torstai 11. syyskuuta 2014

Väliaikainen



Rosa Liksom hyppäsi lempparikirjailijakseni Hytti nro 6:n ansiosta. Siihen mennessä en ollut lukenut yhtään hänen kirjoittamaansa kirjaa. Väliaikainen on toinen Liksomin kirja, jonka olen lukenut. Hytti nro 6 voitti Finlandia – palkinnon vuonna 2011 ja se kertoi nuoren naisen matkasta 80-luvun Neuvostoliiton halki. Juonen hauska yksityiskohta oli se, että nuori suomalainen nainen joutui jakamaan hyttinsä kiimaisen venäläisen miehen kanssa, mutta ei siinä nyt sen pahempaa ehtinyt tapahtumaan. Hytti nro 6 on käännetty 12 kielelle, käännösoikeudet on myyty kahteenkymmeneen maahan.

Väliaikainen on lyhytproosakirja. Jostakin syystä olen alkanut pitämään erittäin paljon novelleista ja yleensä lyhytproosasta. Runoista olen pitänyt aina, mutta lyhytproosa on kirjoittamisen laji, joka on todella taidokasta kun sen osaa ja Rosa Liksom osaa sen taidon. Kurkkasin hieman netistä, mitä siellä sanotaan lyhytproosasta:

Lyhyehkö suorasanainen fiktiivinen kertomus, jossa yleensä kuvataan kiinteässä muodossa keskitettyä tapahtumaa, erityistä mielentilaa tai yksilöllistä kehitystä. Novelli on yleensä romaania draamallisempi, joten siinä voidaan usein erottaa peripetia (käännekohta) ja kliimaksi (huippukohta). Henkilökuvaus ei yleensä ole läheskään yhtä monipuolista ja kattavaa kuin romaanissa. (Yrjö Hosiasluoman artikkeli ”Novelli”, Kirjallisuuden sanakirja, WSOY 2003)

Väliaikainen sisältää 68 novellia, joista lyhin on pari riviä pitkä ja pisimmät noin viisi sivua pitkiä. Seuraava parin rivin tarina on ehkä sellainen, joka on vaikea mieltää lyhytproosan piiriin, mutta aihe on tärkeä. Kertokaa, jos olette eri mieltä.

Jos mun sukuelimet silvotaan niin suomalaiset katsoo mua hitaasti, jos ei, meikäläiset pitää mua outona.

Rosa Liksom elää tässä päivässä ja kaikki hänen novellinsa kertovat arkisista asioista selkeästi, mutta siten, että yhtään kertomusta en halunnut jättää lukematta. Väliaikaiseen sisältyy kaksi tismalleen samanlaista tarinaa aikamiespojasta, jota vanha äiti häiritsee puhelinsoitoilla kymmeniä kertoja päivässä. Nämä kaksi identtistä novellia loppuvat eri tavalla. Jälkimmäinen novelli oli sellainen, jota en osannut odottaa, mutta aihe on loppujen lopuksi tullut tutuksi suomalaisessa elämänmenossa, valitettavasti. Pointsit Rosa Liksomille rohkeudesta puuttua tällaiseen arkaluonteiseen aiheeseen.

Rosa Liksomin lyhytproosan parasta antia ovat meän kielellä kirjoitetut murretarinat. Niissä hän on parhaimmillaan ja niistä tulee minulle itsellenikin kotoisa olo, koska olen kotoisin Pohjois-Suomesta. Väliaikainen on yhteiskunnallisesti pienen ihmisen asioihin kantaaottava teos. Omat tarinansa ovat saaneet narkkarit, alkoholistit, työttömät, yksinhuoltajat, vanhukset, kirkonmiehet, muistisairaat, lottovoittajat, pariskunnat jne. Liksom katselee tässä kirjassa meidän tavallisten ihmisten elämää, johon jokin pieni sattumus piirtää tarinankuvion ja se on ansainnut paikkansa kirjassa. Tarinat ovat yllättäviä ja elämänmakuisia. Plussaa eläintarinoista. ****+

Rosa Liksom, Väliaikainen
LIKE 2014
s. 173

9 kommenttia:

  1. Kiitos kiinnostavasta kirjaesittelystä Mai;)
    Tuli myös lisätietoa Finlandia-teoksesta, kiitos siitäkin! ♥♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Aili :)
      Finlandia-teosta luin posket punaisina ja jännäsin koko ajan mitä siinä tapahtuu :) Suosittelen :)

      Poista
  2. Luultavasti moni vierastaa Liksomin kirjoja, kuten itsekin tein. Kumpikin kirja on oikein koukuttavaa lukemista :)

    VastaaPoista
  3. Tämä kiinnostaa minua kovasti. Pitääpä vaarilla kirjastosta jossain vaiheessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen lukemaan välillä lyhytproosaa. Osassa tarinoista ei voi vastustaa, vaan hymy nousee huulille :)

      Poista
  4. Siis varailla - mokoma automaattinen korjaus! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun blogissa ei ole niin nöpön nuukaa nuo ns. kirjoitusvirheet... luovuus kunniaan ja kun opettaa lukioppilaita ja osa tuttavista on kärsinyt ikänsä ja varsinkin kouluajan kirjoitusvirheiden moittimisesta, niin minun blogissa on omat ja muiden kirjoitusvirheet sallittuja :)

      Poista
  5. Liksomin kirjoja luettiin äikäntunnilla Pellossa joskus kouluaikoina, siis 80-luvun loppupuolella. Oiskaan ollu yhden yön pysäkkiä. En paljonkaan muista, koska oli muutakin puuhaa. Sen sijaan näitä ajattelin taas lukea, olis tuo hytti nro 6 hyllyssä ja olikohan Kreisland. Hytin ostin kirjakassista muistaakseni 6 eurola tarjouskortista. Itsekin meänkielen taitoisena varmasti tykkäisin tästäkin bloggaamastasi kirjasta ja Liksomhan on siis naapurikylän tyttöjä joten aina pitää olla myös kotiseutusuosiollinen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ostin itsekin Liksomin muistaakseni samalla summalla. Nuori myyjäpoika sanoi, että hän ostaa viimeisen joka jäi jäljelle. On se kiva, kun kohtaa kirjamyyjän, joka myös lukee.
      Kannatan Liksomin kirjojen lukemista, jos ne vieläpä ovat hyllyssä odottamassa.
      Itse luen aina kun mahdollista pohjoisen kirjailijoita, Tervoa ym.

      Poista