sunnuntai 8. syyskuuta 2019

Alex North: Kuiskaaja


Niin tai näin, me emme osaa puhua keskenämme, joten minun on vain yritettävä kirjoittaa se kaikki muistiin. Totuus siitä, mitä Featherbankissa tapahtui,
totuus herra Yöstä. Pojasta lattian alla. Perhosista. Pikkutytöstä, jolla oli outo mekko.
Ja tietysti Kuiskaajasta.

Brittikirjailija Alex North sai idean dekkariinsa omalta pojaltaan, joka puhui pojasta lattian alla. Kuiskaajan päähenkilöhahmoina tässä rikosromaanissa ovat 7-vuotias Jake ja hänen rikosromaaneja kirjoittava isänsä Tom. Olosuhteista johtuen he asuvat kahdestaan, ja kirjassa he muuttivat asumaan uuteen kotiin, sillä vanhassa oli liikaa muistoja, jotka tuntuivat molemmista tuskallisilta.

Umpimähkäisessä tuhoamisessa oli samaa kasvavaa aggressiivisuutta, jota poika osoitti myös koulussa. Hän yritti tehdä sillä vaikutuksen maailmaan, joka ei tuntunut huomaavan häntä. Se juonsi juurensa halusta tulla nähdyksi. Tulla huomatuksi. Tulla rakastetuksi.

Sitähän jokainen lapsi pohjimmiltaan kaipasi.

Miehen sydäntä kivisti, kun hän ajatteli sitä, ja hänen sykkeensä kiihtyi. Hän astui äänettömästi pensaikosta pojan taakse ja kuiskasi tämän nimen.

Kuiskaajassa kerrotaan Jakesta, joka on herkempi lapsi kuin muut ikäisensä lapset. Hänellä on mielikuvitusystävä, ja hän on erittäin luova. Tom on ollut lapsena samanlainen, joten hän ymmärtää hyvin, että lapsi on erilaisempi kuin muut luokalla, mutta hän haluaisi poikansa olevan samanlainen kuin muut. Siitä tulee ristiriitoja. Jake turvautui yhä enemmän mielikuvitusystäviin ja loruili jatkuvasti yhtä kammottavaa lastenlorua. Jakesta tuli päivä päivältä myös pelokkaampi.

Paikkakunnalle kotiutuessa Tom ja Jake kuulivat pojasta, joka oli kadonnut muutama kuukausi aiemmin samasta koulusta, mitä Jake alkoi käydä. Myös heidän uudella kodillaan oli kammottavat salaisuutensa taustalla, jotka tulivat päivänvaloon pikkuhiljaa. Salaisuudet kietoivat yhä tiiviimmin pienen perheen verkkoihinsa kuin perhosenkotelon sisään. Oliko myös Jake vaarassa?

Toisaalla rikoskomisario Pete Willis ja rikoskomisario Amanda Beck tekivät lujasti töitä löytääkseen kadonneen pojan. He liittivät tapauksen parin vuosikymmenen taakse, jolloin paikkakunnalta katosi lapsia. Pete oli vieraillut erään rikollisen luona vankilassa ja yrittänyt saada selville puuttuvia tietoja. Oliko uuden katoamisen taustalla kenties kopioija vai tunsiko kyseinen henkilö kenties uuden tekijän?

Alex Northin henkilöhahmot ovat hyvin ongelmaisia. Taustoilta löytyy runsaasti traumoja, perheväkivaltaa, alkoholia jne. Kuiskaaja on sekoitus tummuutta, vaaroja, pelkoja, ahdistusta ja kauhua siitä mitä on tapahtunut ja mitä kenties tulee tapahtumaan. Kuiskaaja vangitsee lukijan kirjan sivuille, eikä tarinaa voi lopettaa, ennen kuin tietää mitä lopussa lukee.

Jos oven auki unohtaa,

niin joku sieltä kuiskuttaa.

Alex North, Kuiskaaja *****
Suom. Irmeli Ruuska
Otava 2019
s. 395

6 kommenttia:

  1. Alex North on kiinnostava kirjailija, joten kiitos postauksestasi!
    Teos oli minulla lainassa, mutta oma lukuvireeni ja mielialani ei harmillista kyllä parhaan ystävämme kuoleman vuoksi suosinut tämän tyyppistä keskittymistä vaativaa lukemista, joten jossain kohtaa uusi yritys;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Läheisen kuolema vaikuttaa aina lukuvireeseen, joten ymmärrän kyllä, miksi et pystynyt lukemaan kirjaa, jossa kuolema on läsnä.
      En suosittele tätä kirjaa myöskään herkille lukijoille. Tämä kirja vaikuttaa omaan mielikuvitukseen voimakkaasti, joten en olisi voinut lukea kirjaa yksin kotona hämärän aikaan.
      Alex North on kirjoittanut aiemmin toisella nimellä rikoskirjoja. Kuiskaaja oli hyytävän hyvä, joten toivottavasti pystyt lukemaan sen jossakin vaiheessa.

      Poista
  2. Ihan loistavacti kirjoitettu alku. Minua alkoi heti karmia ja tukka nousi pystyyn. Onneksi olen juuri lähdössä kampaajalle. 😀 Jotkut kirjoittajat osaavat tosissaan luoda tunnelman.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alex North koukutti kyllä heti ensimmäiseltä sivulta. Tunnelma oli alusta loppuun saakka rikoskirjaan sopivan jännittynyt, jopa ahdistava.

      Oikein kivaa syksyistä viikkoa Rita 😀

      Poista
  3. Hui kuinka kylmäävän kuuloinen kirja! Kristina Ohlssonin Lasilapset kirjassa oli samantyyppinen alku, sillä siinäkin vanhempi lapsineen muutti uuteen taloon, kun vanhassa oli liikaa muistoja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan Lasilapset vielä hyvin. Siinäkin oli outo hiippari. Kuiskaajan hiippari lisäksi kuiskuttaa.

      Tämä ei sovi herkille, kirja on sen verran kylmäävä tapaus!

      Poista