perjantai 1. toukokuuta 2015

Ranta


Kirjailija Hanna Tuuri on perinyt isänsä kirjailija Antti Tuurin kirjoittamislahjat. Kirjoittajina he ovat erilaisia, sillä Hanna Tuuri käyttää kirjoissaan runsaasti irlantilaista kulttuuria ja kansanperinnettä, hän asuu Irlannissa perheineen. Ranta teos sisältää runsaasti irlantilaista elämänmenoa, mutta kyllä hän on saanut sisälletettyä myöskin yhden suomalaisen henkilön kirjan vähäiseen sivuosaan. Muuten päähenkilöt ovat irlantilaisia. Kirjassa eletään sekä kiertolaisten, että kantaväestön elämänmenossa mukana. Päähenkilö Nora muutti lapsena kiertolaisperheen naapuriin ja otti kiertolaisten elämänmenon omakseen, viihtyi kiertolaislasten seurassa ja perheissä. Kaksi muuta päähenkilöä Seamus ja Jim olivat kiertolaissuvuista kotoisin. Seamus oli tottunut lapsuudesta saakka asumaan omassa talossa, mutta ajautunut jo nuorena rikollisuuden pariin, kuten serkkunsa Jim, joka oli joutunut vaikeuksiin. Kirjan parhainta antia oli kiertolaisuuskulttuurin yhdistäminen kirjan tarinaan.

Autonrämiä oli ollut Seamusin talon pihassa aina ja useita. Viisitoista. Seamus laski sinä päivänä, kun Lisa lähti. Riita Lisan kanssa oli paisunut jostakin pienestä, niin kuin aina. Lisa paiskasi aamupalalautaset tiskialtaaseen, nappasi karjuvan Brittneyn syöttötuolista ja lähti, ilmoitti, että hänen tavaransa voisi toimittaa hänen äitinsä luo, mutta toimittajana saisi olla joku muu kuin Seamus. Seamusin ei tarvitsisi edes soitella.

Nora ja Seamus eivät olleet pitäneet yhteyttä sitten nuoruusaikojen, mutta sitten Nora sai yllättäen puhelun Seamukselta, Jim oli teho-osastolla, sillä hänet oli pahoinpidelty, odotettiin Jimin kuolemista. Kiertolaisten tapana oli kokoontua yhteen, kun joku teki kuolemaa. Myös kaikenlaisissa juhlissa oli tapana kokoontua ja jokaisesta pidetään tarkkaa lukua, että se ei tullut tai ne olivat paikalla. Kiertolaisilla oli myös sukujen kesken vihamiehiä, Noralla oli omat epäilyksensä pahoinpitelijästä. Niinpä Seamus ja Nora alkoivat tavata toisiaan sairaalassa Jimin vuoteen vierellä. Seamus oli onnellinen siitä, että sai olla lähellä Noraa, sillä hän oli aina rakastanut Noraa, mutta Nora oli valinnut Paulin, opettajan pojan.

Yö ympäröi Noran kuin aine. Tiheänä, iholle kerääntyvänä. Tasainen, kaikkialle yltävä massa, korvia särkevä äänettömyys, silmiin valuva suuri tuntematon. Nora hapuilee, vetää sisäänsä valotonta ilmaa. Goithean gut, musta koira hengittää kuolemaa. Nora yrittää pysäyttää sisältään nousevan pakokauhun. Hän on tässä. Hän on olemassa. Tässä tyhjän äänettömässä pimeydessäkin hän on.

Olen lukenut aiemmin Hanna Tuurin esikoisromaanin Orapihlajapiirin (2011), jossa suomalainen äiti muutti tyttärensä kanssa Irlantiin. Lisäksi olen nauttinut varsinkin Hanna Tuurin puutarha-aiheisista kolumneista. Hanna Tuurin tarinointi on selkeän kuvailevaa, paikoin rosoisen kaunista. Lisäksi nautin irlantilaisista vanhoista tarinoista, joita hän sisällyttää teksteihinsä. Ranta teos on kolmen lapsuudentoverin kohtaamisesta ja menneisyyden muistelmista koottu kertomus, johon on sisälletetty irlantilaisen yhteiskunnan ajankohtaisia kysymyksiä, mutta myöskin Irlannin menneisyydestä kumpuavia tapahtumia. Suosittelen. ****
Hanna Tuuri, Ranta
Otava 2015
s. 285


6 kommenttia:

  1. Kokeilin tuota kirjaa, mutta olen tiiviin ilmaisun lukijan. Harvoin jätän mitään kesken. Pitänee kokeilla tuota Orapihlajapiiriä. Oletteko Vapun jo saaressa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se riippuu niin tarinasta milloin tiivis teksti on hyvä. Hanna Tuurin tarinoinnissa iso merkitys on vanhoilla tarinoilla ja irlantilaisilla kertomuksilla ja elämänmenolla, joka tulee rehevämmäksi kerronnan kautta. Taidan olla Irlanti-fani.
      Vappu kuluu kotosalla vieraiden kanssa.

      Hyvää Vappua sinulle :)

      Poista
    2. Kiitos postauksesta, Mai!
      Enpä ole lukenut, saa nähdä, luenko!
      Hyvää Vapuniltaa sinulle! ♥ ♥

      Poista
    3. Hyvää Vappua näin jälkikäteen Aili :)

      Poista
  2. Rannassa oli kyllä paljon kiehtovaa. Tuuri on todella hyvä kirjoittaja, ja on jännittävää odottaa mitä hän kirjoittaa seuraavaksi. Aion lukea, ihan ehdottomasti. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin minäkin, luen Hannan kirjoja, mutta en hänen isänsä kirjoja.
      Ihana Irlanti, iski oikein kaukokaipuu vihreille nummille ja rannoille :)

      Poista