sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Passi Pekkola: Lohikäärmeen värit

Kirjailijan sanat kirjan lopussa herättävät monenlaisia tunteita ja ajatuksia:
Tämä kirja on omistettu kaikille niille Daisyille, Rosieille, Amyille, jotka kertoivat minulle tarinansa. Toivon, että kirjani auttaa tuomaan heidän ja niiden miljoonien muiden Kiinassa päivittäin prostituoituna työskentelevien naisten äänet paremmin kuuluviin.

Pasi Pekkolan vahva kertomus Lohikäärmeen värit vie lukijan Suomesta Kiinaan. Kirjassa liikutaan useammassa aikatasossa: vuodessa 2013, 1980-luvun alussa Suomessa ja yhden kirjan päähenkilöistä Pikku-Lohikäärmeen lapsuudessa, nuoruudessa ja aikuisuudessa. Pikku-Lohikäärme syntyi Kiinan kansantasavaltaan tyttönä, elettiin yhden lapsen perheiden aikakautta, joten tyttölapsilla ei ollut juurikaan merkitystä, heidät voitiin laittaa jopa samaan hautaan äitinsä kanssa, jos äiti kuoli synnytyksessä. Pikku-Lohikäärmeen äiti kuoli, mutta isä halusi kasvattaa tyttärensä. Tyttären elämä muuttui, kun isä halusi hänen menevän töihin Shanghaihin. Jos isä olisi tiennyt minkälainen työpaikka tyttöä odotti, tuskin hän olisi pakottanut tyttönsä lähtemään sinne. Työpaikka ei todellakaan ollut ravintolatyötä, vaan työtä prostituoituna.

Aprikoosipuut näyttivät syysillan hämärässä yhtä neuvottomilta, ne eivät vielä tienneet luopuako lehtipeitteestään vai pitääkö lehdet vielä hetken yllään lämmittämässä.

Pikku-Lohikäärme oli rakastanut lapsuudesta asti samaa poikaa, mutta isä ei hyväksynyt häntä tyttärensä mieheksi. Rakkaus oli kuitenkin vahva, ja aina välillä rakastavaisilla oli mahdollisuus tavata toisensa. Mutta Pikku-Lohikäärme halusi pois Shanghaista ja yksi mahdollisuus avautui suomalaisen miehen avulla. Pian Pikku-Lohikäärme asui kylmässä, pimeässä ja hiljaisessa Suomessa.
Nuoruuden rakkaus veti kuitenkin takaisin Kiinaan ja Pikku-Lohikäärme jätti suomalaisen miehensä ja pienen vauvansa ja matkusti takaisin Kiinaan.

Tarkkailin sinua pitkään, istuin Tomin vieressä ja katsoin sinua tupakansavun läpi. Et olisi saanut tulla sinne, et siihen häpeälliseen paikkaan, mutta sitten ymmärsin jotakin sinusta. Et ollut etsimässä sieltä lihan iloja niin kuin ne muut miehet, olit etsimässä äitiäsi. Silloin minä muistin viimeisen kerran, kun näin Pikku-Lohikäärmeen.

Pikku-Lohikäärmeen poika oli kasvanut Suomessa aikuiseksi ja matkusti suomalaisen isänsä luokse Kiinaan. Samalla hän halusi vaivihkaa tiedustella missä hänen äitinsä oli. Kirjan tarinassa kudotaan nuoren miehen koko ikänsä kestäneen äidinkaipuun ja erilaisuuden kokemusten sekä nuoren kiinalaistytön kohtalon kudelmaa. Odottiko äiti poikaansa ja mikä hänen kohtalonsa oli palattuaan Kiinaan, sen voi lukea tästä kiinalaisen historian ja kulttuurien sekä ihmiskohtaloiden monitasoisesta tarinasta. Ei voi kuin ihailla näin upeaa kansainvälistä tarinaa. ****

Pasi Pekkola, Lohikäärmeen värit
Otava 2015
s. 456

Kristan bloggaus
Kaisa Reettan bloggaus
Mari A:n bloggaus
Jonnan bloggaus
Annikan bloggaus

Kirjailija Karo Hämäläinen haastoi lukemaan marraskuussa kirjoja 30 sivua päivässä. Marraskuun sivumääräksi tuli 3375. Viime vuonna luin 2956 sivua, joten luin yli 400 sivua enemmän kuin viime vuoden marraskuussa. Päivän sivumääräksi tuli 112.

4 kommenttia:

  1. Tässä tarinassa on voimaa. Hieno kuvaus erilaisista kulttuureista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä kirjassa näkyi kiinalainen kulttuuri ja historialliset tapahtumat, mutta myös suomalainen kulttuuri ulkomaalaisen silmin katseltuna. Shanghailla ja Helsingillä on iso ero. Myös ruokailutavat, asuminen, yhteisöllisyys ym. meidän mailla on suuret erot tavoissa ja vuorovaikutuksessa.

      Poista
  2. Tämä kirja nousi yhdeksi suosikikseni tänä vuonna ilmestyneistä kotimaisista. Tykkään Pekkolan tavasta punoa kertomusta - hän tekee sen niin rauhassa ja taiten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minusta tässä kirjassa oli kaksi näkökulmaa: kiihkeä ja muuttuva Kiina ja ylirauhallinen, ylihidas ja muuttumaton Suomi. Aika mielenkiintoista, että kirjailija katselee Suomea ulkomaalaisen silmin tai sitten kirjoittaa ulkomaalaisen silmin...oliko tässä nyt ylilyöntejä jommassa kummassa tai kummassakin näkökulmassa. Ei minua haittaa, tykkäsin kirjasta ja sen tarinasta. Olisin tykännyt enemmän pelkästään Kiinaan sijoittuvasta tarinasta. Jotenkin Suomi jäi siinä niin pikkuruiseen osaan. Olen ollut maahanmuuttajien opettajana ja yrittänyt lohduttaa kotimaahan kaipaavia naisia, jotka ovat avioituneet Suomeen. Suomen pimeys ja kylmyys voi olla todella ahdistavaa lämpimästä maasta tulleelle....siihen sitten läheisten kaipuu...ja suomalaisten hiljaisuus....

      Poista