perjantai 26. syyskuuta 2014

Tykistönkadun päiväperho


Etsiessäni kirjoja Lukuiloa Perhoslaaksossa – lukuhaasteeseeni, tutustuin Kirjakaapin kummituksen  blogissa Helena Sinervon Tykistönkadun päiväperhoon ja päätin lukea kirjan. Helena Sinervo oli vuoden 2004 Finlandia-palkinnon voittaja romaanillaan Runoilijan talossa. Sinervo on tullut tunnetuksi myös runokirjojen kirjoittajana.

Tykistönkadun päiväperhon päähenkilö oli Mette, joka päätti jättäytyä pois työelämästä ja keskittyä ikiomaan projektiinsa, jossa hän, vanhempi nainen, harrasti seksiä anonyymisti yleensä nuorempien miesten kanssa. Hän teki netissä treffit miesten kanssa ja käytti nimimerkkiä. Tapaamiset sovittiin milloin mihinkin paikkaan. Tapaaminen jäi joko yhteen kertaan tai se jatkui niin pitkään kuin se kiinnosti Metteä.

Mette oli tavallinen naimisissaoleva murrosikäisen Petran äiti, joka vietti ns. kaksoiselämää. Arki oli pyhitetty lapselle, miehelle ja kodille sekä yhteisille menoille esim. konsertteihin. Vapaa-aika oli sitten päiväperhomaista lepatusta eri miesten kanssa, salailua, seksikokeiluja, nautiskelua ja jopa kipua, joka päättyi yleensä inhottavaan olotilaan. Mette ei tehnyt projektiaan mielihyvästä, vaan hän halusi itselleen mielipahaa. Mielipahan etsiminen kumpusi lapsuudesta, jolloin hänen psykologiäitinsä oli tehnyt kokeiluja Mettellä. Kirjan päähenkilö oli mielestäni kylmä ja tunneköyhä ihminen, jolta puuttui kyky tuntea empatiaa muita ihmisiä kohtaan.

Metten varomaton leikittely omalla keholla kostautui ja siirtyi myös Metten miehelle. Tästä ja eräästä toisesta tapahtumasta Mette jäi ns. kiinni ja hänen oli avauduttava jonkin verran. Kirjan tarina oli outo, mutta outoudessaan erikoinen. Outo tarina loppui mielestäni liian laimeasti ja jäin odottamaan huippukohtausta.  **

Hyvää hyvyyttään hän oli opastanut nuoria, seksinnälkäisiä miehiä, liehuttanut vapautuksen ja huojennuksen lippua pakottaville kupeille ja seksin ympärillä tuskallisesti kiertäville ajatuksille. Tarrautua himon ja inhon jumalkeinun kitiseviin kettinkeihin kuvotuksen ekstaasissa oli hyvyyttä jos mikä, vaikka monikaan ei sitä ymmärtänyt.

Helena Sinervo, Tykistönkadun päiväperho
WSOY 2009
s. 240

Kirsin, Jonnan ja Jaanan bloggaukset

8 kommenttia:

  1. Tämä on kyllä kovin erikoinen tarina. Mielenkiintoinen mutta erikoinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen kanssasi samaa mieltä. Kirja olisi vaatinut räväkämmän lopun, sillä mielestäni kirja loppui kesken. Siksi vain kaksi tähteä.

      Poista
  2. Tarkistin tilastoistani, että olen lukenut tämän vuonna 2009 ja nyt suuresti ihmettelen, että muistikuvani ovat niin hataria, koska tämä vaikuttaa hyvinkin kiinnostavalta teokselta aiheensa puolesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin kiinnostuin aiheesta. Kirsin blogissa kerrotaan kirjasta aika räväkästi. Jossakin sitä verrattiin Rosa Liksomin Hytti nro 6, mutta minusta niissä ei ole samaa. Päähenkilöt eroavat toisistaan aika lailla. Ehkä se, että molemmissa käsitellään seksualisuutta on samaa.
      Minusta on vain positiivista, että naiset uskaltautuvat kirjoittamaan erotiikkaa ja seksualisuutta, ettei se ole vain miesten yksinoikeus.

      Poista
  3. Pitäisi lukea vissiin enemmänkin suomalaista kirjallisuutta, on jääny viimevuosina vähemmälle. Nykyaikana ei tarvi ihmetellä juuri mitään, joten kirjan idea on tältä vuosituhannelta. Tulee mieleen muutamia muitakin kirjoja, jossa laitetaan elämä risaiseksi. Kyllähän näitä tämmösiäkin kirjoja voi lukea, vaikka ei päädy ihan ensimmäisenä käteen. Valaiseva ja hyvä Bloggaus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on lukuhaaste Lukuiloa perhoslaaksossa, johon luetaan kirjoja, joiden nimessä on perhonen tai jokin muu lentävä hyönteinen, joka toimii kasvien pölyttäjänä. Aihe tuli omasta puutarhaharrastuksesta. Siksi etsin tietynnimisiä kirjoja.
      Minusta haasteisiin lukeminen ohjaa mukavasti omaa lukemista, sillä kirjojahan on maailma pullollaan.
      Tämä vuosi on ollut blogissani melkein tasapeli suomalaisten ja ulkomaisten kirjojen kanssa. Ainoa vika on se, että mieskirjailijoiden osuus on vain noin 30% kaikista kirjoista. Tässä kuussa olen hieman ryhdistäytynyt ja lukenut 8 mieskirjailijan teosta.
      Sinervon kirja on todellakin ajankohtainen.

      Poista
  4. Kotimainen kirjallisuus on minulle aika vierasta. Tänä vuonna lukenut enemmän ja löytänytkin hyvää. Hieman erikoinen tuo kuvaamasi tarina on.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen tänä vuonna lukenut aika paljon suomalaista kirjallisuutta ja käynyt kuuntelemassa kotimaisia kirjailijoita esim. tänään olin kuuntelemassa Magdalena Haita, Roope Lipastia, Hannu Raittilaa, Christian Rönnbackaa jne.
      Sinervon kirja on erikoinen, mutta näitä vastaavia kirjoja löytyy, joissa keski-ikäinen nainen harrastaa salasuhteita. Olen lukenut muutamia mm. Härkösen Ei kiitos, Björkin Puuma...

      Poista