Tuutikki Tolonen: Mörköreitti

Mitä pitää tehdä, jos haluaa löytää mörön maan alta?

Tuutikki Tolosen hurmaava lastenkirja Mörkövahti on saanut jatkokirjan Mörköreitti teoksesta. Teokset on kuvittanut Pasi Pitkänen ja täytyy ilokseni sanoa, että kuvitus on kirjoille napakymppi valinta. Mörkösadut ja mörkökuvitus täydentävät toisiaan mielikuvitusta villitsevällä tavalla. Nämä mörkösadut ovat valloittaneet niin suomalaiset lapset kuin monen muunkin maan lapset. Mörkövahdista on tulossa myös kansainvälinen elokuva.

Kirjan päähenkilöt Maikki, Hilla ja Kaapo kuuluvat Hellemaan perheeseen. Mörkövahti teoksessa heidän perheeseen ilmestyi Grah-niminen mörkö vahtimaan heitä, kun äiti ja isä eivät olleet kotona. Lapset tykästyivät kovasti omaan mörköönsä ja kirjan lopussa, kun mörkö palasi takaisin maanalaiseen kotiinsa, nuorin lapsista luikahti mörön perässä maan alle.

Maan alla ei oikeastaan ollutkaan pimeää ja pikkuinen tapasi heti ystävällisen Portinvartijan, joka lupasi johdattaa hänet mörön luokse. Sinne oli tietysti vaikea mennä ja matkalla oli kaikenlaisia vaikeuksia. Maan alla asusti nimittäin kaikenlaisia eläviä olentoja, joista osa oli aika ilkeitä. Perheen vanhemmat lapset olivat huolissaan, tietysti myös vanhemmat, pikkuisen katoamisesta. Vanhemmat lapset etsivät pikkuista ja tiesivät, että hän oli maan alla. Onneksi he saivat yhteyden pelaamaan maan alla olevan pikkuisen kanssa, mutta se oli aika yllättävä keino, jossa apuna käytettiin kylpytakkeja ja muurahaisia. Katsokaas tämä onkin aika satumainen satu.

Noidat lipuivat muurahaispesän luokse ja seisahtuivat. Vihreämekkoinen tiputti sinne jotain. Kaapo siristeli silmiään, mutta ei saanut selvää esineestä. Mitä ikinä se olikaan, muurahaiset tarttuivat siihen heti ja lähtivät kuljettamaan kohti kuusta.

Aikansa seikkailtuaan maan alla Portinvartijan kanssa Grah-mörkö ilmestyi heidän seurakseen ja avukseen. Molemmat Hellemaan vanhemmista lapsista aikoivat mennä pelastamaan pikkuisen sisaruksensa maan alta, mutta loppujen lopuksi oli parempi, että vain toinen heistä löysi maanalaisen tunnelin ja toinen jäi kotiin rauhoittelemaan vanhempia ja antamaan ohjeita maan alle. Todella nokkelia ja hoksaavaisia lapsia, joilla sadut elivät luonnollisena osana elämää, eikä minkäänlaiset otukset hirvittäneet heitä. Kuten melkein jokaisessa sadussa, tässäkin sadussa on onnellinen loppu.

"Rakas kultamörkö Grah, Mörkösaari. Tule joskus vielä minun luokseni käymään. Minulla on sinua ikävä. Minä piirsin kuvan sinusta ja minusta, koska sinä et osaa lukea ja minäkään en osaa kirjoittaa. Tässä kuvassa minä olen sinun sylissäsi ja halaan sinua, koska minä haluaisin välillä halata sinua, vaikka sinä taas aivastutatkin. Se ei haittaa. Paljon terveisiä rakas pörrömörkö..."

Tuutikki Tolonen, Mörköreitti *****

kuvitus, Pasi Pitkänen

Tammi 2016

s. 284

Tolonen Tuutikki: Mörkövahti

Osallistun kirjalla Arca Fabulorum - Tarina-arkun Kira Niian Best Friends Forever eli BFF-haasteeseen, joka päättyy ystävänpäivänä.