Linda Peltola: Kevätihmisen puutarhakirja - Kukkaisunelmia kotona ja puutarhassa

Linda Peltola on tehnyt hurmaavan Kevätihmisen puutarhakirjan viherpeukaloille ja kaikille, jotka rakastavat katsella puutarhakuvia ja lukea puutarhanhoidosta. Plussaa annan kirjan koolle, sillä se ei ole suurikokoinen ja paksu, vaan siro ja perhosmainen kuin kevät itse, uuden elämän ensihenkäys. Kirja on juuri sellainen, jonka laittaisin joulun ja uuden vuoden jälkeen olohuoneen pöydälle selailukirjaksi. Tietysti kirjassa on myös vinkkejä, joista joku voi ajatella, että huuhaata, mutta puutarhaihmiset ovat ottaneet ilolla vastaan nämä kuunkiertoon liittyvät opit kasvien hoidossa. Kasveja on kasvatettu vuosisatoja seuraamalla kuuta ja eri kasveja hoidetaan eri aikojen mukaan vanhojen hyväksi havaittujen oppien mukaan.

Taimien ja puiden istutus

Istutetaan kasvavalla kuulla, aamupäivällä, ja etelä-, lounais- tai länsituulella. Tärkein on kuitenkin kasvava kuu.

Kuun voimien hyötykäytön puutarhatöissä on lainattu Anne Pöyhöseltä. Tietysti puutarhojen ja kasvienhoitajat oppivat itsekin tuntemaan oman puutarhansa ja luottavat omiin havaintoihinsa mitä silmillään näkevät. Oppiminen kehittyy tekemällä ja olemalla kasvien kanssa tekemisissä. Kirjat, puutarhablogit, tv-ohjelmat ja lehdet ovat mainioita apuvälineitä ja vertaistukia puutahanhoidossa. Itse vierailen mielelläni kasvitieteellisissä puutarhoissa ja siirtolapuutarhojen avoimien ovien päivillä vinkkejä ja myytäviä taimia hakemassa. Toisinaan puutarhamyymälöiden myyjänä sattuu olemaan puutarhanhoidon ammattilainen, joka auttaa mielellään.

Talleta aina sipulien ja perennojen lajikenimet, jotta myöhemmin ei harmita...

Joskus on harmittanut, kun joku kysyy lajiketta, mutta enpäs ole vielä oppinut tätä viisautta. En edes muista mitä kukkasipuleita olen edellisenä syksynä istuttanut maahan ja mihin kohtaan, sillä ostan yleensä alennusmyynneistä viimeisiä pussukoita puoleen hintaan myytäviä sipuleita. Yleensä kukat nousevat kaikesta huolimatta ja nautin niiden kauneudesta, vaikka lajikenimistä ei ole tietoakaan. Jotkut nimet ovat sellaisia, jotka jäävät mieleen, vaikka niitä ei kirjoittaisi mihinkään. Muistan paremmin hyötykasvien lajikenimet.

Kylvettyäni eräänä syksynä punamarjakanukan suuria siemeniä ruukkuun ja käveltyäni tyytyväisenä pihan toiseen päähän, alkoi selkäni takaa kuulua kova rääkyminen. Kääntäessäni katseeni takaisin kasvihuoneen suuntaan, näky oli kuin pahimmasta Hichcockin kauhuskenaariosta. Parvi pirullisia harakoita oli ilmeisesti tarkkaillut tekemisiäni ja mylläsi nyt vimmatusti ruukkujeni kimpussa kuoputtaen sellaisella vauhdilla, että vermikulaattia leijui ilmassa. Ehkä söivät siitäkin osan - toivottavasti saivat vatsanpuruja.

Sellaistahan se tuppaa olemaan, että luonto on vahvasti läsnä puutarhanhoidossa ja linnut ja eläimet haluavat osan herkkupöydän tarjonnasta. Linda Peltola kirjoittaa todella mukaansatempaavasti puutarhanhoidostaan ja hän on saanut kirjaan mukaan satumaista tunnelmaa sekä kirjoituksella että mielikuvitusrikkailla kuvilla.  Kevätihmisen puutarhakirja on ajankohtainen kirja ja sulautuu luontevasti osaksi puutarhakirjojen maailmaa, mutta suloisella ja herkällä tavalla. Suosittelen kaikille viherpeukaloille, multasormille ja luontoa sekä kauneutta rakastaville lukijoille.

Linda Peltola, Kevätihmisen puutarhakirja - Kukkaisunelmia kotona ja puutarhassa *****

Kuvat ja teksti, Linda Peltola

Docendo 2015

s. 143

www.ylakuu.com
romppala.blogspot.fi