Taina Latvala on kirjoittanut kokeilevan kirjan Ennen kuin kaikki muuttuu, jonka kerronta on novellimaista, voisin verrata kirjaa jopa Alice Munron teksteihin. Lukutuntemukseni on tietysti oma, mutta kirja oli ilmava, ja tarinat olivat rakenteeltaan hajanaisia sekä heikosti sidoksissa toisiinsa. Toisinaan kirjat muistuttavat jotain toista kirjaa tai ovat jotain tyylisuuntaa, mutta luettuani Ennen kuin kaikki muuttuu teoksen, kirjan kokonaisuus toi selkeästi mieleeni Munron novellimaisen kirjoitustyylin. Pidin enemmän Taina Latvalan Välimatkasta (2012), joka oli selkeästi proosateos. Välimatka on esitetty näytelmäversiona Vaasan kaupunginteatterissa. Taina Latvalan esikoisteos oli nimeltään Arvostelukappale (2007) ja se voitti Kalevi Jäntin palkinnon.
He ovat pitkään hiljaa autiolla kylätiellä, kuin toisiaan kuunnellen. Tytön selkä alkaa vavahdella, pojan niska kastuu tytön kyynelistä. Poika vetää hänet syliinsä ja suutelee hämmentyneenä hikistä otsaa, maistaa siinä tytön suolan ja sydämen.
Ennen kuin kaikki muuttuu teos sisältää seitsemäntoista erilaista tarinaa, joissa esiintyy samoja nimiä mm. mies nimeltä Johnny ja ystävä nimeltään Bea. Yksi kirjan surullinen teema on isän kuolema, joka esiintyy muutamissa kertomuksissa. Suurin osa teksteistä kertoo nuorista aikuisista ja aika moneen liittyy kirjoittaminen. Kertomukset ovat arkirealistisia, mutta yksi omituinen tarina oli Kissan yksityisyys niminen kertomus, jossa toimittaja haastettiin oikeuteen kissan yksityisyyden loukkaamisesta. Jostakin syystä tämä tarina ei sopinut mielestäni kirjan kokonaisuuteen. Toinen tarina, Auringon lapsi, oli niin järkyttävä, että minua ihan heikotti, huh, siltikin se sopi täydellisesti kirjan kokonaisuuteen. Onnistuneen kampaamokäynnin jälkeen ei voi muuta kuin hymyillä, sillä tämä lyhyt kertomus oli huumoria täynnä. Kirjan teksteissä käydään eri tunneskaaloja läpi ilosta suruun, yksinäisyydestä yhteiseloon. Kirja oli yllättävä, mutta kokonaisuutena laadukas lukukokemus.
Silitin hänen rintaansa, tunsin miten kovaa hänen sydämensä hakkasi, kuin hän olisi juuri suorittanut elämänsä rohkeimman teon. Käteni varjo heilahti seinällä kuin susi.
Taina Latvala, Ennen kuin kaikki muuttuu ****
Otava 2015
s. 191
Uskoakseni on mielenkiintoinen kirja, sana 'ilmava' on laatumääre, josta tykkään;))
VastaaPoistaHyvää viikonloppua sinulle, Mai! ♥♥
Mistähän noita laatusanoja oikein tulee. En tiedä onko sellaista sanaa olemassakaan, mutta se vain tuli jostakin ajatuksesta...ilmava ajatus, hm...
PoistaHyvää äitienpäivää, Aili :)
Mai, tämä on edelleen yöpöydälläni, sillä Latvalassa on potentiaalia, mutta minua tökkii pyhekielisyys: 'sä' ja 'mä' etc. Se on minusta aivan eri kuin vaikkapa Kätilön verevä Lapin murre.
VastaaPoistaMinä tykkäsin tosi paljon Välimatkasta, se oli kirjoitettu Pohojanmaan murteella. Tykkäsin ehkä siksi, että ystävättäreni on sieltä kotoisin ja olen tottunut murteeseen.
PoistaYmmärrän kyllä sen, että puhekieli voi tökkiä vastaan. Itse asun seudulla, jossa on vahva murre ja kun minä alan puhumaan, niin kaikki katsovat pitkään ja ilmeistä näkee, että tuo ei kuulu meihin. Sitten kun olen lähellä Oulua, alan puhumaan ihan luontevasti ihan ikiomaa kotiseutumurretta, sydämen kieltä, ja olen kotona. Kieli ja murre ovat niin vahvoja elementtejä.