torstai 24. marraskuuta 2016

Jukka Viikilä: Akvarelleja Engelin kaupungista, Finlandiavoittaja 2016

Onko arkkitehtia, joka kieltäytyisi kokonaisen kaupungin rakentamisesta, vaikka se nousisikin näin pimeään, kylmään ja syrjäiseen paikkaan?

Jukka Viikilän esikoisromaani Akvarelleja Engelin kaupungista on hieno ja runollinen ehkä jopa hieman surumielinen teos 1800-luvun alkupuolelta, kun Helsingistä rakennettiin uutta pääkaupunkia Venäjän keisarin käskystä. Helsinki oli lähempänä Pietaria. Helsinki oli kallioinen ja tuulinen paikka, joten sen saamiseksi tasaiseksi tarvittiin paljon räjäytystyötä. Räjäytystyöt vaativat uhrinsa, samoin rakennustyöt. Räjäytetty kivimassa käytettiin rakennusmateriaalina. Engelin kaupungissa oli melkein aina kylmä ja tuulinen talvi. Engel oli saanut tehtäväkseen luoda Helsingistä pääkaupungin. Kirjan nimi on todella kaunis ja se kuvaa sitä, että Engel maalasi akvarelleja tulevista rakennuksista.

Alkujaan perheen piti viipyä syrjäisessä, pimeässä ja kylmässä paikassa kuusi vuotta, mutta tehtävästä tuli Engelille elämänmittainen työ. Jukka Viikilä on kirjoittanut teoksensa fiktiiviseksi yöpäiväkirjaksi vuosilta 1816-1840. Johan Carl Ludvig Engel (1778-1840) oli saksalainen arkkitehti, joka työskenteli Suomessa vuosina 1816-1840, ja rakennutti lukuisia vielä tänäkin päivänä toiminnassa olevia rakennuksia. Helsingin tuomiokirkko kuului Engelin päätyöhön, joka oli Senaatintorin empiremiljöö. Engelin urakehitystä oli mielenkiintoista seurata, sillä velkaantunut arkkitehti nousi lopulta Intendentinkonttorin johtajaksi ja kykeni rakennuttamaan perheelleen kodin, jossa oli Helsingin ainoa puutarha. 

Rakennus on vahva, mutta minun Emilieni heikko. Rakennus on sopusuhtainen ja vakaa, mutta minun Emilieni pää ei jaksa nousta ylös, se taipuu vasemmalle ja jää siihen. Rakennukseni kestää satoja vuosia, mutta minun Emilieni päivistä ei kukaan tiedä.

Viikilä on nostanut Engelin suururakan rinnalle tyttären heikon terveydentilan, joka surettaa isää kovasti. Kylmä ja tuulinen ilmanala ei ole tytön terveydelle hyväksi. Heiltä oli kuollut jo poika, joka on myös isän ajatuksissa. Viikilä on luonut Engelistä taiteellisen lahjakkuuden, jota repivät toisaalta halu menestyä urallaan, mutta samanaikaisesti huoli toimeentulosta ja perheen hyvinvoinnista lisäävät tämän syvästi ajattelevan miehen taakkaa. Suosittelen lukijoille tätä Helsingin alkutarinaa ja sen luojaa. Päiväkirjamainen kerronta sopii todella hyvin tähän elämäkerralliseen fiktiiviseen tarinaan. Päiväkirjamainen kerronta on hyvin todentuntuntuinen ja kertoo Engelin kaupungista todella paljon, silloin kun sitä alettiin vasta tekemään ja kun taloja oli jo valmiina.


Köyhillä on helppoa, koska he voivat syyttää kärsimyksistään köyhyyttä. Minun, menestyneen miehen, laita on toinen: ei ole mitä syyttää, mutta kärsimys on silti alituinen.

Jukka Viikilä, Akvarelleja Engelin kaupungista *****
Gummerus 2016
s. 213

Olen niin iloinen, että tämä voittajasuosikkini valittiin Finlandiavoittajaksi <3 <3 <3

20 kommenttia:

  1. Tämä oli ensimmäinen blogikirjoitus, jonka Viikilän kirjasta luin. Minulla ei suoraan sanottuna aiemmin ollut hajuakaan, mistä kirja kertoo eikä se edes kiinnotanut minua. Nyt alkoi kyllä kiinnostaa eli taidanpa ihan oikeasti tämän lukea joskus. Helsinki luonnollisesti rakkaana synnyinkaupunkinani kiinnostaa, samoin sen historia ja rakennukset. Eli kiitos sinulle tästä sopivan avaavasta kirjoituksesta! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ele <3
      Tämä on minusta niin hieno historiallinen kirja ja uskon, että pidät sen surumielisyydestä, mutta samalla päähenkilön ajatuksista. Akvarelleja, jo nimi kertoo taiteellisuudesta ja suunnitelmista, joiden avulla Helsinki alkoi muotoutua Suomen pääkaupungiksi.
      Lukuiloa <3

      Poista
  2. Mai, kuten omassa blogissani totesin, niin iloitsen siitä, että suosikkisi voitti. Itse olin vastaavassa tilanteessa viime vuonna Oneironin voiton myötä ja ne tunteet meni syvälle.

    Tämä kirja tökkii mua vastaan, tosin välillä vetää puoleensakin. Nyt tämä sitaattisi: "Köyhillä on helppoa, koska he voivat syyttää kärsimyksistään köyhyyttä. Minun, menestyneen miehen, laita on toinen: ei ole mitä syyttää, mutta kärsimys on silti alituinen."

    Kun olen juuri lukenut, miten hallitus leikkasi kaikkein köyhimmiltä, niin minussa herää raivo, enkä pysty ottamaan noita Viikilän lauseita vastaan.

    Anteeksi Mai, tiedän, että kirja on sinulle tärkeä. En halua pilata iloasi, mutta kuten tiedät, kirjoitan niin kuin ajattelen. On tuossa siteerauksessa hieno pointtinsa, en sitä kiellä, mutta just nyt. Tässä yht.kunn. tilanteessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika oli eri. 1800-luku. Minä rakastan historiaa ja voin sanoa, että tätä kirjaakin <3
      Engel oli köyhä arkkitehti, työtön ja sai töitä Suomesta. Oli pakko lähteä Saksasta työn perään, vaikka sitten tänne synkkään, kylmään pohjolaan. Hän teki töitä melkein nälkäpalkalla ja loi rakennuksia, jotka jäävät elämään vielä, kun me olemme jo lähteneet. Kouluja, koteja, kirkkoja, tähtitornin. Ne eivät ole kertakäyttöisiä, ja vaativat uhrinsa. Engel oli kauneuden ja taiteen luoja, joista on ollut iloa vuosisatoja, ja niistä on edelleen. Hän koki menestyksen eri tavalla, kun sai luoda kauniita rakennuksia.
      1800-luvun köyhyys oli erilaista kuin tänä päivänä Suomessa. Tänä päivänä on jokaiselle perusturva. Eihän se ole kenestäkään mukavaa, että perusturvasta leikataan. Ihastuin sitaatin vertauskuvallisuuteen silloin kun luin kirjan. Menestys ei tuo onnea ja rauhaa eikä terveyttä. Kärsimykset on meitä kaikkia varten, sairaudet, kipu ja kuolema. Pahinta on kun ne kohdistuvat omiin lapsiin, kuten Engelillä.

      Poista
    2. Ei kai kirjailijan tarvitse jättää jotain kirjoittamatta sen takia, että nykyaika on mitä on? Kyseessähän on historiallinen romaani. Minusta olisi tekopyhää, jos pitäisi sensuroida kirjoituksiaan sen takia, koska tänään on erilaiset ongelmat. Konteksti!

      Mutta kukin toki kokee tavallaan eli tarkoitus ei ole kinastella, vaan pakkomielle kertoa oma mielipide <3 :D

      Poista
    3. Kiitos Ele <3
      En minäkään pysty yhdistämään Viikilän kirjaa ja nykyajan yhteiskunnan ongelmia samaan pussiin, välissä on sentään 200 vuotta. Harmi vain, jos tuon sitaatin perusteella jää hyvä kirja lukematta <3

      Poista
    4. Elegia, herran jestas nyt sentään. En tarkoittanut, että ei saisi kirjoittaa niin kuin Viikilä tekee. Minusta on uskomatonta, että edes ymmärsit asian niin. Tuo lause vaan nyt sattui osumaan ihan samaan kohtaan kun olin juuri lukenut noista leikkauksista.

      Mai, sinun kanssasi on kiva kommentoida, koska koen, että voin vapaasti olla myös eri mieltä jostain kirjasta. Sellaista pelkoa ei ole, että Viikilän lukeminen valitsemaasi sitaattiin kompastuisi ja kuten edellä kirjoitin, niin siteerauksessa on toki hieno pointtinsa elikkäs ei hätiä mitiä ja ehkä jonain päivänä yllätän sinutkin kehumalla Viikilää.

      Poista
    5. Kiitos Omppu <3
      Ihana kuulla, että aiot lukea kirjan, se on nyt tässä kirjallisesti luvattu, mustaa valkoisella <3
      Tottakai saa olla kirjoista eri mieltä ja Oneirohan ei ollut minun kirjani, kun siinä ne henget taikka sielut tekivät mitä tekivät. Pelottava aihe minusta.
      Lukuiloa teille molemmille Engelin parissa <3

      Poista
    6. Mai, minusta on hienoa, että voidaan kaikessa sovussa olla myös eri mieltä. Kysehän on kuitenkin "vain" siitä, mitä ajattelee jostain kirjasta. On usein paljon antoisampaa, jos keskustelukumppani on osin eri mieltä. Siitä omiinkin ajatuksiin uusia tuulia.

      Haluaisin tosiaan kokeilla Akvarelleja äänikirjana. Luin, että siitä on ääniversio tulossa. En ole ennen kuunnellut äänikirjoja, mutta luulen, että juuri tähän kirjaan sopisi erinomaisesti. Hyvää viikonloppua!

      Poista
    7. Äänikirjat on kyllä hyvä ratkaisu, kun vain lukija sattuu olemaan sopiva. Joskus on käynyt niin, että kesken jännitystarinan tai miehen sotatarinan olen nukahtanut. Hukkaan on mennyt muutama äänikirjan kuuntelu. Matkoilla ne ovat kivoja.

      Hyvää viikonloppua ja lukuiloa <3

      Poista
    8. Anteeksi kommenttini, Omppu, jonka tulkitsin ihan väärin. Epäilin itsekin, ettet kai sellaista tarkoita enkä siksi osoittanut kommettiani suoraan sinulle, vaan yleisenä ajatuksena, joka siitä tuli mieleeni. Täytynee taas muistaa miettiä pari kertaa ennen kuin kommentoi ja miten sanansa muotoilee, joten opin paikka minulle. Kiitos!

      Poista
  3. En ole lukenut tätä vielä. Eikös Engel ollut aika nuori tullessaan Helsinkiin? Muuta en hänestä juuri tiedä... Kiitos Mai mielenkiintoisesta postauksesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Riitta <3
      Engel oli syntynyt 1778 ja hän tuli Suomeen 1816, joten hän taisi olla jo 38 eli tuohon aikaan ei mikään nuorukainen. Onneksi Helsingille Engelistä, saivat upean rakennuskokonaisuuden hänen suunnitelmiensa pohjalta.
      En kyllä ymmärrä uutta rakennusta, musta möhkäle, gukkeli, gukkis vai mikä lie rakennetaan siihen kalasatamaan. Ei hivele ainakaan minun silmiä.

      Poista
    2. Unohdin mainita, että Engel suunnitteli moniin muihinkin kaupunkeihin ja kuntiin kirkkoja, rakennuksia ym. ja arvostus ei tainnut olla vielä kummoista tuohon aikaan. Engelin tyyli poikkesi aika paljon muiden arkkitehtien tyylistä.

      Poista
    3. Helsingin Empire-keskusta on kyllä upea. Nykyarkkitehtuuria on vaikea ymmärtää, paikoin aivan kamalaa. Mieheni on arkkitehti ja me ruoditaan rakennuksia aina ajellessamme:) Vastikään Keravalla sattui silmään uudehko pienkerrostaloalue, jossa parvekkeen lasit olivat myrkynvihreitä! En pystyisi tuollaisessa asumaan - jokapäiväinen päänsärkyhän siitä seuraisi.

      Poista
    4. Olen samaa mieltä, että Empire-keskusta on upea.
      Minua oikein puistattaa nuo riemunkirjavat rakennukset mitä nyt nousee, niin kuin 70-luvulla ja tasakattoisina.
      Myrkynvihreät lasit, hui kauhistus! En pystyisi minäkään asumaan sellaisessa, mutta joidenkin on pakko asua siellä mihin pääsee asumaan. Surkeaa, että Suomessakin on asunnottomia, Helsingissä varsinkin, ja sitten... kaikkea voisi mainita mihin rahaa tuhlataan.
      Teillä on sitten taattu puheenaihe, arkkitehtuuri.

      Poista
  4. Mukava yllätys että pääsin näin äkkiä lukemaan kirjaraportin Finlandiavoittajasta. Olin tuskin ehtinyt mielessä ilmaista toiveen kun *putk* sinun juttusi putkahti näköpiiriin :) Engel on nimenä kovin tuttu, mutta en esimerkiksi lainkaan tiennyt että hän oli saksalainen. Mahtoiko tytär jäädä eloon? Nerokkailla, luovilla lahjakkuuksilla tuntuu usein olevan elämässä suurta ahdistusta tai surua. Joku on joskus jopa heittänyt ajatuksen että suuri taide nousee suuresta tuskasta.

    Minäpä googlaan Engelin aikaansaannoksia. Alkoi kovasti kiinnostaa !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva, että kiinnostuit Rita :)
      Olen kuullut tuon saman ajatuksen, että suuri taide nousee suuresta tuskasta. Luomisen tuska, halu tehdä jotain elämää suurempaa. Mielenkiintoista pohdintaa ja tässä kirjassa oli runsaasti sitä pohdintaa ja ajattelua.

      Poista
  5. Minä pidin voittajasta, se oli ainoa kirja, jonka hankin ns. F-kirjoista omaan kirjastooni. En ole blogannut, mutta pidin kirjasta hyvin paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä luin kirjan jo huhtikuussa, lainasin kirjastosta. Ostan varmaan sen itselleni, kunhan tämä häly laantuu vähemmäksi.
      Kiva, että pidit kirjasta <3

      Poista