Maria Burrow: Friimannin kirous

 

Vuonna 2016, syyskuun viidentenätoista päivänä, vanhempi konstaapeli Mikko Laine kaivoi puhelimen taskustaan ja nappasi Rosholmin uuden poliisiaseman julkisivusta kuvan. Tummalla pitkällä miehellä oli kasvoillaan rentoutunut hymy.

Oululaisen Maria Burrow´n toinen dekkari Friimannin kirous jatkoi Mikko Laine-dekkarisarjaa sangen kivoissa merkeissä, kun Rosholmin saarella vietettiin uuden poliisiaseman avajaisia. Ensimmäisessä dekkarissa, nimeltään Rosholmin murhat, Mikko palasi kotisaarelleen sairaslomallaan. Hän oli uupunut poliisin raskaaseen työhön. Mutta kuinka ollakaan, myös Rosholmista löytyi outoja rikoksia, joita Mikko huomasi tutkivansa lopulta innokkaasti. Rosholmin uudelle poliisiasemalle Mikko sai avuksi entisen työkaverinsa Juhan. Perämeren rauhalliset saaret siis houkuttivat myös Juhan töihin pohjoiseen.

Miehen hiukset olivat tummat. Enempää ei Kerttu ollut nähnyt, sillä hän ei halunnut tarkastella ruumista yhtään enempää.

Kerttu kuului tyttöporukkaan, joka oli lähtenyt teltta- ja vaellusretkelle Rosholmin saaren lähistöllä olevalle Friimannin saarelle. Saarella tapahtui kaikenlaista outoa ja omituista. Ensinnäkin he törmäsivät ruumiiseen, sen lisäksi vene katosi eikä kännykät toimineet. Kahdelle heistä nousi kuume. Hauska vaellusretki muuttui suljetun paikan retkeksi, kun kaikki kyhjöttivät teltoissaan, toiset sairaana ja vain Kerttu ainoana toimintakykyisenä. Uskaltaisikohan hän, kaikkea pelkäävä nuori nainen, tehdä jotain, jotta he pelastuisivat pois saarelta?

Amy, haluaisitko sinä lähteä käymään Friimannin saarella? Mikko kysyi. - Siellä on muutama paikka, joita haluaisin käydä vilkaisemassa. Saarihan on myös linnuistaan tunnettu. Ajattelin, että sinua saattaisi kiinnostaa.

Amy oli Mikon naisystävä.  Onneksi Mikko tapasi Amyn edellisessä kirjassa, sillä Amyn seura auttoi Mikkoa toipumaan uupumuksesta. Romantiikkaa riitti myös toisessa dekkarissa.

Friimannin saarella sattui ja tapahtui kaikenlaista, sillä sinne oli pesiytynyt eräs rikollisjoukko. Nuo inhottavat rikolliset olivat valmiita tekemään kaikenlaisia ikäviä tekojaan, etteivät paljastuisi. Mutta kuka olikaan päällikkö? Sekin oli yllätys.

Friimannin kirouksen alussa eräs nuori nainen oli menossa naimisiin, mutta häitä ei tullutkaan, sillä sulhanen oli kadonnut ja isä kuollut. Siitä kaikki lähti liikkeelle. Mikko ja Juha paiskivat pitkiä päiviä tutkimusten parissa. Yllättäen rauhallisten saarten elämään oli ujuttautunut tekijöitä, jotka käyttivät hyväkseen saarten rauhaa ja sitä, että siellä oli vähän asukkaita ja vähän silminnäkijöitä. Onneksi Rosholmiin perustettiin oma poliisiasema, rikoksia nimittäin oli ihan riittävästi.

 

Maria Burrow, Friimannin kirous

Lin & Co 2024

s. 261

Dekkari

Mikko Laine-sarja 2. osa 

Maria Burrow: Rosholmin murhat