämäkin tulossa vihdoin lukuun... Vahva lukukokemus tulossa, aistin sen upeasta kirjoituksestasi, Mai! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kaisa Reetta <3
      Tämä oli vahva ja pelottava matkakertomus, mukana ripaus romantiikkaa. Ainakin itse uppouduin täysin toisen maailmansodan aikakauteen kirjan mukana.

      Poista
  8. Hassua kyllä, Albert Speerin omat kirjat ovat paljon paremmin kirjoitettuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole lukenut yhtään Speerin kirjaa, ei edes kiinnosta lukea.

      Poista