lauantai 23. toukokuuta 2015

Hillankukkanyrkki

Aviomies oli luvannut vainota häntä elämänsä loppuun asti, jos vaimo katoaisi. Oli uhannut kääntää kaikki tunturit ympäri löytääkseen ja haudatakseen naisensa Inarinjärvellä olevaan vanhaan hautasaareen hautakiven alle. Ukonsaaresta hänen ruumistaan ei osattaisi etsiä.

Nappasin kirjaston uutuushyllyltä Anitta Kaitajärven Hillankukkanyrkki teoksen, sillä viime vuonna luin hänen esikoisteoksen Rikotut kuvat ja vaikutuin kirjan tietopohjasta. Rikotut kuvat teos sijottui toisen maailmansodan aikaan ja inkerinsuomalaisten suurten siirtojen vuosiin. Inkerinsuomalaiset tulivat Suomeen evakkoon, mutta Stalinin käskystä heidät pakkosiirrettiin takaisin Neuvostoliittoon.
Hillankukkanyrkki sijoittui 80-luvun alkupuolille, mutta kirjan sivuilla seurataan myöskin Suomen historian aiempia tapahtumia, joista esille nousevat varsinkin Lapin sodanaikaiset tapahtumat ja niiden vaikutukset ihmisiin sekä inkerinsuomalaisten pakolaisten asema sodanjälkeisessä Suomesssa. Kirjan aihepiiri ei ole helpoimmasta päästä, mutta kirjailija on kirjoittanut mielenkiintoisen tarinan, jossa avataan vanhoja salaisuuksia ja päästetään vanhat kipeät muistot vapaiksi vuosikymmenien painolastista.

Kolme uteliasta tyttöä pyöri isän ympärillä ja halusi tietää, mitä isä oli tuonut. Kukaan heistä ei halunnut katsoa naista, joka seisoi yksinään auton vierellä. He eivät tunteneet tätä eivätkä tienneet, miksi isä toi hänet kysymättä heiltä lupaa.

Vera oli sisarusparven nuorin ja nousi kirjan päähenkilöksi. Isän ja äitipuolen kuoleman jälkeen jäämistöstä löytyi sellaisia tietoja, jotka vaativat Veran mielestä selvittämistä. Siskot eivät ehtineet, eikä heitä kiinnostanut yhtä paljon äitipuolen entinen elämä, mutta Vera oli päättänyt ottaa asioista selvää. Totuus löytyisi äitipuolen kotipuolesta kaukaa Lapinmailta. Tutkimuskaveriksi ja vaellusseuraksi Vera sai miehensä Juhon. Yhdessä matkattiin Lapin perukoille ja tutustuttiin ihmisiin, jotka tunsivat vanhat tarinat, salaisuuden verhot aukenivat ja äitipuoli tuli tutummaksi. Samalla reissulla myöskin oman äidin salaisuudet selvisivät. Vera ja siskokset eivät edes tienneet niitä olleenkaan. Isä oli saanut rakastaa kahta naista elämänsä aikana. Kahta naista, joita molempia etsittiin, toista vihalla ja toista rakkaudella. Kirjan loppupuolella yhdistyvät Rikottujen kuvien tapahtumat yhteen Hillankukkanyrkin kanssa. Mielenkiintoinen ratkaisu, joten suosittelen lukemaan ensin Rikotut kuvat ja sen jälkeen Hillankukkanyrkin. ***

Anitta Kaitajärvi, Hillankukkanyrkki
Myllylahti 2015
s. 247





6 kommenttia:

  1. Vaikuttaa mielenkiintoiselle kirjalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässäkin kirjassa on käytetty faktatietoa, joten kirja ei ole pelkkää tarinaa, vaan lukija oppii samalla Suomen historian tapahtumia. Itse olen kiinnostunut historiasta, joten kirja sopi ainakin minulle. Yhteiskunnallisia asioita ei pakkosyötetä, vaan ne on sulautettu mukavasti tarinan joukkoon.
      Mielenkiintoista oli lukea Lapissa olleista keskitysleireistä, joista olen jo saanut lukea Katja Ketun Kätilöstä. Kätilöstä on tulossa elokuva, jossa pääosan esittää Krista Kosonen, upea näyttelijä.

      Poista
  2. Kun kävin hiljattain kuuntelemassa kirjailijoitten haastatteluja, selvisi että yksi jos toinenkin heistä oli tehnyt mittavaa tutkimustyötä romaaninsa tarinaa varten. Ei ihme että romaanin kirjoittaminen saattaa kestää vuosia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toisinaan olen lukenut kirjoja, joissa on ihan selviä virheitä. Olen kiinnostunut luonnosta ja kukista ym. ja sitten kukkien kukkimisajat laitetaan väärin kirjoissa. Eihän sen tarkistaminen olisi iso juttu.
      Olen kiitollinen kaikille kirjailijoille, jotka tekevät suuren tutkimustyön romaaniaan varten. Varsinkin historia, joka on lempiaiheeni, vaatii suurta tutkimustyötä. Romaanissa kirjailija voi laittaa historialliset ihmiset tekemään vaikka mitä, mutta minusta on kunnioitettava asia, jos kirjailija kertoo kirjan lopussa faktatiedot.
      Tietokirjat ja elämänkerrat vaativat todella suuren tutkimustyön.

      Poista
  3. En tiedä huomaisinko välttämättä luonnontieteen tai historian yksityiskohtia, mutta voin kuvitella miten sellainen harmittaa virheen huomaavaa lukijaa. Käännösvirheet tai huonot käännökset osuvat väkisin silmiini kun olen kieli-ihmisiä. Tosin sitten myös hyvät käännökset :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua ei haittaa kielioppiin liittyvät virheet, kun itse teen töitä oppilaiden kanssa. Opetan niitä ensimmäisiä kirjaimia ja numeroita. Ja välillä ylempiluokkalaisten kanssa. Olen opettanut myös aikuisia. Lisäksi olen opettanut maahanmuuttajia. Minulle tärkeintä on tarina. Mutta tiedot ovat tärkeitä oppimisen kannalta.
      Ihmettelin tänään kauppakeskuksen valotaulumainosta: Meillä tänään maistoana. Kuvassa oli grillimakkaraa, joten ilmeisesti siellä oli makkaratarjoilut.
      Edellisen kerran ihmettelimme miehen kanssa, että mitä tuo gosaimaa tarkoittaa... siinä oli yhdistetty englantia ja suomea...

      Poista