Emmi Itäranta: Kudottujen kujien kaupunki

Uneksin saaresta yhä.

Joskus lähestyn sitä veden poikki, mutta useammin ilmasta, kuin lintu, suuri tuuli siipieni alla. Rannat kohoavat unen horisontissa sateenvärisinä, ja niiden vaiteliaassa kehässä rakennukset: kanaalien reunoille kasvaneet talot, mustemestarien pajat, matalakattoiset tavernat. Sanojen Talo katsoo sisäänpäin korkeiden muurien takana. Sokkeloiksi sidotut langat juoksevat Seittien Talosta kaikkiin suuntiin, ja ilmagondolit ovat seisahtuneet vaijereihinsa, kuolleet painot katujen yllä.

Emmi Itärannan tulevaisuuteen sijoittuva Teemestarin kirja kulkee valloittamassa maailmaa. Kirja on dystofiateos, ja maailmasta on loppumaisillaan makea vesi, joka aiheuttaa jäljellä olevan veden säännöstelyä ja siitä käytävää kamppailua. Jokainen makean veden tippa on arvokas. Jännitin kovasti tätä toista teosta, Kudottujen kujien kaupunki, sillä toivoin Emmi Itärannan pysyvän tulevaisuusaiheissa, sillä ne herättävät ihmisiä huomaamaan sen, että tämä hyvinvoinnin aika ei ole mahdollista tulevaisuudessa tällä elämänmenolla. Luonnonvarat ovat niin arvokkaita, että niiden käyttäminen tuhlailevasti tuo ongelmia ja kriisejä myöskin tavallisille ihmisille. Jos hallitukset eivät sitoudu ilmastonsuojeluun, luonnonsuojeluun ja luonnonvarojen suojeluun, me olemme tulevaisuudessa entistä pahemmassa tilanteessa eli luonto on lopullisesti pilattu. Tästä Emmi Itäranta kirjoittaa hienon tarinansa käyttämällä seitinohuita lankoja koristamaan kuvakudoksensa kuvioita, jotka ovat muuttuvia, kuten aika. Muutos voi olla myös mahdollisuus, mutta se voi olla myös tuho.

Kuvittelen Mirean: kamppailemassa vastaan, keho kääntyillen kuin liukas kala veneen pohjalla. Tai vaitonaisena, alistuneena, kasvot suljettuina.

Kukaan meistä ei värähdä, tai hidasta työtään, tai pysäytä sitä.

Kudottujen kujien kaupunki on tulevaisuuteen sijoittuva dystofiateos, joka sisältää myös fantasiaa. Tarina sijoittuu saarelle, joka kärsii toistuvista, yhä pahenevista tulvista. Kirjan päähenkilö on nuori nainen Eliana, joka asuu Seittien Talossa ja kutoo päivät kangaspuilla seitinohuita kankaita. Eräänä päivänä taloon tuodaan nuori tyttö, jota on kohdeltu huonosti, hän on verissään ja hänen kielensä on katkaistu. Saarella on sääntö, että vain pojat ja miehet saavat opetella lukemaan ja kirjoittamaan, mutta Elianan veli on opettanut häntä, joten Eliana pystyy lukemaan mitä ruhjotun tytön kädessä lukee, siinä lukee hänen nimensä. Tyttö on taitava kutoja, joten hän jää Seittien Taloon kutojaksi.

En ole vielä ehtinyt tottua valoon, kun olkavarsiini tartutaan ja minut riuhtaistaan oviaukon läpi. Joku itseäni kookkaampi astuu taakseni ja vangitsee ranteeni ankaraan otteeseen. Loistelasi lipsahtaa kohmeisista sormistani ja särkyy lattialle.

Kudottujen kujien kaupunki sisältää satuihin, saagoihin, taruihin, mystiikkaan, tulevaisuuteen, menneisyyteen ja luontoa koskeviin uhkakuviin sisältävän hienon fantasiatarinan, joka lunastaa paikkansa laadukkaiden klassikkokirjojen piirissä. Uskon, että kirja saa runsaasti lukijoita nuorten ja fantasiakirjoista pitävien keskuudesta. Kirjan teksti on niin taidokasta, että pystyin helposti kulkemaan  Elianan mukana hänen seikkailuissaan saarella. Eliana oli rohkea nuori nainen, joka ei ollut alistunut saarta hallitsevan Neuvoston yhä kiristyvämpiin sääntöihin ja määräyksiin, vaan kulki rohkeasti kohti rakkautta huolimatta vaaroista, joita oli kasapäin matkalla. Kudottujen kujien kaupunki kuuluu tämän vuoden kirkkaimpiin lukukokemuksiini. Kirja on kuin se punainen koralli, jota Eliana joutui etsimään meren pohjasta muiden kohtalotovereidensa kanssa. Tähtisadetta Elianan matkalle.

Sillä meidän hetkemme ovat pieniä ja päivämme hauraita, ja kättemme jäljet maailmassa kuuluvat meille ja silti rajojemme tuolle puolen.

Emmi Itäranta, Kudottujen kujien kaupunki *****
Teos 2015
s. 335

Fantasia

Dystopia

Itäranta Emmi: Teemestarin kirja