Olin väittänyt, että
koti-ikävä oli ajanut minut takaisin. En tiedä, kuka siihen uskoi. En ollut
pystynyt lähettämään rahaa vuosiin. Minun oli korjattava tilanne. Oli
löydettävä töitä.
Sofi Oksasen uusin teos Koirapuisto
kertoo tarinan ukrainalaisesta naisesta Olenkasta, joka palasi takaisin
kotimaahansa Pariisin vuosiensa jälkeen. Ukrainassa piti tutkailla
työmarkkinoita, eikä töitä niin vain ollut tarjolla. Nuoria kauniita malleja
oli pilvin pimein. Kauniit kasvot takasivat kuitenkin töitä muillakin aloilla
kuin mallimaailmassa. Koirapuiston
maailmassa sukellettiin hyvin arkoihin perheiden sisäisiin ongelmiin, joista
bisnesmiehet olivat oivaltaneet markkinaraon ukrainalaisen sallivan lainsäädännön
johdosta.
Ilmoitus
sähkötolpassa ei ollut ainoa sään syömä lappunen, jossa kaivattiin palvelukseen
kauniita tyttöjä, mutta se oli ensimmäinen, jossa sanottiin suoraan, ettei kyse
ollut seuralaispalvelusta, baarityöstä eikä avioliittotoimistosta. Myös nuoret
äidit toivotettiin lämpimästi tervetulleiksi, samoin naimisissa olevat naiset.
Se kiinnitti huomioni, vaikka käsitin, että se ei tarkoittanut mitään. Ehkä
kyseessä oli vain keino saada alalle uutta lihaa.
Kysymyksessä oli siis hedelmöitysbisnekset, joita myös
Oksasen edellinen kirja Norma sivusi. Hedelmöitysbisnekset, jotka ovat Ukrainassa
maailman sallivimmat oikeassakin elämässä, ovat keino saada oma lapsi erittäin
kyseenalaisilla keinoilla. Voidaan valita sukupuoli ja ulkonäkö sekä
lahjakkuudet. Suvun sairaudet tarkistetaan monen sukupolven taakse. Eikä tarvitse
edes välttämättä synnyttää, kun kohdutkin ovat vuokralla.
Olenka pääsi sisälle hedelmöitysbisnekseen, elämä
tasoittui ja rahahuolet olivat kaukana takana, mutta Ukraina on tunnetusti
petosten ja rikollisten temmellyskenttä, mikään ei ole varmempaa kuin epävarmuus. Sitten asiakkaaksi tuli uusi perhe, ja
Olenka tutustui yhteen mieheen, heidän työntekijäänsä. Olenka tiesi päiviensä
olevan lopussa hedelmöitysbisneksessä, mutta rakkaus teki pelostakin
siedettävämmän. Pakosuunnitelma piti olla tehtynä, kaikki jäisi siihen
paikkaan, myös rakas, pääasia, että pääsisi pakoon ja pysyisi hengissä siihen
asti, kunnes rakas löytäisi hänet. Sekään ei takaisi henkiin jäämistä.
Viime yönä heräsin
siihen, että tunsin alahuulessani tutun puraisun. Sen jolla sinulla oli tapana
hellitellä tai herätellä minua. Olin varma, että olit jo tullut. Kiihtynyt
pulssini myrskysi korvissani ja näykkäyksesi tuntui yhä huulessani, kun hiivin
eteiseen kuuntelemaan ääniä rappukäytävästä varmana siitä, että ellet olisi
oven takana, löytäisin sinut keittiöstäni ja kukat kimonossani liimaantuisivat
reisiini ja kynttilät lepattaisivat ja makuuhuoneeni ikkunasta näkyisivät
plataanit, joiden kyljet kiiltäisivät sateesta öljyisinä.
Sofi Oksasen Koirapuisto on upea kirja, joka kuvaa Olenkan
elämää nykypäivän Helsingissä ja aikaisempaa elämää Ukrainassa. Olenka syntyi Virossa, mutta perhe
muutti jossakin vaiheessa isän synnyinseuduille. Kirjan päähenkilö toi mieleen
Puhdistuksen vahvat naispäähenkilöt, joilla oli taito pysytellä hengissä.
Historialliset tapahtumat kuvataan mielenkiintoisesta näkökulmasta, sillä Olenka
koki olevansa virolainen, mutta Viron itsenäistyttyä Ukrainasta ei voinut
vierailla enää kovin helposti Virossa. Sekä Viro että Ukraina itsenäistyivät Venäjästä vuonna
1991. Kovin helppoja eivät itsenäistymisen vuodet olleet Ukrainassa, joita
Oksanen kuvaa hyvin asiantuntevasta näkökulmasta katsottuna.
Koirapuistosta löytyy rakkautta, Viron ja Ukrainan lähihistoriaa
ja jännitystä sekä lapsettomuutta, joka on kansainvälinen ongelma ja joka on
houkutellut rikollispiirejä mukaansa, sillä kyseinen bisnes tuottaa suunnattomasti
rahaa. Keinot lasten hankkimiseen hedelmöitysbisneksen kautta eivät aina kestä
päivänvaloa, eivät myöskään Koirapuistossa. Sofi Oksanen on kirjoittanut
hyytävän jännittävän tarinan hedelmöitysbisneksestä ja naisesta, joka yritti
pysytellä hengissä.
Sofi Oksanen, Koirapuisto *****
Like 2019
s. 405
Sofi Oksanen: Norma
Sofi Oksanen: Kun kyyhkyset katosivat
Sofi Oksanen: Baby Jane
Kirja on oman kirjahyllyn aarre.
Minulla eivät ole Oksasen kirjat kolahtaneet Puhdistuksen jälkeen. Jospa tämä.
VastaaPoistaJos et ole lukenut Baby Janea, niin suosittelen sitä sinulle.
PoistaKoirapuisto on kansainvälinen jännityskirja Puhdistuksen tavoin. Koirapuisto ei mene kauas menneisyyteen, kuten Puhdistus. Erittäin hyvä kirja. Suosittelen.
Olen lukenut Baby Janen ja Norman, mutta en pitänyt kummastakaan kovin paljon. Sen sijaan pidin kovasti Oksasen esikoisromaanista Stalinin lehmät. Siinä oli rakenteessa vähän haparointia, mutta itse tarina, tytön kasvaminen kahdessa kulttuurissa (Oksasen omassa elämässään kokemaa) on minusta hyvin riipaisevasti kuvattu.
PoistaPuhdistus on minusta kyllä yksi parhaita romaaneja. Olen nähnyt siitä tehdyn elokuvan ja kaksi taetteriesitystä.
Kun kyyhkyset katosivat vaikutti niin raskaalta, että lopetin luettuani muutaman kymmenen sivua.
Stalinin lehmät on vielä lukematta, mutta aion kyllä lukea sen. Baby Jane kosketti minua mielenterveysteemansa vuoksi.
PoistaKun kyyhkyset katosivat teoksessa oli yllättäen mies, joka vaihtoi puoltaan sen mukaan, mistä itse hyötyi eniten. Kieltämättä raskas aihe, mutta kiinnostava.
Norma ei jostakin syystä sytyttänyt. Ehkä syynä oli ne hiukset.
Oijoi, kiinnostavaa! Törmäsin, en hedelmöitysbisnekseen vaan sakkolihan myyntiin Tsekeissä, se oli järkyttävää nähtävää. Ihailen Sofin persoonaa ja rohkeutta, mutta en ole lukenut häneltä mitään. Syytä en edes tiedä tai sitten kaikki mitä luin Puhdistuksesta oli järkyttävää, kun Viro on minusta kuin veljesmaa ja aina sama idän uhka ja itse teot.Ukraina kiinnostaa nyt kaikellaan, mutta olen poliittisesti Ukrainan puolella, joten tämä on kaikki hämmnetävää...
VastaaPoistaNyt olisi Leena aika tarttua Sofi Oksasen Koirapuistoon. Uskon, että et meinaa päästää kirjaa käsistäsi, ennen kuin olet lukenut sen.
PoistaSofi Oksanen useimmissa kirjoissa herätellään huomaamaan epäkohtia, joita sekä naiset että miehet joutuvat kohtaamaan. Hedelmöityshoidot voivat koskea myös miehiä.
Kirjassa kerrotaan poliittisista tapahtumista, mutta niihin ei oteta kantaa. Myös Krimistä. Samoin Puhdistuksessa, siinäkään ei otettu kantaa. Sofi Oksanen on äärettömän taitava kirjailija ja poliittisista tapahtumista kertominen on äärimmäisen rohkeaa kirjailijoilta.
Baby Jane kertoo suomalaisesta naisparista.Uskoisin, että pitäisit myös siitä. Kirjasta ilmestyi tänä vuonna elokuva.
Koirapuisto on myös hyvin kuvauksellinen. Voin sieluni silmin nähdä elokuvassa esitettyjä kohtauksia kirjasta.
Katselin eilen tätä kirjaa kirjakaupassa. Ajattelin, että en ehkä halua lukea tätä, mutta kirjoitat tästä niin mielenkiintoisesti, että ehkä sittenkin.
VastaaPoistaKansikuva ei ole paras mahdollinen, se voi olla jopa este kirjan valinnalle. Takatekstikään ei oikein houkutellut lukemaan.
PoistaOlen edelleen ennen blogiaikaa lukemani Puhdistuksen kiihkeyden lumoissa, joten odotan joka kirjalta sitä samaa. Koirapuisto pääsi hyvin lähelle Puhdistuksen kiihkeyttä ja odotusta jopa pelkoa. Sofi Oksanen kirjoittaa todella upeita tarinoita.
Tämä kirja kannattaa lukea <3
Pitääkin laittaa tämä lukulistalle. Kiitos esittelystä.
VastaaPoistaKiitos Jokke!
PoistaUskon, että pidät kirjan tunnelmasta.
Olen uskollisesti lukenut kaikki Sofi Oksaselta ilmestyneet, myös sen hieman raskaan Kyyhkyset ja hämmentävän yllättävän Norman. Baby Janen luin kesällä uudestaan ja se kesti hyvin toisenkin lukukerran. Kiitos tästä mielenkiintoisesta arviostasi, odotan innolla että kirjaston varausjono etenee! /Mari
VastaaPoistaBaby Jane oli yllättävän hyvä kirja. Aion lukea sen jossakin vaiheessa uudestaan. Mielenterveysteema kosketti minua ja uin syvässä surussa sitä lukiessa, sillä ystäväni on pitkään sairastanut.
PoistaPuhdistus odottaa uutta lukuvuoroa. Edellisestä on jo aikaa.
Ah, tämä julkaistiin juuri kun häivyin Suomesta niin en ehtinyt saada hyppysiini. Pidän Oksasen kirjoista ja arvostan hänen erilaisia aihevalintojaan. Olen muut hänen romaaninsa lukenut paitsi Kun kyyhkyset katosivat. Se on kyllä minulla omassa hyllyssäni, mutta jostain syystä "pelottaa" lukea se. Täytyy ryhdistäytyä.
VastaaPoistaTässä Koirapuistossa on superkiinnostava teema. Miksikähän kirjan nimi on Koirapuisto? Onko kyseessä vertauskuva vai mikä?
Minulla on Stalinin lehmät lukematta, muut olen lukenut. Aika hyvin Oksanen valitsee aiheensa, siinä olet oikeassa. Kirjoissa on jotakin historiasta, mutta ne pysyttelevät tässä ajassa tiukasti. Koirapuiston teema ansaitsee tulla esille. Baby Jane on sitten omaa luokkaansa naisparin kuvaajana ja mielenterveysteemalla.
PoistaEi Kun kyyhkyset katosivat kirjaa tarvitse pelätä. Se valittiin Briteissä ja Kanadassa vuoden 2015 parhaimpien kirjojen listoille. Kirjassa on umpikiero narsistinen mies päähenkilönä.
Koirapuisto nimi tulee oikeasta koirapuistosta, joka kirjassa on yhtenä miljöönä. Enempää en spoilaa ;)
Kunnia kirjailijalle joka nostaa esiin valonarkoja asioita. Näin TV-uutisissa kun Oksasta haastateltiin kirjan tiimoilta. Ei minun tyyppistäni luettavaa, mutta siitä huolimatta arvostan. 🌹
VastaaPoistaKiitos Rita 🌹
PoistaOnneksi kirjailijoilla, kuten muillakin kulttuurialan ihmisillä, on mahdollisuus vaikuttaa omaan taiteensa kautta, ja tuoda esille maailmassa vallitsevia epäkohtia. Hieno juttu, että kirjailijat pääsevät julkisuuteen ja kirjoja myös ostetaan.
Minäkin arvostan suuresti sitä, että Oksasen kirjoilla on yhteiskunnallinen sanoma. Haave lapsesta voi olla suuri tragedia, mutta mihin kaikkeen se voi johtaakaan? Kannattaa sittenkin lukea tämä trillerimäinen kirja 🌹
Odotan Koirapuistoa pikapuoliin kirjastosta. Taisin jo aikaisemmin suositella sinulle Stalinin lehmiä, joka oli todella hyvä, erinomaista anoreksian kuvausta myös. Norma ei kiinnostanut, mutta tämä kyllä.
VastaaPoistaStalinin lehmät kiinnostaa kovasti. Anoreksia on julma sairaus. En tiennyt, että kirjassa kuvataan sitä, se kyllä lisäsi kiinnostusta, sillä mielenterveys kiinnostaa kovasti.
PoistaNorma oli aika outo tapaus.
Kirjaston best seller -hyllystä löysin viime viikolla Koirapuiston. Myönnän: Epäröin hetken, jaksanko tarttua kirjaan. Jostain syystä Sofi Oksanen on minun listallani lipunut tähän Jaksaisiko? -kategoriaan (jätän kesken puolet lainaamistani kirjoista), vaikka Puhdistus mielestäni onkin mestariteos.
VastaaPoistaKirjan alussa huokaisin helpotuksesta: Oksanen todellakin osaa kirjoittaa ja kirjan kuvaama maailma oli mielenkiintoinen - kauheudessaan. Luin kirjaan ripeään tahtiin. Kunnes aloin hyytyä.
En tiedä sinusta tai muista, mutta minulle kirjan heikoin kohta on sen trillerimäinen juonirakennelma. Rakennelmasta todellakin on kyse, sillä niin monimutkaisen riippuvuussuhteiden verkoston Oksanen joutuu rakentamaan henkilöhahmojensa ympärille, että saisi pidettyä tarinan uskottavana. Tekstissä tämä näkyy väsyttävänä spekuloinnilla ja arvailuilla, joilla kirjan henkilöt miettivät omaa asemaansa, toisten tekoja ja tapahtuminen syitä. Olisiko lukija voitu päästää vähemmällä? Minä ainakin uuvuin loppua kohti kiihtyvään yllätyskäänteiden vyöryyn ja niiden psykologian perustelemiseen. Tekstin tohinassa en esimerkiksi enää pystynyt palauttamaan mieliin, miksi kirjassa esimerkiksi piti olla Ivan-niminen henkilö (hekitysvammaisen pojan rikollinen veli). Olin pudonnut kärryiltä, niin monimutkaiseksi henkilöiden välinen riippuvuussuhde oli rakennettu. Myönnän tyhmyyteni myös siinä, että en ole varma, ymmärsinkö kirjan loppuvyörytystä ja viimeistä lukua. Toisaalta, ei enää kiinnostanutkaan siinä vaiheessa, kunhan sain kirjan käsistäni.
Kiitos kommentista :)
PoistaKirjaston best seller -hyllystä löysin viime viikolla Koirapuiston. Myönnän: Epäröin hetken, jaksanko tarttua kirjaan. Jostain syystä Sofi Oksanen on minun listallani lipunut tähän Jaksaisiko? -kategoriaan (jätän kesken puolet lainaamistani kirjoista), vaikka Puhdistus mielestäni onkin mestariteos.
VastaaPoistaKirjan alussa huokaisin helpotuksesta: Oksanen todellakin osaa kirjoittaa ja kirjan kuvaama maailma oli mielenkiintoinen - kauheudessaan. Luin kirjaan ripeään tahtiin. Kunnes aloin hyytyä.
En tiedä sinusta tai muista, mutta minulle kirjan heikoin kohta on sen trillerimäinen juonirakennelma. Rakennelmasta todellakin on kyse, sillä niin monimutkaisen riippuvuussuhteiden verkoston Oksanen joutuu rakentamaan henkilöhahmojensa ympärille, että saisi pidettyä tarinan uskottavana. Tekstissä tämä näkyy väsyttävänä spekuloinnilla ja arvailuilla, joilla kirjan henkilöt miettivät omaa asemaansa, toisten tekoja ja tapahtuminen syitä. Olisiko lukija voitu päästää vähemmällä? Minä ainakin uuvuin loppua kohti kiihtyvään yllätyskäänteiden vyöryyn ja niiden psykologian perustelemiseen. Tekstin tohinassa en esimerkiksi enää pystynyt palauttamaan mieliin, miksi kirjassa esimerkiksi piti olla Ivan-niminen henkilö (hekitysvammaisen pojan rikollinen veli). Olin pudonnut kärryiltä, niin monimutkaiseksi henkilöiden välinen riippuvuussuhde oli rakennettu. Myönnän tyhmyyteni myös siinä, että en ole varma, ymmärsinkö kirjan loppuvyörytystä ja viimeistä lukua. Toisaalta, ei enää kiinnostanutkaan siinä vaiheessa, kunhan sain kirjan käsistäni.
Minustakin Puhdistus on mestariteos. Ansaitusti sai Finlandian.
PoistaKoirapuisto oli tosi hyvä. Trillerimäisyys oli plussaa. Loppu sopi hyvin trillerin rakenteeseen. Se jätti auki, mitä tapahtui kertojalle, se jäi lukijan mielikuvituksen varaan.
Tykkään itsekin siitä, että pysyn kärryillä henkilöhahmoista. Liika on aina liikaa.