maanantai 11. toukokuuta 2015

Pieniä sankaritekoja


Pieniä sankaritekoja on juvalaisen kirjallisuusterapiaohjaajan Satu Piispa-Hakalan esikoisromaani. Romaanin päähenkilöksi nousee nuori Anna, joka pyrkii omilla valinnoillaan kuluttamaan mahdollisimman vähän. Lisäksi hänellä on oma projekti, eli hän yrittää vaihtaa mahdollisimman moneen ulkovaloon energiansäästölampun hehkulampun tilalle. Kirjan kuvioissa ei tiedä itkeä vai nauraa Annan keksimille säästämismuodoille. Näistä Annan säästämiskohteista kertovat ulkopuoliset ihmiset mm. kämppäkaverit ja naapurit. Oman osansa ovat saaneet omat vanhemmat, jotka lopulta yrittävät ymmärtää Annan toimintaa ja alkavat myös itse tehdä erilaisia valintoja.

Tuli mieleen, että kotipuolessa joku väitti, että Suomessa voi juoda vessanpöntöstä. Ei tee mieli. Kämppis jättää virtsan huuhtelematta.

Kirja on kirjoitettu hurtilla huumorilla, mutta loppujen lopuksi Annaa ei voi olla säälimättä. Hän on rikkaan perheen ainoa lapsi ja tottunut kuluttamiseen ja katsellut vanhempiensa kuluttamista. Anna on valinnut vapaaehtoisesti toisenlaisen tien ja yrittää elää siten, että jättää mahdollisimman pienen hiilijalanjäljen. Kirjan tarina on ajankohtainen. Olemme tottuneet jo ihmisiin, jotka hakevat ruokansa kauppojen roskiksista. Onhan se hirvittävää tuhlausta laittaa hyvää syömäkelpoista ruokaa roskiin. Jotkut kauppiaat vieläpä lukitsevat roskiksensa, että ns. roskia ei kukaan vie. Onneksi löytyy myöskin niitä ajattelevia kauppiaita, jotka laittavat vanhentuneet ruoat esille kaupan takaosaan, josta ne voi helposti viedä pois. Lisäksi järkevät kauppiaat lahjoittavat vanhenemassa olevat ruokansa järjestöille, jotka jakavat ruokaa rahattomille. Totuushan on se, että Suomessa moni elää todella pienillä tuloilla. Kaikilla ei ole arvopohjana säästää ja kuluttaa mahdollisimman vähän, vaan ihmiset ovat oikeasti köyhiä. Tietysti ns. rikollisjoukot ovat huomanneet ruokajonot ja vievät ruokaa köyhiltä.

Kämppis koputti äsken huoneeni oveen ja pyysi sammuttamaan valot, koska ei ole enää pimeää. Yö meni jo. Toivoi, että sammuttaisin yhteisten tilojen valot, kun olen huoneessani. Tyhjiä tiloja ei tarvitse hukkaan valaista.

Pieniä sankaritekoja laittaa ajattelemaan omaa kuluttamista ja mitä sille voisi tehdä. Valoja ei todellakaan kannata pitää turhaan päällä joka huoneessa. Yksi mikä minusta on aika inhottavaa meidän kaupungin puolesta, niin se, että asukkaat lajittelevat kiltisti roskat, mutta sitten roska-autot tulevat ja kippaavat ne samaan kuormaan.

Ihminen on niin hieno eläin, että se paskantaa juomaveteen. Sitten se yrittää kaikin keinoin saada siitä vedestä puhdasta taas. Huijaus! Viesti on aika tehokas, kun viereen on kiinnitetty kuvat sekä jätevesien puhdistuslaitoksesta että vedenottamosta.

Tiedän, että maapallolla on jo niin kuivia paikkoja, että jätevedestä tehdään suoraan juomavettä. Suomessa jätevedet puhdistetaan ja lasketaan luontoon. Aina ei ole ollut näin, sillä jätevesilaitokset ovat suhteellisen tuore keksintö. Itämeren ympäristössä on vielä maita, jotka laskevat jätevetensä suoraan mereen. Jätevesiongelma on edelleen pinnalla Suomessa, sillä saariston uutta jätevesiasetusta on siirretty ja siirretty. Kansainvälisten meriasetusten mukaan laivat voivat pumpata kaikki jätteet, kiinteät ja nestemäiset, kansainvälisille vesille. Ja Talvivaaran luontokatastrofin tietävät kaikki, sinne vain vesistöihin lasketaan myrkyt. Näitä suurempia sankaritekoja tarvittaisiin mielestäni todella pian, sillä maapallo hukkuu jätteisiin ihan oikeasti. Ja nämä jätteet aiheuttavat ikävä kyllä todellisia katastrofeja luonnolle, eläimille, linnuille ja ihmisille. Pieniä sankaritekoja on aihepiiriltään erittäin yhteiskunnallinen ja isoja asioita sisältävä, vaikka näitä asioita on katseltu pienen ihmisen näkökulmasta ja huumorilla höystettynä. *****

Tappajafarkut :( 

Satu Piispa-Hakala, Pieniä sankaritekoja
Kustannus Aarni 2015
s. 157


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti