perjantai 25. marraskuuta 2016

M. R. Carey: Maailman lahjakkain tyttö

Melaniekin oli ollut uusi kerran, mutta sitä on vaikea muistaa, koska siitä on niin kauan. Ennen kuin oli sanoja, vain asioita ilman nimiä, eivätkä nimettömät asiat jää mieleen. Ne unohtuvat, ja sitten niitä ei ole enää.

Luin uskomattoman koukuttavan tulevaisuuteen sijoittuvan dystopiateoksen, Mike Careyn Maailman lahjakkain tyttö. Koukuttajana oli tietysti päähenkilö, joka oli 10v. Melanie. Melanie oli saanut nimensä opettajaltaan, neiti Justineaulta, mieluummin hän olisi ollut Pandora. Oli heillä muitakin opettajia, mutta Melanie rakasti neiti Justineauta. Yksi vihatuimmista oli tohtori Caldwell, joka tutki heitä. Jos joku joutui sellikäytävän perällä olevan oven taakse tohtori Caldwellin luokse, hän ei palannut sieltä takaisin. Melanie muisti kaikki lapset, vaikka he eivät saaneet olla yhteydessä toisiinsa, myös ne poisviedyt lapset. Koulutuntien jälkeen heidät kärrättiin pyörätuoleihin sidottuina takaisin omiin yksityisiin selleihinsä, jossa oli sänky, tuoli ja pöytä. Seinillä oli kuvia, jotka neiti Justineau oli leikannut vanhoista aikakauslehdistä. Muuta ajanvietettä heillä ei ollut. Viikonloppuisin keskusradiosta kuului klassista musiikkia. Lasten sellit ja opetusluokka sijaitsivat tukikohdassa. Tukikohdan ulkopuolella odottivat viholliset, nälkäiset ja saalistajat.

"Menkää pois tai revin teidät kappaleiksi!" Melanie ulisee. Hän on epätoivoinen. Hänen suunsa on täynnä paksua sylkeä kuin mutavyöryn liejua. Hänen leukansa alkavat jauhaa itsestään. Häntä huimaa, huone katoaa ja ilmestyy takaisin. Melanie roikkuu ohuimman mahdollisen langan varassa. Hän on putoamaisillaan, ja suuntia on vain yksi.
"Voi hyvä luoja!" neiti Justineau nyyhkäisee. Viimeinkin hän tajuaa. Hän ottaa askeleen taaksepäin. "Olen pahoillani, Melanie. En ajatellut yhtään!"

Tukikohdan sotilaat pelkäsivät henkensä edestä pieniä lapsia. He pelkäsivät myös ulkopuolisia vihollisia. Lapset pelkäsivät tohtori Caldwellia. Miten tällaiseen tilanteeseen oli tultu. Onneksi neiti Justineau ei pelkää mitään tai pelkää hän tietysti, että joku satuttaa lapsia, varsinkin Melanieta. Ja sitten se päivä koitti, kun tohtori Caldwell haetutti Melanien laboratorioonsa, sillä hän aikoi tutkia Melanien. 

Nämä lapset saivat tartunnan vuosia sitten, ja he pystyvät yhä ajattelemaan ja puhumaan. Jopa oppimaan asioita. Heidän aivonsa ovat myös suhteellisen hyvässä kunnossa; rihmat ovat levinneet laajalti hermokudokseen, mutta ne eivät tunnu pystyvän käyttämään sitä ravinnokseen. Lasten elimistön kemiallisissa ominaisuuksissa on jotain, mikä estää sekä sienen leviämisen että sen tappavat vaikutukset. Osittainen immuniteetti... Hänen on aloitettava Melaniesta.

Tukikohtaan hyökättiin Melanien ollessa laboratoriossa sidottuna leikkauspöydälle. Vain pieni joukko pelastui hyökkäykseltä, Melanie ja neiti Justineau heidän joukossaan. Alkoi pitkä matka Majakkaan, jossa asui muita ihmisiä. Matka oli pitkä, koska heidän täytyi vältellä nälkäisiä ja saalistajia. Mutta matkalla he tapasivat myös muita, joihin eivät sienet vaikuttaneet. Ruokaa ja vettä oli hankala löytää. Maailma oli muuttunut paikaksi, jossa nykyihmisten oli vaikea elää.

M. R. Carey on kirjoittanut kauhuskenaarion tulevaisuudesta, johon on iskenyt tappava tauti, mutta kenelle se on kauhuskenaario ja kenelle ei. Vaihtoehtoja löytyy. Maailman lahjakkain tyttö, Melanie, on lähellä keinoa, miten ongelma, eli Pandoran sisältämä aarre, pitäisi ratkaista. Pitäisikö säästää nykyinen ihmiskunta vai ns. tulevaisuuden ihminen. Mike Careyn Maailman lahjakkaimmasta tytöstä on tehty myös elokuva, joka kiinnostaa minua kovasti. Tämän kirjan zombit eivät pelottaneet, koska mukana olivat Melanie ja neiti Justineau. Nämä rohkeat ystävykset veivät minut läpi kauhujen ja hirmuolentojen ja tekivät maailmasta paremman paikan. Ainakin toivon niin. Haluaisin niin mielelläni lukea jatkokirjan näille tapahtumille. Tulevaisuus on kuin kaukainen historia, se on kuviteltava. Carey on kirjoittanut henkeäsalpaavan pelottavan dystopian tulevaisuudesta.

Harmaata lunta. Pieniä hiutaleita, oikeastaan kuin siroteltua tomua, mutta sitä laskeutuu taivaalta loputtomasti. Kun hän tajuaa, mitä katselee, hän alkaa itkeä.

M. R. Carey, Maailman lahjakkain tyttö ****
suom. Juha Ahokas
LIKE 2016
s. 407
The Girl with All the Gifts 2014


Osallistun kirjalla Arca Fabulorum - Tarina-arkun Kira Niian Best Friends Forever eli BFF-haasteeseen, joka päättyy ystävänpäivänä.

4 kommenttia:

  1. Lukunäytteitten perusteella jo voisin sanoa, että tykkäisin! Tykkään dystopiasta muutenkin, vaikka nyt on vähemmän sitä tullut luettua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voisin kuvitella, että pidät kirjasta. Minä koukutuin heti, kun luin Raijan bloggauksen. Siellä on kuvia myös elokuvasta. Dystopiaa tulee vähemmän luettua. Ehkä sitä olisi enemmän nuorisokirjoissa.

      Poista
  2. Itsekin pidin kovasti tästä, ja toivon myös, että kirjalle tulisi jatkoa, mutta toisaalta se päättyi niin, ettei jatkoa välttämättä tule =/ Anyway, pakko nähdä tuo leffa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua kiinnostaa tulevaisuuteen liittyvät kirjat, kuten Teemestarin kirja. Sitten näihin yleensä liitetään niitä zombeja, joista en pidä. Tässä kertomuksessa oli hiukan yllättävä elementti, että tutkittiin tulevaisuuden ihmistä, joka oli geneettisesti muuttunut. Kirja päättyi todellakin niin kuten sanoit, että ei välttämättä tule jatkoa. Haluaisin kuitenkin lukea Melaniesta enemmän.
      Leffa vaikuttaa kauhulta!!!!

      Poista