Minulla oli syntymäpäiväjuhlat ilman vieraita, minulla oli kiukkuinen isä ja itkevä leikkikarhu Muro. Minulla oli kurjaa.
Mari Kujanpään lastenkirja Minä ja Muro tuli lukulistalle, kun luin ensin kirjailijan huippuhienon nuortenkirjan, nimeltään Rumuuspäiväkirja. Huomasin kirjailijan tietoja lukiessa, että hän on saanut Minä ja Muro kirjasta Junior-Finlandia-palkinnon vuonna 2009. Voin ilokseni sanoa, että palkinto tuli oikeaan osoitteeseen. Minä ja Muro teos sisältää niin tärkeän sanoman, että suosittelen kirjan lukemista lapsille. Sanoma on yksinäisyys.
En pidä yhtään aikuisista. En kyllä pidä lapsistakaan mutta aikuisista pidän vielä vähemmän.
Lauha oli yhdeksän vanha. Hänellä oli pikkuveli ja vanhemmat. Lauhan ainoa ystävä oli hänen nallensa. Todella surullinen tarina yksinäisyydestä. Tämä tarina on niin totta monen lapsen kohdalla. Ystävystyminen on todella vaikea taito.
Lauhan luokalle tuli yläasteikäinen Heta tutustumaan työelämään. Heta sai Lauhan pikkuhiljaa avautumaan ongelmistaan. Kirjan loppu on ihanan onnellinen, juuri sellainen kuin lastenkirjan tuleekin olla.
Mari Kujanpääm Minä ja Muro herättää varmasti paljon keskusteltavaa lasten parissa. Kirja herättää varmasti kaikenlaisia kysymyksiä, joiden perusteella voi helpommin keskustella tunteista ja ystävistä, ystävyydestä, kiusaamisesta ja muista lapsia harmittavista asioista. Aina ei ole kivaa, eikä tarvitse ollakaan, mutta siitä kannattaa puhua jollekin ääneen. Lauha pystyi puhumaan Hetalle ja sai purettua pahan mielensä.
Mari Kujanpään Minä ja Muro on ihana ja tunteita herättävä lastenkirja.
Mari Kujanpää, Minä ja Muro *****
Kuvitus Aino-Maija Metsola
Otava 2009
s. 207
Lastenkirja
Junior-Finland-palkinto 2009
Mari Kujanpää: Rumuuspäiväkirja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti