keskiviikko 9. marraskuuta 2016

W. G. Sebald: Merkintöjä Korsikasta

Viime vuoden syyskuussa, viettäessäni kahden viikon lomaa Korsikan saarella, matkustin sinisellä bussilla saaren länsirantaa alas Ajaccioon tarkoituksena tutustua tähän kaupunkiin, josta en tiennyt mitään muuta kuin sen, että keisari Napoleon oli syntynyt siellä.

Saksalaissyntyisen W. G. Sebaldin (1944-2001) novelliteos Merkintöjä Korsikasta sisältää neljä kertomusta:  Pieni retki Ajaccioon, Campo Santo, Alpit meressä ja La cour de l´ancienne école. Teos on julkaistu postuumisti kirjailijan kuoleman jälkeen. Kirjailijalla oli aikomus kirjoittaa kokonainen Korsika-aiheinen teos ja nämä neljä tekstiä ovat teokseen kuuluvia, viimeistelemättömiä, mutta laadukkaita päiväkirjamaisia kirjoituksia.

Pieni retki Ajaccioon kertoo vierailusta kaupunkiin, joka oli kuuluisa Napoleonin syntymäkaupunki. Matkaan kuului vierailu Feschin museossa. Kirjailija kuvailee museon maalauksia upeasti ja aivan kuin olisi mukana katselemassa tauluja, joista hän ihaili eniten 1600-luvulla eläneen Pietro Paolinin maalausta äidistä ja tyttärestä. Museossa oli myös Napoleonin muistoesineitä ja pyhäinjäännöksiä mm. lukuisa joukko vuolukivestä ja norsunluusta tehtyjä veistoksia keisarista. Palattuaan hotelliinsa kirjailija huomasi hotellin henkilökunnassa huomattavaa yhdennäköisyyttä Napoleonin kanssa.

Campo Santo kertoo kirjailijan päivästä Pianassa, jossa hän kulki kävellen katsomassa maisemia ja tuli lopulta paikalliselle hautausmaalle. Haudan kunnosta ja hierarkiasta sekä hautojen ulkonäöstä kirjailija sai jopa yhteiskunnallisia ajatuksia sisältäen hiukan mustaa huumoria.

Näin siis myös Pianassa, missä vielä vähän aikaa sitten oli oikeastaan vain köyhiä ja vielä köyhempiä ihmisiä, hautausmaa aivan suurten kaupunkien nekropolien tavoin kuvastaa maallisen omaisuuden jakautumiseen perustuvaa yhteiskunnallista hierarkiaa ja kaikkia sen asteita. Valtavimmat kivet pyöritetään yleensä rikkaiden haudoille, sillä etenkin heidän kohdallaan on syytä pelätä, etteivät he suo jäkeläisilleen näiden perintöosaa vaan pyrkivät hakemaan omansa takaisin.

Alpit meressä on historiallista pohdintaa siitä minkälainen Korsikan kasvusto on aiemmin ollut, sillä se on ollut korkeiden puiden peittämä saari, joten muutakin kasvustoa on ollut. Ei ole enää, sillä valtavat metsät oli hakattu paljaiksi jo ajanlaskumme alkuun mennessä. Muutama metsä oli säilynyt, joissa kasvoi Saksanpihtaa, keskiajalla Korsikan yleisintä puulajia.

La cour de láncienne école oli kahden ja puolen sivun mittainen ja sisälsi kuvan. Kirjailija oli saanut kuvan ja siitä oli pyydetty kirjoittamaan jotakin. Tämä teksti on selvästi jäänyt kesken, mutta ilmeisesti kunnioituksesta kirjailijaa kohtaan haluttu säilyttää mukana. 

Viihdyin todella hyvin Sebaldin mukana Korsikassa ja hän sai matkustusintoni syttymään. Mikä ettei matka Korsikalle, jonka maaperällä syntyi eräs aikamme merkkihenkilöistä, sotaisa Napoleon Bonabarte.

W. G. Sebald, Merkintöjä Korsikasta ****
suom. Oili Suominen
Tammen Keltainen kirjasto 2016
s. 69
Alkuperäiset saksankieliset tekstit:
Kleine Exkursion nach Ajaccio
Campo Santo
Die Alpen im Meer
La cour de láncienne école

Osallistun kirjalla Ompun Novellihaasteeseen.

10 kommenttia:

  1. Tämä oli erikoinen pikku kirja, josta muistelen pitäneeni. Ensimmäinen Sebald minulle, mutta luen varmasti lisääkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jaan mielelläni tämän ensimmäisen novellikirjan sinun kanssasi. Tykkäsin minäkin.

      Poista
  2. Sebaldin edellinen "ILMASOTA ja kirjallisuus", 2014 oli varsin kiintoisa ja ajatuksia herättävä tuttavuus. Ja niin on tämäkin: niin surumielistä mutta seesteistä, katoavaa mutta on oltu ja eletty. Kaikella on ollut ja on oma erityinen merkityksensä kosmoksessa. Rytmiikka pitää, kenkään ei myöskään lukija jää irrallisena utuun leijumaan.
    Sebald vastaa huutonsa: tämä on kaikkea sitä, mitä kelpo kirjailijalta ja hänen kirjaltaan sopii ja on lupa odottaa ja hänen jalanjäljissään kelpasi Korsikan rinteitä ja polkuja kuljeskella ja antaa ajatusten vapaasti keinua taivaan sinessä... Siispä - ainakin aatoksissa: kirsut kohti Korsikaa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivaa analyysia Sebaldin novelleista. Tykkäsin siitä pienoisesta ironiasta mitä hän kirjoitti esim. rikkailla on isommat hautakivet, kun ne muuten tulisivat hakemaan rikkaudet pois jälkeläisiltä. Jotenkin tuli mieleen tuo Amerikan jytky, että kuinkahan iso kivi sen päälle pitää laittaa sitten kun se on ajankohtaista. Sillähän on omaisuutta älyttömästi.

      Poista
  3. Onneksi olkoon Mai ensimmäisen novellihaastepostauksen kirjoittamisesta (tai ainakaan en ole huomannut, että kukaan olisi postannut ennen sua).

    Sebaldissa on jotakin omanlaistaan taikaa ja kun luen tekstiäsi se välittyy hyvin kirjoittamastasi. Sitten vaan matkalippuja varaamaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Omppu ja ihana juttu, että virittelet meitä novellilukijoiksi. Kyllä on selvästi pienoista Korsika-kuumetta ilmassa.
      Suosittelen tuota aiemmin lukemaani Dina Rubinan Kaksiosainen sukunimi novelliteosta niille, jotka etsivät novellikirjoja. Siinä oli aika hauskoja tekstejä.
      http://kirjasahkokayra.blogspot.fi/2016/07/kaksiosainen-sukunimi.html

      Poista
  4. Tätä en ole ehtinyt lukea, mutta Sebald on jo lähempänä minua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hieno juttu, että Sebald lähestyy Ulla :)

      Poista
  5. Voi, miten haluaisin lukea tämän nyt. Olen lukenut pari Sebaldin kirjaa ja ne ovat oikeita aarteita. Olen varma, että pitäisin tästäkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sebaldin teksti, vaikka se oli viimeistelemätöntä, lumosi. Ihailen päiväkirjamaista tekstiä ja tässä sitä tuli jälleen kerran. Sebald lumosi. Olisin antanut täydet viisi tähteä, mutta viimeisen tekstin olisi voinut jättää pois.
      Aivan varmasti tässä kirjassa on ainakin kolme tekstiä mistä pitäisit.

      Poista